Munakoisoa, tomaattia ja juustoja – melanzane on yksinkertaista mutta hyvää!

Huolellisten testien jälkeen kirjoittaja voi todeta, ettei munakoisoja tarvitse esipaistaa.

Huolellisten testien jälkeen kirjoittaja voi todeta, ettei munakoisoja tarvitse esipaistaa. (Kuva Timo Ernamo)

Kotigokki kertoo, kuinka kaikki lähtee tässäkin tapauksessa tomaatista.

RUOKA Ne, jotka tuntevat metkuni tietävät, että touhuan aika paljon tomaattien kanssa keittiössä. Ja jotkut tietävät senkin, että toisinaan tomaatit pyrkivät pomppaamaan silmiin kuin Närpiön tomaattiedustajalla ennen muinoin.

Kiinnostuin viime syksynä italialaisesta munakoisovuoasta, melanzanesta, johon useimmiten liitetään parmesaani, koska niin kuuluu olla. Ja koska en ole oppinut ymmärtämään ”näin on oikein” -periaatetta vuosikymmenien mittaisista yrityksistä huolimatta, vaihdoin mokoman Grana Padanoon. No, Italiassa kuitenkin pysyttiin, mutta vähän keveämpään makumaailmaan noin juustojen puolesta päätyen.

Melanzane on italialaiseen maalais- tai työläistapaan aineksiltaan melko yksinkertainen ruoka, johon raaka-aineet voi varastaa naapurin pellolta. Vähän niin kuin meillä naapurin katiskasta sen hemmetin hauen.

Perusainekset ovat munakoiso, tomaattikastike, mozzarella ja parmesaani – tai minun tapauksessani siis Grana Padano. Lisäksi saisi mielellään olla puska tuoretta basilikaa.

Yksinkertaisia ja edullisia raaka-aineita, mutta luksusluokan lopputulos.
Yksinkertaisia ja edullisia raaka-aineita, mutta luksusluokan lopputulos. (Kuva Timo Ernamo)

Kastike ensin

Kaikki lähtee tässäkin tapauksessa tomaatista. Voit ostaa valmista kastiketta tai tehdä itse, myös säilötyistä tomaateista tehty kastike lasketaan itse tehdyksi.

Kastikkeen pitää olla aika paksua.

Jos teet tuoreista tomaateista, niin tässä on vanha ohjeeni.

Mielestäni ohjeen kilo tomaatteja ei melanzaneen sellaisenaan toimi täydellisesti, vaan kastike saisi olla tosiaan paksumpaa kuin isoista tomaateista tulee: kaksi kolmasosaa kirsikkatomaatteja (halkaistuina tai neljässä osassa) ja yksi kolmasosa tavallista tomaattia pilkottuna.

Sekin on totta, että tomaatit ovat vähän mauttomia talvisin. Mutta ole hyvä keittäjä ja pelasta tilanne!

Keittääkin saa kauemmin kuin ohjeessa, jopa tunnin. Muuttuu lempeämmäksi, kastike. Ja kokkikin, jos kokkiviini on varattu (miel. Riesling tai Grüner Veltliner).

Saa käyttää ”pullamausteita”, kuten kardemummaa, inkivääriä, muskottipähkinää ja kanelia.

Älä käytä turhaan basilikaa, se tulee erikseen.

Voit tehdä kastiketta reilusti, koska tomaattikastike on monikäyttöinen ja kelpaa sellaisenaan pastakastikkeeksi ja esim. jauhelihalla jatkettuna tuffolien (paksuja putkimakaroneja) täytteeksi pastavuokaan. Semmoinen ruoka onkin sitten jo ainakin yhden blogin kokoinen tarina.

Pidä kuitenkin mielessä, että tomaattikastikkeen kohdalla ratkaiset makumaailman.

Kauppaketjun tuotteillakin pärjää ihan hyvin – ketjusta riippumatta.
Kauppaketjun tuotteillakin pärjää ihan hyvin – ketjusta riippumatta. (Kuva Timo Ernamo)

Munakoisot

No, nyt meillä voisi olla kastike. Sitten seuraa uusi järkytys:

Huolellisten testien jälkeen voin todeta, ettei munakoisoja tarvitse esipaistaa. Mamma mia! Niitä ei myöskään tarvitse ”itkettää”. Tuohan on jo vanha tieto.

Sen tekisin, ja teenkin, että leikkaan kannan pois, mutta vasta sen jälkeen kun olen kuorinut vihanneksen. Sen ”nahka” on nätti, mutta syödessä lähinnä haitta.

Ja kuorimisen jälkeen koisot puolen sentin tai sentin paksuisiksi siivuiksi ja lupa on pätkiäkin eri tavoin niin, että palat sopivat uuniastiaan.

Kuvan Pirtti-astia (Arabia, 70-luku) vetää pari keskikokoista munakoisoa. Astia kannattaa voidella esimerkiksi rypsiöljyllä. Pullasuti on hyvä apuväline.

Rakennus

Vuokaan ladotaan pohjalle kerros munakoisoa.

Päälle laitetaan tomaattikastiketta. Sen päälle riivitään kerros tuoretta basilikaa.

Sen päälle revitään mozzarella-pallo tai kaksikin sanoisi juustoja pelkäämätön keittäjä. Lisätään juustoraastetta. Ei säästellä. Menkää muualle laihduttamaan!

Toinen kerros munakoisoa.

Toinen kerros kastiketta.

Mozzarella-pallo, hullut laittavat enemmän. Tai no, riippuu astiasta. Siis pinta-alakysymys. Mitä parempi mozzarella, sen nätimmin se sulaa eikä sitkisty.

200-asteiseen uuniin (kiertoilma). Reilun puolen tunnin päästä ulos ja vielä juustoraastetta päälle ja sen päälle vielä pippuria, jos mieli tekee. Uuniin vielä vartiksi, tai vähän vajaaksi.

Tulee aika nättiä eli juusto ei pala, vaan paistuu.

Roisi juuston käyttö tekee sen, että ruoasta nauttii niin kasvissyöjä kuin sekakäyttäjäkin.

Näyttää aika hyvältä, on ihan tajuttoman herkullista.
Näyttää aika hyvältä, on ihan tajuttoman herkullista. (Kuva Timo Ernamo)

Viiniksi ottaisin toscanalaisen luomupunaviinin, kuten LaSelva Privon (vuosikerta 2018, hinta 14,58 €, soveltuu myös vegaaneille, vaikka ruoka ei), piemontelaisen Armigero Barbera d’Asti Superioren (vk. 2016, hinta 14,98 €) tai navarralaisen Piedemonte Reservan (vk. 2013, hinta 9,88 €).

Nämä kolme noin esimerkiksi. Yksi näistä löytynee lähikaupastasi.

Säästöbudjetilla

Jos on rahasta todella tiukkaa tai aikaa on vähän, osta maustettua tomaattimurskaa ja käytä kastikkeena. Vaihda juusto esimerkiksi mozzarella-raasteeseen ja osta kauppaketjun halvimmat mozzarella-pallot. Ihan hyvää melanzane on niinkin tehtynä. Duunarityyliin.

Mutta seuraa tuota ajatusketjua. Et kadu.

Lue myös: Munakoisorullat neljälle – tämä ruoka on juhlavan hyvää!

Kotigokki

Timo Ernamo on 61-vuotias isoisä, joka valmistaa ruokaa rakkaudella perheelle, suvulle ja ystäville. Ihan kaikenlaisille ruokailijoille. Hän on toiminut kirjankustantamoissa vuodesta 1987 ja on kirjoittanut ruoasta 80-luvulta lähtien. Ernamo viihtyy myös mainiosti nenä viinilasissa.

Kommentoi Facebookissa