Maatalous on jatkuvaa mukautumista – ”Välillä on tehtävä rohkeitakin ratkaisuja”

MAANVILJELY Agrologiksi (AMK) kouluttautunut Janne Paloviita otti kotitilan nimiinsä kuluvan vuoden huhtikuussa.

– Tämä oli luontainen jatkumo, sillä olen viimeiset viisi vuotta ollut aktiivisesti mukana kehittämässä tilaa kohti valtikan vaihtoa. Alussa mietimme myös sitä vaihtoehtoa, että perustamme maatalousyhtymän ja jatkan tilanpitoa yhdessä pikkuveljen kanssa. Päädyimme kuitenkin siihen, että isännyys siirtyy minulle ja velipoika jatkaa palkallisena työntekijänä.

Honkajokelaisella Paloviidan tilalla on tällä hetkellä noin 40 lehmää ja perinteinen parsinavetta. Jannen mukaan hyvätuotoksista ja laatupalkinnollakin muistettua karjaa on jalostettu jo vuosia kohti robottilypsyä.

– Painopistealueina ovat ensisijaisesti terveys ja kestävyys. Suunta on oikea, mutta kehitystyö jatkuu. Karjanjalostus on pitkäjänteistä työtä ja vaatii onnistuakseen myös sitä kuuluisaa karjaonnea, Janne tietää kertoa.

Tila on siirtymässä erillisruokinnasta aperuokintaan. – Laadusta ei tingitä, sillä myös jatkossa ruokinnan pääpaino tulee olemaan hyvälaatuisessa säilörehussa. (Kuva Anne Anttila)

Täysipainoista viljelyä

Janne sanoo olevansa hyvin onnekas, että voi aloittaa tilanpidon hyvistä lähtöasetelmista.

– Vanhempani ovat tehneet ensiluokkaista työtä. Tilaa on kehitetty kokonaisvaltaisesti, unohtamatta myöskään pelto- ja metsäpuolta. Myös konekanta on hyvä. Lisäksi tilan tukijalaksi kehitetty palaturpeen nosto varmistaa sen, että kipparoinnin voi aloittaa turvallisilta vesiltä, Janne kiittelee vuolaasti.

Paloviidan maitotila on edelleen varmoissa ja asiantuntevissa käsissä, sillä Jannella on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat.

– Jos kaikki sujuu mallikkaasti, niin kahden vuoden kuluttua olisi tarkoitus aloittaa uusien tuotantotilojen rakentaminen. Ajatuksissa on 130–140-paikkainen, kahden lypsyrobotin pihatto. Entinen navetta olisi tarkoitus muuttaa nuorkarjan käyttöön.

Ennen pihattoprojektia Janne sanoo keskittyvänsä peltoviljelyyn ja sen kehittämiseen.

– Hankintalistalla on lisää peltoa, sillä tavoitteena on nostaa kokonaismäärä reiluun 200 hehtaariin. Ja jokainen aari, joka viljelyyn saadaan, tullaan viljelemään täysipainotteisesti.

Myös tulevasta syyssadosta Janne odottaa kohtalaista. – Toivotaan, että lisäravinteet ja pellon pinnan viimeistely tuottavat toivotun tuloksen. (Kuva Anne Anttila)

Laatu lähtee pellosta

Vielä toistaiseksi Paloviidan tilalla on käytössä erillisruokinta. Apevaunu on kuitenkin hankintalistalla, sillä tarkoituksena on siirtyä hyvissä ajoin ennen pihattoon muuttoa myös aperuokintaan.

Jannen mukaan seosruokintaan siirtymistä puoltavat monet eri tekijät.

– Nykyään ja varsinkin poikimisen jälkeen on esiintynyt ruokintahäiriöitä, kuten esimerkiksi syömättömyyttä. Tyypillinen tilanne erillisruokinnassa on nimittäin se, että poikimisen jälkeen eläin syö väkirehun päältä ja jättää karkearehun syömättä. Aperuokinnassa tämä ei ole mahdollista, joten rehujen syöntisuhde pysyy samana.

Ruokinnan jalokiveksi Janne luonnehtii laadukasta säilörehua. Sama laatuvaatimus koskee myös kotoperäistä viljaa.

– Laatu lähtee kuitenkin pellosta, joten satojen laatu varmistetaan pitämällä lohkot hyvässä kasvukunnossa. Ruokinnan onnistumista tukee luonnollisesti myös ulkopuolisilta asiantuntijoilta, kuten Pro Agrialta ja rehufirmoilta tuleva tieto.

Agrologiksi opiskellut Janne Paloviita sanoo syntyneensä maajussiksi. – Tämän työn johtotähtinä toimivat ammattitaito sekä halu tehdä työtä kelloon ja viikonpäivään katsomatta. (Kuva Anne Anttila)

Ravinteilla lisää potkua

Vaikka onnistunut ruokinta näkyy tuotoksissa, niin Janne odottaa seosruokinnan näkyvän ajan myötä myös lompakossa.

– Ruokinnassa täytyy koko ajan miettiä kustannustehokkuutta. Aperuokinnan etuihin kuuluu ehdottomasti se, että siinä voidaan ottaa käyttöön edullisimpia komponentteja, kuten esimerkiksi halpoja valkuaisia.

Kuivan kevään on ennustettu vaikuttavan myös tulevaan syyssatoon. Kuivuuden on ennustettu uhkaavan jopa koko satoa.

Paloviidan tilalla ollaan kuitenkin luottavaisia, että sekä nurmi- että viljasato on kevään sateettomuudesta huolimatta kohtalainen.

– Avainasemassa ovat lisäravinteet sekä pellon pinnan viimeistely. Ennakoimme tulevaa ja lisäsimme kasvinsuojelun yhteydessä joukkoon myös lehtiravinnetta. Kylvön jälkeen pelto jyrättin, jolloin maan pinta saatiin tiiviimmäksi ja tätä kautta kosteus saadaan pysymään paremmin maassa, Janne kertoo toiveikkaana.

Lue myös: Luomupellot kestävät kuivuutta paremmin – viljelymenetelmät kohentavat maan kasvukuntoa