MAATALOUS Outista ei pitänyt tulla maatalon emäntää, mutta Terolle tulevaisuuden suuntaviivat olivat kohtalaisen selkeät.
– Tansseissa tavattiin ja sillä tiellä ollaan, vaikka alun alkaen en edes tiennyt, missä Karstula sijaitsee, Outi paljastaa naureskellen.
Outi ja Tero Lahden 70 lypsävän maidontuotantotilalla katse tulevaisuuteen on kuitenkin valoisa.
– Jämähtäminen paikoilleen ja rutinoituminen ovat asioita, jotka eivät sovi meidän toimintatyyliin. Tilan täytyy pysyä ajan hengessä ja kehittyä. Tärkeintä ei ole vauhti vaan tasaisen varma kyyti, isäntäpari luonnehtii hymyillen.
Sukupolvenvaihdos Teron kotitilalla tehtiin vuonna 2012. Agrologiksi (AMK) kouluttautuneelle Terolle ja farmaseuttina toimineelle Outille tilanhoidon askelmerkit olivat alusta pitäen selkeät.
– Olimme kumpikin nähneet maailmaa ulkomaita myöten ja hankkineet kokemusta sitä kautta myös vieraan töistä. Niinpä omalle tilalle asettuminen oli omanlaisensa päätepiste ja uuden alku.
Varsinkin kaupungissa kasvaneelle Outille maatilan emännyys oli hyppy suureen tuntemattomaan. Emännyyden ohessa hän on suorittanut myös merkonomin sekä maatalousyrittäjän ammattitutkinnon.
– Anopin ja aviomiehen opissa askareet tulivat nopeasti tutuksi. Kannan suurella ylpeydellä emännän viittaani.
Aistit terävinä
Sukupolvenvaihdoksen aikoihin Paavolan maitotilalla oli 39 lypsävää.
– Lähtöasetelmat olivat kaikin puolin suotuisat. Vanhempani ovat kehittäneet tilaa kovalla työllä ja modernilla ajattelutavalla. Tilamme oli esimerkiksi 90-luvulla ensimmäisten joukossa ulkoistamassa hiehonkasvatusta, Tero taustoittaa.
Työ maatilalla oli Terolle muutenkin tuttua, sillä opintojen ja Amerikassa suoritetun työharjoittelun jälkeen hän siirtyi suoraan kotitilalleen rengiksi.
– Kymmenessä vuodessa ehtii nähdä kaikki koukerot, joten olin onnekas, kun sain valmistautua isännyyteen pitkän kaavan kautta.
Vuonna 2007 valmistuneen pihaton myötä Paavolan maitotila nostettiin myös tavoitteiden suhteen uudelle tasolle. Lehmäluku yhden lypsyrobotin pihatossa on pysytellyt seitsemässäkymmenessä, mutta toimintamallien ja kehityksen suhteen tilalla ollaan aistit valppaina.
– Ajan hengessä pysyminen on edelleen tärkeää ja mitään ei tehdä niin sanotusti vasemmalla kädellä.
Yhdessä ja erikseen
Paavolan maitotilalla arvostetaan myös yhdessä tekemistä. Tämä näkyy ensisijaisesti siinä, että isäntäparit vastaavat tahoillaan omista navetoista, mutta kaikki muu tehdään kuitenkin yhdessä.
Käytännössä emännän valtakuntaa ovat lypsylehmät ja Tero vastaa toisessa navetassa olevasta nuorkarjasta.
– Myös vanhempani ovat edelleen mukana tilan töissä ja auttavat navetassa. Lisäksi lähellä asuva anoppi osallistuu muun muassa lastenhoitoon. Eläkeapu on korvaamaton apu, sillä heidän ansiostaan voimme pitää lomia ja osallistua myös erilaisiin koulutuksiin ja luottamustehtäviin, MTK Keski-Suomen puheenjohtajana toimiva Tero kiittelee.
Hyvän yhteishengen voimin ja ansiosta Paavolan tilalla ollaan myös tulevaisuuden suhteen hyvin avarakatseisia.
– Olemme aina valmiina kokeilemaan uutta ja oppimaan uusia asioita, sillä etulinjassa kulkeminen luo mahdollisuuksia kehittää ja kehittyä. Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta kokeilusta on valkuaisomavaraisuuden nostattaminen viljan seassa kasvatettavan herneen avulla.
Isäntä sanoo olevansa kiinnostunut myös protoelämästä.
– Olimme muun muassa ensimmäisiä Suomessa, jotka hankkivat sähkökäyttöisen Avant-merkkisen pienkuormaimen. Uuden kokeilu lisää intoa ja jos katselee muutenkin maailmaa vain oman sontaluukun lävitse, tartuntapinta elämään on hyvin pieni.
- Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä
Lue myös: Teknologiaa ja käytännöllisyyttä – ”Navetasta voidaan tehdä myös viihtyisä”
Kommentoi Facebookissa