KIRJAT Päivän Lehti pyysi kilpailussaan nimeämään kaikkien aikojen parhaan kirjan. Viikon aikana vastauksia kävi lehden facebook-sivulla antamassa lähes 300 äänestäjää, jotka saivat valita parhaan kirjan täysin ilman ennakko-ohjeistusta. Kirjojen kieltä tai lajia ei määritelty, niinpä vastauksiksi kelpasivat niin suomenkieliset kuin muunkin kieliset kirjat, romaanit ja tietokirjat, lasten ja aikuisten kirjat.
Huomion arvoista on, että eri kirjoja mainittiin noin 200, joskin osa nimesi esimerkiksi kaikki Muumi-kirjat, kaikki John Irvingin romaanit tai erityislapsista kirjoittaneen Torey Haydenin koko tuotannon. Myös uudet trendit tulivat näkyviin erityisesti hyvinvointia käsittelevissä tietokirjoissa. Voi olla vain iloinen, että lukeminen on Suomessa edelleen monipuolinen harrastus, joka saattaa kolahtaa ikimuistoisesti niin lapsena kuin vanhuksena.
Mainituksi tulleiden kirjojen nimistä ja lajityypistä voi päätellä, että se koko elämäniän tärkeä kirja on saattanut löytyä jo lapsuudessa tai esimerkiksi opiskeluvaiheessa kirjapinoja kahlatessa. Tärkeintä kirjaa ja järisyttävintä lukukokemusta saatetaan toisaalta vielä etsiä lukemalla palkittuja ja suositeltuja kirjoja.
Päivän Lehden kyselyssä oman pienen ryhmänsä muodostivat ne, jotka eivät osanneet valita yhtä parasta. Hauskasti tätä perusteltiin aivan vastakkaisesti; ”täysin mahdoton nimetä yhtä, niitä on niin monta” ja ”en hirveesti lue kirjoja, niin en osaa sanoa”. Loogisia tietysti molemmat!
Vastauksista voi päätellä, että osa antoi äänensä enemmän spontaanisti, mieleensä ensinnä tulleen hyvän lukukokemuksen pohjalta, osa perusteellisemman harkinnan pohjalta. ”Kaikkien aikojen paras” -tittelin ansaitsi kymmenkunnan äänestäjän mielestä ainoastaan Raamattu tai Katekismus, kun taas osa pohdiskelijoista päätyi monen lukutaidon perustaan, Aapiseen.
Vähän samaa ajatuskulkua elämisen perustaitojen tärkeydestä lienee ollut sillä, joka kertoi parhaimmaksi kirjakseen Ensihoito-oppaan ja mainitsipa eräs osallistuja toisenkin maailmoja avaavan teoksen – Maailmankartaston! Jonkinlaista maailmanselitysteosta ajatteli ehkä myös vastaaja, joka mainitsi Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia -kirjan.
Klassikot jyräävät, mutta paljon jäi poiskin
Suomalaisten ikisuosikit Väinö Linna ja Mika Waltari kävivät tiukan kisan ykkössijasta, yhden kirjan perusteella jälkimmäinen voitti, sillä Sinuhe sai äänen enemmän kuin Linnan Tuntematon sotilas, vaikka mukaan laskettaisiin Sotaromaanillekin annetut äänet. Mutta jos lasketaan Linnan ja Waltarin kaikille kirjoille annetut äänet, Linna voittaa viiden äänen turvin. Mukaan on tällöin laskettu Waltarin Turms kuolematon ja Mikael Karvajalka sekä Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanit.
Odotettuja mainintoja keräsivät ikivihreät Henri Charrièren Papillon, Margaret Michellin Tuulen viemää ja etenkin Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, joka mainittiin myös alkukielisenä nimellään Jane Eyre. Alunperin kirja julkaistiin Currer Bellin salanimellä jo vuonna 1847. Sen sijaan Humiseva harju jäi kokonaan tällä kertaa äänittä, ihmeellistä kyllä. Charlotten pikkusisko Emily Bronte julkaisi Wutherin Heightsin salanimellä Ellis Bell samaisena vuonna 1847 ja sen vaikutus myöhempään taiteeseen, myös musiikkiin ja elokuvaan, on ollut huomattava.
Muitakin klassikkoja jäin listalta kaipaamaan, esimerkiksi venäläisistä suurista kertojista jäivät puuttumaan niin Tolstoin Sota ja rauha kuin koko Dostojevskin tuotanto ja myös Aleksandr Soltzenitsyn, mutta esiin nousi sen sijaan Solohovin Hiljaa virtaa Don, Boris Pasternakin Tohtori Zivago ja Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.
Toisaalta Ernest Hemingwayltä tai John Steinbeckiltä ei mainittu kirjan kirjaa, mutta amerikkalaisen nykykirjallisuuden kulmakivistä mainintoja saivat John Irvingin Garpin maailma ja Kaikki isäni hotellit kuin myös Salingerin Sieppari ruispellossa, Vonnegutin Teurastamo 5 ja Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.
Ei Eino Leinoa, palkittuja nykykirjoja kylläkin
Kotimaisista etenkin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ja Kalevalan puuttumista voi ihmetellä, eikä saanut mainintaa Eino Leinokaan, ei myöskään Edith Södergran tai Eeva-Liisa Manner.
Klassikkoja nousi kuitenkin myös hiukan yllättävästikin, äänen sai esimerkiksi Gunnar Mattsonin Lapitip, yksinhuoltajaisän kertomus 1960-luvulta, tai unkarilaisen Elisabeth Haichin mystiselämäkerrallinen Vihkimys.
Kirjallisuuspalkintojen merkitys näkyi, listalle nousivat Finlandia-palkituista Sofi Oksanen Puhdistuksellaan, joka on myös Runeberg-palkittu, Kjell Westön Missä kuljimme kerran ja uusimpana Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista sekä Runeberg-palkitut Katja Ketun Kätilö ja Tapio Koivukarin Unissasaarnaaja.
Kotimaisia nykyklassikoita tuli esille muutenkin ilahduttavasti, esimerkiksi Anja Kaurasen Pelon maantiede, Anna-Leena Härkösen Häräntappoase, Mikael Niemen Populaarimusiikkia Vittulajänkältä tai uudemmista Laila Hirvisaaren Minä, Katariina.
Nobelisteista jo mainittujen Solohovin ja Pasternakin (joka kylläkin luopui palkinnostaan) lisäksi mainittavan muistijäljen olivat jättäneet Gabriel Garcia Márguez romaanillaan Sadan vuoden yksinäisyys ja Günter Grass Peltirummullaan sekä Viktor Hugo Kurjat-romaanillaan. Vuoden 1921 nobelistin Anatole Francen romaanista suosittelija toteaa ”Pingviinien saari oli miellyttävä lukukokemus. Tämän kirjan soisin luettavaksi ihan jokaiselle, sopii mainiosti myös tämän päivän maailmaan”. Sama ajatus sopinee hyvin myös useamman maininnan saaneeseen Anne Frankin päiväkirjaan.
Fantasia vetää puoleensa
Suosituksi ryhmäksi nousivat modernit fantasiaklassikot. Etenkin Harry Potter -kirjat tulivat mainituiksi lähes 20 kertaa, velhopojan tänä syksyinen paluu oli siis varsin odotettu. Myös J.R.R. Tolkien on yhä voimissaan, Taru Sormusten Herrasta -trilogia ja Hobitti saivat yli kymmenen mainintaa, joko suomen- tai englanninkielisinä versioina.
Epäilemättä näiden kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat lisänneet niiden suosiota ja tunnettuvuutta, mikä tuli joidenkin muidenkin kirjamainintojen kohdalla esille. Esimerkiksi äänen sai Minun Afrikkani, joka on Sydney Pollackin elokuva tanskalaisen kirjailijan Karen Blixenin ajasta Afrikassa. Kirjan nimi, johon elokuvan käsikirjoitus osittain löyhästi pohjautuu on nimeltään Eurooppalaisena Afrikassa.
Yksittäisiä mainintoja fantasiakirjoista saivat myös muiden muassa Louis Sacharin Paahde ja Suzanne Collinsin Nälkäpeli, sekin tunnettu myös elokuvana.
Jännitys on lukuharrastuksen kulmakiviä
Dekkarit ovat paljonkin lukevalle usein peruskauraa, ja vaikkei uskoisi, ne monesti koetaan rentouttavaksi luettavaksi. Parhaaksi kirjaksikin moni nimesi jännärin tai kauhuromaanin. Stephen Kingin Carrie ja Piina saivat kannatusta, ruotsalaisista dekkaristeista Camilla Läckberg ja Lars Kepler. Parasta jännitystä lukijoille olivat myös edustaneet muiden muassa Robin Cook, Wilbur Smith ja Leon Uris.
Oman paikkansa sai myös salapoliisiromaanien kuningatar Agatha Christie, jonka lukuisista tarinoista nousi tässä kyselyssä mielenkiintoisesti yksi ylitse muiden, vieläpä kahdella nimellä, Eikä yksikään pelastunut sekä Kymmenen pientä neekeripoikaa. Christie julkaisi suljetun huoneen klassikkotarinansa alunperin vuonna 1939 Ten Little Niggers, joka ilmestyi suomeksi nimellä Eikä yksikään pelastunut vuonna 1940. Uusi suomennos vuonna 1968 antoi nimeksi Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi palautettiin alkuperäiseksi Eikä yksikään pelastunut 2003, kun oli käynyt ilmeiseksi, ettei neekeri-sana ollut enää korrekti.
Englannissa kirjan nimi muutettiin 1985, josta asti kirja on tunnettu And Then There Were None. Nimi tulee vanhasta lastenlorusta, joka on keskeinen tarinan juonen kannalta ja jonka viimeinen säe on kirjan nimen mukainen.
Ravinto, uusi uskontomme?
Suositut tietokirjat kertovat ilmapuntarin tavoin megatrendeistä, mikä ajassa liikkuu ja kansaa kulloinkin puhuttaa. Pidemmän aikaa suosiossa ovat olleet elämänhallintaan liittyvät kirjat, sekä henkistä että ruumiillista hyvinvointia käsittelevät.
Tässä kyselyssä mainittiin filosofisemmalta puolelta brasilialaisen Paolo Coelhon maailmanmenestysteos Alkemisti ja suomalaisen psykoterapeutin Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirja. Pekka Hyysalon selviytymistahdon kuvaus Fight Back on myös tsemppauskirja lukijalle ja samaa henkistä periksiantamattomuutta käsittelee Chris Boners elämäkerrassaan Federer – kaikkien aikojen paras.
Mielenterveys nousee esille lisäksi historiallisessa perspektiivissä mainintoja saaneissa Petteri Pietikäisen Hulluuden historiassa sekä Pekka Jaatisen Kalpeat sotilaat -kirjassa.
Ravintokysymykset nousivat tässäkin kyselyssä esille kiinnostavin valinnoin. Eric Schlosserin vuonna 2001 kirjoittama Pikaruokakansa on tehnyt vaikutuksen lukijaansa. Samoin bestselleriainesta taitaa olla suomalaisten Taina ja Jani Sompin kirjalla Parantavat rasvat, joka lupaa vähähiilihydraattisen ruokavalion parantavine rasvoineen tuovan helpotusta useisiin kansansairauksiimme. Maininnan saanut saksalaisen nuoren tutkijan Giulia Endersin maailmanmenestys Suoliston salaisuus puolestaan vakuuttaa suoliston olevan toiset aivomme ja kaiken huolenpidon arvoinen.
Pikku prinssin ystävät
Tässäkin kyselyssä korostui erityisesti lapsena tai nuorena luettu kirjallisuus, osa saattaa olla jopa lapsena kuultua kirjallisuutta. Sekä Tove Janssonin Muumikirjat että Astrid Lindgrenin kirjat, etenkin Veljeni Leijonamieli mainittiin useita kertoja. Samoihin ääniin ylsi ranskalaisen Antoine de Saint-Exupéryn filosofinen lastenkirjaklassikko Pikku Prinssi.
Nuortenkirjoja nostettiin esille runsaasti, joskin mainintoja uusista kirjoista jäi kaipaamaan, vanhemmista Polvan Tiina-kirjat, samoin Viisikot ja Nummelan ponitalli -kirjat mainittiin. Saksalaisen Michael Enden saturomaanit Momo ja Tarina vailla loppua saivat molemmat ääniä, tanskalaisen Ole Lund Kierkegaardin Kumi-Tarzan, sekä englantilaisen Richard Adamsin fantasiatarina Ruohometsän kansa, vain osan mainitakseni.
Todellinen tyttökirjaklassikko L. M. Montogomeryn Pieni runotyttö edustaa hyvin kirjaa, jonka lukeminen on siirtynyt äidiltä tyttärelle suositusten kera jo useamman sukupolven ajan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sen lumovoimaa aika ole pystynyt murentamaan. Ja siitä maailman parhaan kirjan tunnistaakin!
Kommentoi Facebookissa