SUKKAMUMMO Pattijokisen Marjatta Mikkolan, 81, sängyn päällä lepää iso vuori toinen toistaan koreampia villasukkia. Kappalemäärää on lähes mahdotonta edes arvata, mutta kyseessä on kuitenkin runsaslukuinen määrä.
– Voi, tässä on vain murto-osa. Kaapit ovat täynnä koreja ja korit sukkia. Kyllähän näitä kertyy, kun parhaimmillaan puikot kilisevät yhden sukan päivävauhtia. Ennätys on muuten vuodelta 2018, jolloin kudoin 182 sukkaparia eli jokaiselle päivälle syntyi yksi uusi villasukka, sukkamummona tunnettu Marjatta sanoo ja esittelee tarkkaa tukkimiehen kirjanpitoaan.
Kutominen on Marjatalle harrastus, jonka alkujuuret ulottuvat jo lapsuuteen.
– Lapsuudenkodissani oli aina jotakin puuhasteltavaa. Jos ei muuta, niin äiti laittoi leikkaamaan matonkuteita, kutomaan tai parsimaan sukkia. Siitä se innostus lähti ja kasvoi ajan myötä nykyisiin mittoihinsa.
Myös Marjatan omat tytöt ovat äitinsä tavoin innokkaita kutojia.
– Yksi tyttäristäni kutoi viisivuotiaana pipon ja aloitti 6-vuotiaana villapuseron neulomisen, joten kyllä tämä harrastus verenperintönä etenee, Marjatta kertoo kiitollisena.
Vaikka Mikkolan perheessä kutimet kilkattavat useamman sukupolven voimin, niin Marjatta sanoo olevansa kuitenkin suvun innokkaimpia sukankutojia.
– Niitä on vain niin mukava tehdä. Mallit ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia, selkeitä ja helposti muunneltavissa, mutta joskus opettelen kuitenkin uuden mallin ja haastan itseni. Silloin täytyy jokaista silmukkaa tehdessä olla sen verran tarkkana, ettei ainakaan ensimmäisillä kierroksilla sovi katsella samaan aikaan englantilaisia televisiosarjoja. Hyvät dekkarit saavat rinnalleen aina helpon sukkamallin, Marjatta tunnustaa naureskellen.
Oma puikonjälki
Marjatan kutomissa villasukissa on nähtävillä sukkamummon oma puikonjälki.
– Raidat on minun juttuni ja tietenkin värit. Rakastan iloisia värejä, sillä sukkien täytyy tuottaa kantajalleen lämpimien jalkojen lisäksi myös hyvää mieltä.
Marjatta on laittanut villasukkiensa välityksellä myös hyvän kiertämään, sillä valtaosa sukista päätyy hyväntekeväisyyteen. Vuosien saatossa Marjatta on lahjoittanut kutomiaan villasukkia muun muassa merimieskirkolle, diakoniamyyjäisiin sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen.
– Esimerkiksi vastaanottokeskukseen kudoin parhaimmillaan sata paria sukkia vuodessa. Lisäksi tein vielä keskuksen kaikille vauvoille tossut sekä jonkin verran nuttuja. Lahjoitukset menivät todella tarpeeseen. Oli ihana huomata, kuinka onnellisia asukkaat olivat uusista, riemunkirjavista villasukistaan. He esittelivät niitä toisilleen ja pitivät sukkia jopa kesäsandaalien kanssa.
Marjatan kutomissa sukissa kulkevat myös monet yksinäiset, vähävaraiset ja suurperheelliset.
– Tein myös paikallisen palvelutalon kahdeksalle naiselle niin sanotut yösukat. Koen suurta iloa, kun voin edes jollakin tavalla ilahduttaa kanssakulkijoitani. Pienikin ele tuntuu niin mukavalle täällä, Marjatta sanoo ja painaa käden sydämensä päälle.
Alkuun Marjatta kutoi sadan sukkaparin vuosivauhtia. Siinä vaiheessa, kun viralliset kalenterimerkinnät vähenivät, niin aukon paikkasi kutominen.
– Päivässä menee helposti 6-8 tuntia puikkoja kilistellessä. Toki joskus tämäkin laji yskähtelee ja mielen valtaa pieni väsähtäminen. Kyllästyminen on kuitenkin ohimenevä häiriö ja on päivässä ohitse.
Lahjaksi kasa lankoja
Mielenkiintoa harrastukseen pitää yllä ennen kaikkea sen laaja-alaisuus. Sukankin voi loppujen lopuksi kutoa niin monella eri tavalla. On olemassa valmiita malleja, mutta niitäkin voi halutessaan muunnella.
– Myös lankakerän jämistä saa hauskoja ja ennen kaikkea persoonallisia sukkia. Jämäsukat ovat mielikuvitusten tuotantoa parhaimmillaan, Marjatta tietää kertoa.
Sukkamummona tunnettu Marjatta sanoo olevansa myös helppo juhlittava.
– Lapset ja lapsenlapset ovat tottuneet siihen, että lahjoista paras on kasa lankakeriä tai uusi mallikirja. Varsinkin jouluna tuo olohuoneen perimmäinen nurkka on täpötäynnä lankakeriä.
Vaikka Marjatta saa lankoja paljon myös lahjaksi, niin vuosittainen sukkamäärä vaatii myös oman kukkaron avaamista.
– Sen verran olen laskenut, että lankarahoilla tekisi viikon ulkomaanmatkan kaikilla mausteilla. Mieluummin kuitenkin näin, sillä sukista jää aina pidempikestoinen muisto. Ja lisäksi sukkien välityksellä voin jakaa myös hyvää mieltä. Villasukat ovat loppujen lopuksi hyvin arvostettu lahja, sillä näitä pitävät kaikenlaiset ihmiset, lompakkoon, taustoihin tai elämänarvoihin katsomatta.
- Haastattelu on julkaistu myös Meidän Suomi -lehdessä
Lue myös: Sairaanhoitajaliitto selvitti hoitohenkilökunnan jaksamista – ”Väki on todella väsynyttä”
Kommentoi Facebookissa