Nuoren pelikasvatus kodissa tulee perustua ymmärrykseen – ei rajoittamiseen

PELIKULTTUURI Nuoren digitaalisen pelaamisen käsittely vaatii kasvattajalta perehtymistä nuoren elämään ja harrastukseen. Väitöstutkija Mikko Meriläinen peräänkuuluttaa pelisivistystä ja nuorten pelaajien kuuntelemista. Yksittäisiä tilanteita tärkeämpi on kasvatuksen kokonaisuus.

Meriläinen tarkastelee väitöskirjassaan nuorten digitaalista pelaamista ja pelihaittoja erityisesti kotikasvatuksen näkökulmasta. Yli 3000 nuoren kyselyvastaukset paljastivat laajan kirjon erilaisia pelaajia ja pelaamisen tapoja: nuoret pelasivat niin rentoutuakseen, kuin tylsyyttä tai pahaa oloa helpottaakseen.

– Pelikasvatuksessa on huomioitava nuoren yksilöllisyys: yhtä, kaikille sopivaa muottia ei ole, Mikko Meriläinen muistuttaa.

Meriläinen esittelee tutkimuksessaan pelisivistyksen käsitteen. Tiivistettynä pelisivistys on paitsi pelaamisen ymmärtämistä ja tarkastelua eri näkökulmista, myös pyrkimystä kohti parempaa pelikulttuuria ja sekä nuorten pelaajien että heidän vanhempiensa hyvinvointia.

– Pelaamiseen ja pelikulttuureihin perehtyminen vähentää kasvattajan huolta ja auttaa käsittelemään pelaamiseen liittyviä kysymyksiä ilman paniikkia. Samalla on tärkeää muistaa, että ymmärtäminen ei tarkoita kritiikittömyyttä: sekä pelaajien että heidän vanhempiensa on huomioitava myös pelaamiseen liittyvät haitat.

Osa pelaajista oli kokenut erilaisia pelaamisesta johtuvia haittoja. Ne olivat kuitenkin valtaosin vähäisiä ja satunnaisia. Meriläisen mukaan kokonaisuus ei tässäkään ole yksinkertainen.

– Satunnainen päänsärky tai lyhyet yöunet silloin tällöin ovat toki epämiellyttäviä ja epätoivottavia kokemuksia, mutta enemmän syytä huoleen on silloin, jos haitat ovat toistuvia ja etenkin jos ne yhdistyvät muihin ongelmiin kuten yksinäisyyteen, masennukseen tai muuten vaikeaan elämäntilanteeseen. Haittoja ei tule nostaa pelikasvatuksen keskiöön.

Aktiivipelaajat tiedostavat itsekin pelaamiseen liittyviä haittoja ja tutkimustulosten perusteella myös ehkäisevät niitä eri tavoin. Valtaosalle pelaajista pelaaminen on hauskaa ja kiinnostavaa tekemistä, josta saadaan tärkeitä osaamisen, omaehtoisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, ja jonka avulla helpotetaan esimerkiksi koulun tai työn aiheuttamaa stressiä.

Vanhemmat, joille nuoren pelaaminen aiheuttaa päänvaivaa, kaipaavat usein tukea pelikasvatukseen. Kasvatustilanteessa kohtaa aina kaksi ihmistä omine persoonallisuuksineen, toiveineen ja pelkoineen. Joskus yhteentörmäyksiä tulee, vaikka molemmat tekisivät parhaansa. Yksittäistä tilannetta tärkeämpää on kokonaisuus ja kodin turvallisuuden ja luottamuksen ilmapiiri.

KM Mikko Meriläinen väittelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “Kohti pelisivistystä – Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä”.

Lue myös: Hyviä uutisia nuorille – tietokonepelaaminen parantaa työmuistia!