HISTORIA Suomen sijainti idän ja lännen välissä sai kansainväliset vakoilijat kiinnostumaan pienestä pohjoisesta maastamme talvisodan alla. Suomessa liikkui agentteja niin idästä kuin lännestäkin ja itärajan yli hiivittiin molempiin suuntiin. Talvisodan jälkeen Suomessa olleita englantilaisia vapaaehtoisia värvättiin konsuleiksi, tarkkailemaan saksalaisjoukkojen liikkeitä.
Kuohuvalla 1930-luvulla paljastunut niin sanottu Suuri vakoilujuttu kokosi Suomessa kissankorkuisia otsikoita lehdistössä. Luutnantti Vilho Armas Pentikäinen toimitti Päämajan kuvakeskuksesta salaisia sotilaallisia suunnitelmia ja valokuvia Neuvostoliitolle.
Samassa episodissa pidätettiin kanadalainen hienostorouva Marija-Emma Schul-Martin, joka oli syntynyt Riikassa, mutta oleskellut Baltian maiden lisäksi Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Neuvostoliitto pyysi hänen karkottamistaan itään talvisodan jälkeisen välirauhan aikana, mutta sodan taas sytyttyä vakooja luovutettiin saksalaisille.
Ulkoministeri Väinö Tannerin ja Mannerheimin varovaisuus sekä luottamuksellinen kirje suurlähettiläälle Berliiniin osoittavat Suomen kiinnostaneen enenevässä määrin myös natsivakoilijoita. Tanner kirjoitti yksityiskirjeen Berliinin-lähettiläs Aarne Wuorimaalle koskien ulkomaisia vapaaehtoisia talvisodassa:
”Syistä, joihin minun ei tarvitse lähemmin puuttua, Ylipäällikkö ei katso olevan mahdollista ottaa vastaan sellaisia saksalaisia, jotka ovat Saksassa vallassa olevan järjestelmän kannattajia. Käytännössä olisi rajoituttava hyväksymään vain sellaiset saksalaiset vapaaehtoistarjokkaat, joihin nähden on perusteltua syytä katsoa, etteivät he ole natseja.”
”Vaarallinen Nazi-agentti”
Tammikuun 10. päivä 1940 Pariisista oli lähetetty Ulkoministeriölle huolestunut salasähke, jossa kerrottiin eri tahoilta kuullun, kuinka ”vaarallinen Nazi-agentti” prinssi Ferdinand Liechtenstein olisi lähtenyt vapaaehtoiseksi Suomeen. Kaksi päivää myöhemmin Lontoo kertoi, kuinka kahdesta eri lähteestä oli huomautettu prinssin toimineen useita vuosia Gestapon agenttina ja ilmiantajana Wienissä. Toinen lähteistä oli itävaltalaisten pakolaistoimisto Lontoossa.
Pariisin lähetystö myös tiedotti, että Le Figarossa oli uutisoitu prinssin taistelevan nyt ”valkoturkkisten urhojen rinnalla”, ja Unkarin lähetystö kertoi, että epäluotettava prinssi Liechtenstein ”lähti Genevestä vähää ennen joulua Tukholmaan lahjoitettuaan sitä ennen joitakin satoja Englannin puntia lähetystön kautta armeijallemme”.
Eikä tässä vielä kaikki, ministeri Harri Holma jatkoi Pariisista:
”P.S. Kun yllä oleva oli kirjoitettu kävi luonani Suomeen vapaaehtoiseksi ylihuomenna lähtevä prinssi René de Bourbon de Parme, Ranskan alamainen, ent. itävaltalainen majuri (hänen prinsessansa on kuten tunnettua tanskalaista alkuperää, prinssi Axelin sisar). Hän kertoi spontaanisti ja luottamuksellisesti, sen johdosta että hän lehdissä oli nähnyt uutisen prinssi Liechtensteinin matkasta Suomeen, tietävänsä varmuudella että mainittu prinssi on hyvin vaarallinen natsiagentti jopa -vakoilija ja että hän on sen lisäksi mitä yllä on kerrottu, parin vuoden kuluessa oleskellut vakoilijana Englannissa.”
Lähetystöt olivat myöhässä, prinssi Ferdinand Alois Andreas Josef Anton Maria Prinz von und zu Liechtenstein oli jo Suomessa. Hän oli lyöttäytynyt uuden vuoden aattona 1939 everstiluutnantti Magnus Dryssenin johtamien ruotsalaisten vapaaehtoisten joukkoon. Dryssen kertoo päiväkirjassaan halunneensa tarkistaa juhlissa, puhuvatko mukana olleet ulkomaiset vapaaehtoiset varomattomasti oikeista motiiveistaan alkoholia nautittuaan.
Seurapiirihai ja seikkailija
Tammikuussa prinssi Liechtenstein nautti jo talvisodan ulkomaisten vieraiden viihdyttäjäksi kansainvälisten lehtimiesten jälkeen määrätyn lentäjäsankarin, Lentolaivue 24:n komentajan kielitaitoisen majuri Gustaf Eka Magnussonin seurasta kahvin, konjakin ja sikareiden kanssa 8.1.1940. Illallisella Myllykosken paperitehtaan kerholla juhlistettiin hävittäjä-ässä Jorma Sarvannon tuoreita saavutuksia.
Mutta mitä pahamaineisesta prinssistä tiedettiin? Ei paljoakaan.
Prinssi Liechtenstein oli syntynyt 18.1.1901 Salzburgissa, Itävallassa. Vuonna 1925 hän meni Lontoossa naimisiin Shelagh Salome Houston Brunnerin kanssa The Golden Wedding -seurapiirihäissä, josta tehdyssä uutisfilmissä ihasteltiin kultaisista kankaista tehtyjä uskomattomia luomuksia hääparille. Pariskunta oli saanut kaksi lasta ja eronnut vuonna 1934.
Pääesikunnan vapaaehtoistoimistosta löytyvän henkilökortin mukaan Liechtenstein olisi saapunut Tornioon 30.12.1939 ruotsalaisessa univormussa. Hänen isänsä oli prinssi Eduard von Liechtenstein ja kortti kertoo nuoremman prinssin omin sanoin hänen kyvyistään erittäin kielitaitoisena maailmanmatkaajana, tunnettuna vuorikiipeilijänä, huomattavana hiihtäjänä ja lentokoulutuksen omaavana miehenä, joka oli valmis lahjoittamaan satoja puntia lisää Suomelle seuraavan kolmen kuukauden aikana.
Varusteissa kiinnittää huomiota hänen kolme omaa 7,65 millistä Walther PP-pistooliaan.
Suomalaiset osasivat kuitenkin diplomatian, ja Lontooseen lähti 24.1.1940 huojentava vastaussähke:
”L 57 Hylätty lääkärintarkastuksessa poistunut 206”
Valeuutisella tehdään propagandaa
Kun majuri Magnussonin kanssa TK-kuvaajien valokuvissa keskusteli vaaleahiuksinen, kulmikaspiirteinen ja viiksetön prinssi, poseeraa amerikkalaisen uutiskuvatoimiston International News Photon maailmalle 4.3.1940 välittämässä pressikuvassa hymyilevä tummahiuksinen, pyöreäkasvoinen ja viiksekäs henkilö lumipuvussaan, Suomen armeijan kokardi sotilaslakissaan.
Uutisteksti on yllättävä:
”Prinssi joka taistelee Suomen puolesta
Jossain Suomessa… prinssi Ferdinand of Liechtenstein on univormussaan ja osana kuuluisia suomalaisia ´aavepartioita´. Prinssi oli yksi ensimmäisistä ulkomaisista vapaaehtoisista, jotka liittyivät Suomen armeijaan. Hänet on sijoitettu hiihtopartioon pohjoisessa.”
Todellisuudessa pikku prinssimme oli poistunut jo Ruotsiin, jossa hän meni 7.9.1940 naimisiin Brita Nordenskiöldin kanssa, silloisen eversti Bengt Nordenskiöldin, myöhemmän kenraalin ja Ruotsin Ilmavoimien komentajan tyttären kanssa.
Prinssi Liechtenstein ponnahtaa esille myös toisen maailmansodan jälkeen muistiossa, joka löytyy CIA:n edeltäjän OSS:n eli Office of Strategic Servicesin Washingtonin toimiston salaisista tiedusteluraporteista.
Jan F. Libich -niminen tiedonantaja oli tehnyt 2.10.1946 muistion USFET-operaatiokeskuksen kapteeni Everett O´Nealille prinssi Ferdinand Liechtensteinista.
Saksa oli toisen maailmansodan jälkeen jaettu liittoutuneiden kesken neljään miehitysvyöhykkeeseen, UFSET vastasi amerikkalaisten hallinnoimasta alueesta. Libich muistuttaa Safehaven-projektin dokumentissa, että jo elokuussa amerikkalaiset olivat kiinnostuneita Liechtensteinista, joka oli ilmestynyt Frankfurtiin esiintyen ruotsalaisena lehtimiehenä.
Kaksoisagentin kohtalo
Jan Libich oli kertonut kahdelle läsnä olleelle everstiluutnantille prinssin menneisyydestä Gestapon palkkalaisena. Kun Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938, prinssi oli esiintynyt SA-upseerin univormussa ja kerskaillut, kuinka pitkään se oli ollut jo valmiina odottamassa. SA on lyhenne sanasta Sturmabteilung, puolisotilaallinen natsijärjestö.
Kun Liechtenstein oli tiettävästi aikaisemminkin sekaantunut hämäriin pankkioperaatioihin, Libich oli varma, että hän jälleen yrittäisi lähestyä varakkaita saksalaisia. Sellaisia, joiden varat olivat Sveitsissä, ja joiden salaisia talletuksia hän lupaisi suojella Liechtensteinin alamaisena.
Varoituksista huolimatta Libich oli pettymyksekseen saanut huomata, että amerikkalaiset olivat sallineet Liechtensteinin matkustaa valvomaltaan alueelta Sveitsiin, jossa hän toimi juuri niinkuin Libich oli ennustanut.
Prinssi Ferdinand von Liechtenstein meni kolmannen kerran naimisiin, nyt Dorothy Haidelin kanssa 21.8.1950 Long Islandilla New Yorkissa. Ja kun tiedetään, kuinka vaikeaa oli vahvasti kommunisti- tai natsitaustaisten henkilön päästä Yhdysvaltoihin vuosiakaan sodan jälkeen, voidaan tehdä perusteltu päätelmä prinssin etuoikeuksien syistä ja amerikkalaisten poikkeuksellisesta propagandatoiminnasta.
Ei liene kovinkaan kaukana totuudesta jos oletetaan, että Gestapon palkkalistoilla natsivakoojana ollut prinssi on mahdollisesti jo ennen Suomeen tuloaan tai vasta Ruotsissa värvätty myös Yhdysvaltain vakoojaksi, todennäköisesti kaksoisagentiksi.
Ja ei liene myöskään yllättävää, että natsivakooja prinssi Ferdinand von Liechtenstein eli pitkän elämän. Hän kuoli Seinen rannalla Ranskassa, Neuilly-sur-Seinessä 7.7.1981.
- Prinssi Ferdinand von Liechtensteinin tarina on referoitu päätoimittaja Kari Kallosen kirjan ”Tähtilippu talvisodassa – Amerikan Suomalaisen Legioonan tuntematon tarina” XIII luvusta otsikolla ”Natsivakoojia ja juutalaissotilaita”
Lue myös: Taru sormusten herrasta -velho palveli talvisodassa
Kommentoi Facebookissa