LUONTO Suomessa kasvaa noin 50 luonnonvaraista kasvia, joista 16 lajin marjoja voidaan poimia ravinnoksi. Mustikka ja puolukka ovat metsiemme valtamarjoja, mutta myös vadelmaa, mesimarjaa, variksenmarjaa, pihlajaa, isokarpaloa ja lakkaa, poimitaan kotitarpeiksi ja myyntiin.
Vuotuinen metsämarjasato arvioidaan yli 500 miljoonaksi kiloksi, ja esimerkiksi puolukan ja mustikan sadosta on arvioitu saatavan talteen vain 3–10 prosenttia. Teollisuus jalostaa hyvänä satovuonna metsämarjoja noin 16 miljoonaa kiloa, josta reilu puolet lähtee vientiin.
Luonnonmarja-alan ja sen viennin kehittyminen riippuu paljolti siitä, saadaanko marjaraaka-ainetta poimittua tarvetta vastaavia määriä. Ala on riippuvainen ulkomaalaisista poimijoista, sillä teollisuuden vastaanottamista määristä 80 prosenttia poimitaan ulkomaalaisten poimijoiden toimesta.
Viljellyistä marjoista kaupallisesti tärkeimmät marjat ovat mansikka, vadelma, herukat ja pensasmustikka. Lisäksi viljellään karviaista ja tyrniä. Viime vuonna viljeltyjä marjoja tuotettiin 15 miljoonaa kiloa, josta mansikan osuus oli 12 miljoonaa kiloa.
Hedelmistä omena on ylivoimainen ykkönen keskimääräisen sadon ollessa noin kuusi miljoonaa kiloa vuodessa. Kotimaista päärynää saa nykyään jo kaupoista, mutta sen satomäärät jäävät noin viiteen prosenttiin omenan sadosta. Myös luumua viljellään jonkin verran. Lisäksi Suomessa kasvaa muun muassa kriikunaa ja kirsikkaa, jotka päätyvät pääasiassa kotitalouksien omiin tarpeisiin.
Kotimaisten marjojen ja hedelmien kaupallisen tuotannon arvo on vuosittain noin 90–130 miljoonaa euroa tuottajahinnoin laskettuna ilman arvonlisäveroa. Tuoreita puutarhamarjoja ei viedä ulkomaille, mutta käsiteltyinä ja jatkojalosteina kylläkin. Pakasteena viedään lähinnä herukoita. Vadelma ja mansikka kulutetaan kotimaisin voimin, ja etenkin pakastevadelmasta on pulaa.
Kommentoi Facebookissa