SOTAHISTORIA Talvisodan legendaarisen tarkka-ampuja Simo Häyhän maine ei tunnu haalistuvan, vaikka hänen taisteluistaan on kulunut jo vuosikymmeniä. Pienikokoinen karjalainen suojeluskuntamies palveli kuuluisalla Kollaan rintamalla, jossa komppanianpäällikkönä toimi toinen legenda, Aarne ”Marokon kauhu” Juutilainen.
Simo Häyhä arvostetaan kansainvälisesti maailman kaikkien aikojen parhaaksi tarkka-ampujaksi. Hänen tililleen on kirjattu vahvistamattomana lukuna peräti 542 vihollista. Häyhä uskoo itse ampuneensa yli 500 venäläissotilasta. Tarkkaa lukua on mahdotonta enää saada selville, eikä virallista tietoa ole.
Jonkinlainen aikalaisarvio on kirjattuna, kun talvisodan tekojen perusteella eversti Eino Virkki ehdotti JR 34:n miehistä alkuvuonna 1941 Mannerheim-ristiä Simo Häyhälle:
”Kuuluisa tarkka-ampuja, joka kiväärillä ja konepistoolilla tuhosi vihollisia yhteensä sodan kuluessa lähes pataljoonan verran. Haavoittui sodan viimeisenä päivänä vaikeasti kasvoihin.”
Simo Häyhän talvisota päättyi 6.3.1940, kun venäläisten räjähtävä luoti osui häntä kasvoihin ja Häyhä palasi tajuihinsa rauhan jo tultua. Lehdissä uutisoitiin jopa miehen kuolleen, mutta hän toipui ja kävi vanhoilla päivillään muun muassa presidentti Urho Kekkosen kanssa metsällä.
Simo Häyhä vietti viimeiset vuotensa Haminassa sotaveteraanien hoitokodissa. Hän kuoli 96-vuotiaana 1.4.2002. Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseesta Häyhästä on suunniteltu myös amerikkalaista elokuvaa, kuten Päivän Lehti kirjoitti tässä.
Rautjärvellä sijaitseva Kollaa ja Simo Häyhä -museo on koonnut mittavasti erilaisia muistoesineitä, ja museon tukiyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Sinkkonen ilmoitti viime kesänä museon löytäneen harvinaisuuden. Museo olisi saanut käsiinsä Simo Häyhän ”ennennäkemättömän ja omin käsin kirjoittaman talvisodan aikaisen päiväkirjan”.
Päiväkirja oli löytynyt vasta nyt sukulaisten laatikoista. Kansilehdellä lukee Simo Häyhän nimen lisäksi ”Sotamuistoja 13/11 1939–13/3 1940”. Talvisota syttyi vasta 30.11.1939, joten Häyhän olisi täytynyt aavistaa sodan syttyminen. Päivän Lehti selvittikin tässä, että Simo Häyhä ei pitänyt talvisodassa päiväkirjaa, vaan kyseessä on jälkeenpäin koottu kirjanen.
Kirjasesta tehdyn kopion julkistustilaisuudessa sotatieteen tohtori, dosentti Tapio Saarelainen vahvisti, että kirjoitukset oli tehty vasta elokuussa 1940. Tutkimusta asia ei vaatinut, vaan Häyhä kirjoittaa asiasta itse:
”Jo on minua neljä kertaa leikattu ja yhä vielä leikataan. Nyt olen saapunut lomalle Karjaalle Lövkullaan tohtori Hartwallin maatilalle 14.8.1940. Ja minua on ihmetelty ja valokuvattu erittäinkin mainostusta varten.”
Museo teetti vaatimattoman kokoisesta Sotamuistojani-kirjasesta 100 kappaletta hieman suurempia näköispainoksia, joista ensimmäisen museo päätti myydä huutokaupalla Huuto.net-palvelussa. Jostain syystä esittelytekstissä museo edelleen väittää, että kirjanen olisi kirjoitettu talvisodan aikana.
”Myydään ennen julkaisematon Simo Häyhän kirjoittama Sotamuistojani kirjanen. Häyhä kirjoitti kirjasen vuosina 1939 ja 1940. Kirjanen oli kadoksissa vuoteen 2017 asti, kunnes Häyhän perikunta löysi sen ja lahjoitti Kollaa- ja Simo Häyhä -museolle. Kirjasesta on teetetty 100 kappaleen näköispainos, joka on numeroitu 1-100. Myymme nyt numeroidun painoksen nro 1.”
Antikvariaattien pitäjät arvioivat ykköskappaleen hinnaksi ehkä muutama sata euroa, muut kappaleet voisivat olla kympin tai kahden arvoisia. Nettihuutokauppa on kuitenkin arvaamaton monessa suhteessa. Huutaja voi myös olla niin sanotusti tunnistautumaton, eli hän ei ole varmentanut henkilöllisyyttään pankkitunnuksilla.
Kirjakopion lähtöhinta oli 100 euroa, mutta kukaan ei tarjonnut mitään muutamaan päivään. Lopulta Wekess-nimimerkillä huutanut henkilö teki 15 minuutissa kymmenkunta huutoa nostaen hintaa – itseään vastaan. Seuraavaksi hintaa nosti Temeeuro-nimimerkki, korottaen jälleen usein itse huutamaansa korkeinta hintaa.
Nyt huutajiksi saatiin jo muitakin henkilöitä, joista osa oli myös tunnistautuneita ja hyvää palautetta saaneita, ja oletettavasti näin myös vakavasti otettavia. Sotamuistojani-jäljennöksen hintakin kohosi peräti yli 2 500 eron.
Vain 15 minuuttia ennen huutokaupan sulkemista tunnistautumattomat nimimerkit hausmylly sekä Piatherealone alkoivat nostaa hintaa kilpahuutona, jolloin hausmyllylle jäi lopulta voittajahuuto 3 555 euroa.
– Ei me ihan tälläistä summaa osattu odottaa. Rahat tullaan käyttämään hyvin eli museon näyttelyiden parantamiseen, museo päivitti tyytyväisenä sivuilleen.
Huudot ovat kauppapaikan sääntöjen mukaan aina sitovia, eikä niitä voi perua. Kun huutokauppa on päättynyt, saavat sekä myyjä että ostaja toistensa yhteystiedot sähköpostitse.
Voittohuuto tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että sen tekijä voi lunastaa kirjasen huutamallaan summalla. Hän voi myös jättää huutonsa lunastamatta, eikä museolla ole mahdollisuutta periä summaa, sillä kyseessä on nimimerkki. Kaupankäynti henkilötietonsa varmentaneiden kanssa on turvallisempaa.
Ennusmerkit näyttävät huolestuttavilta, sillä nimimerkki hausmyllyn profiiliin kirjoitetut viimeiset palautteet eivät ole mairittelevia.
”Ei vastaa viesteihin eikä muihinkaan yhteydenottoihin, joten luokittelen ns hupihuutajaks. Sotki usean kohteeni huudot tympii moinen käyttäytyminen eikö muuta kiusaa vois tehdä kun huutaa ilman tarkoitusta lunastaa.”
”Lunastamaton huuto, ei minkäänlaista yhteydenottoa. Tuntuu huutavan huvikseen, kiusatakseen.”
Seuraavaksi korkeimman huudon tehneellä Piatherealonella ei ole Huuto.net-palvelussa lainkaan palautteita.
Kommentoi Facebookissa