Navettapalo pysäytti, mutta ei lannistanut – ”Eniten suren palossa menehtynyttä karjaa”

Ilkka arvostaa elämässään perinteitä ja antaa kasvot korpifilosofialle. – Jokaisen täytyy saada elää itsensä näköistä elämää. Minä saan voimaa maanläheisistä runoista ja arvostan arkea, jossa asuu myös tasapaino.

Ilkka arvostaa elämässään perinteitä ja antaa kasvot korpifilosofialle. – Jokaisen täytyy saada elää itsensä näköistä elämää. Minä saan voimaa maanläheisistä runoista ja arvostan arkea, jossa asuu myös tasapaino. (Kuva Anne Anttila)

Runoutta rakastava Ilkka Pakonen arvostaa toisten ihmisten auttamista ja itsenäistä ajattelua.

MAATALOUS Viitisen vuotta sitten vappuna Ilkka Pakosen elämäntyö maidontuottajina joutui ankaraan vastatuuleen. Mahdollisesti sähköistä alkunsa saanut tulipalo tuhosi täysin tilan robottipihaton. Yli satapäisestä karjasta menehtyi puolet.

– Se oli kova isku, mutta en halunnut luovuttaa. Päätimme lasten kanssa, että tilalle nousee uusi navetta ja maidontuotanto tulee jatkumaan.

Pakosen maitotilalla on monivaiheinen historia ja myös isäntä itse sanoo ajautuneensa nykyisille saappaan sijoilleen muutaman välipysähdyksen kautta.

– Toimin nuoruudessani myyntimiehenä, mutta vuonna 1985 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä keskityin viidentoista lypsävän kotitilaani. Lähtöasetelmat olivat kaikin puolin suotuisat. Navetta oli nykyaikainen, pellot kunnossa ja tuotannon perusta muutenkin kestävä.

Korpifilosofiaa ja itsenäistä ajattelua kunnioittava Ilkka näki maataloudessa paljon mahdollisuuksia ja ryhtyi pikkuhiljaa kehittämään tilaansa. Into tehdä työtä on kannustanut aina eteenpäin.

Pakosen lypsytilalla työskentelee Ilkan lisäksi myös kaksi ulkopuolista, joista toinen on perheen Valtteri-poika. – Meillä on pojan kanssa myös yhteinen, kiinteistö- ja ruoankuljetuspalveluihin erikoistunut yritys. Monipuolisuus on suuri rikkaus, Ilkka iloitsee.
Pakosen lypsytilalla työskentelee Ilkan lisäksi myös kaksi ulkopuolista, joista toinen on perheen Valtteri-poika. – Meillä on pojan kanssa myös yhteinen, kiinteistö- ja ruoankuljetuspalveluihin erikoistunut yritys. Monipuolisuus on suuri rikkaus, Ilkka iloitsee. (Kuva Anne Anttila)

Iso osa elämäntyötä paloi

Vuonna 1994 Ilkalle tarjoutui mahdollisuus ostaa myös äitinsä kotipaikka.

– Myin kotikartanon takaisin vanhemmilleni ja siirsin karjan toimintoineen nykyiselle paikalle. Tilanpito jatkui katkeamattomana ja muutenkin luontevasti, sillä esimerkiksi ostetun tilan parsinavetta oli vielä uudehko.

Pakoset tekivät vuosien saatossa myös lukuisia maakauppoja, joiden myötä saatiin lisättyä peltopinta-alan lisäksi myös muita toiminnan edellytyksiä.

– Monessa asiassa kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja jättää epäilijät taka-alalle. Näin olen tehnyt ja teen jatkossakin.

Maidontuotannon kehitystyö sai vuonna 2001 jatkoa, kun tilalle nousi tandemasemalla varustettu pihatto. Reilut kuusi vuotta myöhemmin asema vaihtui robottiin, tiloja saneerattiin ja samassa yhteydessä myös entinen parsinavetta muutettiin pihatoksi.

– Tällä yhdistelmällä toimittaisiin enkä vieläkin, ellei tuli olisi tuhonnut kaikkea. Palon mukana meni iso osa elämäntyötä ja puolet tilan karjasta. Varsinkin karjan menetys tuntui todella pahalle.

Monien mahdollisuuksien pelikenttä

Vahva tahto ajoi kuitenkin eteenpäin ja Pakosille rakennettiin palaneen tilalle uusi navetta. Vuoden 2015 marraskuussa tilalla otettiin käyttöön pihatto, jossa on kaksi lypsyrobottia sekä 128 lehmäpaikkaa.

– Kolme vuotta sitten käyttöön otettu kuusirivinen kahden robotin lypsypihatto on neljäs navetta urallani, joten eri laitevalmistajat ja konseptit ovat tulleet tutuiksi. Uusien tilojen myötä myös ruokinta muutettiin aperuokintaan. Nykyinen kokoluokka on muutenkin monien mahdollisuuksien pelikenttä. Olemme pystyneet palkkaamaan jopa kaksi työntekijää.

Maidontuottaja Ilkka Pakonen on esimerkki isännästä, joka ei ole vaikeuksienkaan keskellä menettänyt luottamustaan maatalouteen. – Arvostus lähtee itsestä, mutta selviytymiseen tarvitaan hyvien yhteistyötahojen lisäksi myös siunausta ja onnea.
Maidontuottaja Ilkka Pakonen on esimerkki isännästä, joka ei ole vaikeuksienkaan keskellä menettänyt luottamustaan maatalouteen. – Arvostus lähtee itsestä, mutta selviytymiseen tarvitaan hyvien yhteistyötahojen lisäksi myös siunausta ja onnea. (Kuva Anne Anttila)

Sen sijaan tilan nuorkarjan sijoittamisessa on Ilkan mukaan pieniä haasteita.

– Tällä hetkellä nuorkarja kasvatetaan Torniossa, mutta haluaisin paikan hieman lähempää. Jos jollakin on tietoa hyvästä kasvattamosta, niin kaikki vihjeet otetaan vastaan, Ilkka vinkkaa toiveikkaana.

Kanssaihmisen kunnioitus

Vaikka Ilkka on läpikäynyt elämässään ikäviä asioita, kuten avioeron ja tulipalon, niin usko maamiehen arkeen ei ole kuitenkaan ollut kertaakaan katkolla.

– Voimista kannattelevin on terve ammattiylpeys. Samoin kuin nöyryys, oman työn arvostus sekä kanssaihmisen tasavertainen kunnioitus. Kun nämä kolme asiaa muistaa myös omassa elämässään, niin askeltaminen vastatuultenkin keskellä on keveämpää.

Ilkka on ollut vahva tekijä myös eri luottamustehtävissä. Yhteisten asioiden hoitaminen, muun muassa kaikissa merkittävimmissä kunnallisissa tehtävissä on opettanut paljon ja antanut muutenkin hyvää kosketuspintaa.

– Kaikilla on työssään ja elämässään omat vaikeutensa. Kukaan meistä ei pärjää yksin.

Lue myös: Maajussikin tarvitsee ammatillista liikkumavaraa – ”Monipuolisuus on tilan vahvin pelastusrengas”

Kommentoi Facebookissa