SOTAKIRJALLISUUS Viime viikolla julkaistiin mielenkiintoinen teos salaisuuksien ympäröimästä operaatio Stella Polariksesta. Stella Polariksen perintö – Tiedusteluhistoriaa 1944–1950 (Docendo) on kokeneen historioitsijan Ohto Mannisen sekä insinöörieversti Lauri Lehtosen teos, joka paljastaa uusia yksityiskohtia erityisesti radiotiedustelun historiasta.
Jatkosodan lopussa suomalaisia tiedusteluhenkilöitä ja materiaalia siirrettiin Ruotsiin siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Operaatio jouduttiin lopulta perumaan, mutta tiedustelumateriaalia myytiin, poltettiin ja sitä katosi. Osa suomalaistiedustelijoista värvättiin ulkomaiden palvelukseen.
Tutkijat törmäsivät myös tietoon, että Muumien luoja, kirjailija ja taiteilija Tove Jansson olisi sodan aikana ollut mukana salaisessa tiedustelussa. Hänen nimensä löytyi Kansallisarkistossa olevasta salakirjoitusasiantuntija Erkki Palen kokoelmasta. Jansson olisi työskennellyt vuonna 1944 niin sanotun S-toimiston palveluksessa, toimiston tehtävä oli tiedustella sekä Baltiaa että saksalaisten toimia.
– Hän oli toimistohenkilökuntaa, tietysti salaisuuksien haltija ainakin osittain, professori Manninen totesi Helsingin Sanomille.
Tove Janssonin nimi löytyy myös entisen tiedustelupäällikön Raimo Heiskasen vanhasta teoksesta Saadun tiedon mukaan (Otava). Todellisuus ei kuitenkaan ollut tarua ihmeellisempää. Sotahistorioitsija Carl-Fredrik Geust ei löytänyt toiminnasta yhteneväisyyttä Janssonin elämäkertatietoihin, ja hän päätti tarkistaa asian Kansallisarkistosta.
Valtiollisen poliisin mapeista Geust löysikin S-toimistossa palvelleen Tove Janssonin henkilötiedot. Tove Sylvi Janssonin, ei 12 vuotta vanhemman, talvisodan aikana ensimmäisen Muumi-kirjansa kirjoittaneen taiteilija Tove Marika Janssonin. Taiteilijan kaima oli ylioppilas ja ilmeisesti kanslia-apulainen. Kyseessä oli harmillinen sekaannus
– Kyllä minun täytyy olla samaa mieltä, professori Ohto Manninen suoraselkäisesti myöntää virheen uudelleen asiasta uutisoivalle HS:lle.
– Kyllä Geust on tarkka poika, 76-vuotias historioitsija antaa myös tunnustusta 75-vuotiaalle kollegalleen Geustille.
Kokeneet historiantutkijat tietävät, että tietoteosten mittavaan tietomäärään sisältyy aina jonkin verran valitettavia virheitä, vähintäänkin yksityiskohdissa. Ne täytyy vain avoimesti oikaista, että väärä tieto ei jatkaisi elämäänsä.
Valitettavasti sama rehellisyys ei ole siirtynyt kaikille nuoremman polven historiantutkijoille. Aiemmin tänä vuonna paljastui, kuinka tutkijat olivat mustamaalanneet Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä. Asioiden oikea laita paljastui tuolloinkin Kansallisarkistossa.
Dosentit Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen ovat kirjoittaneet elämäkerran Tuntematon Lauri Törni (Otava). Näyttävästi valtamedioissa aikoinaan uutisoitu kirja alkaa Törnin väärällä syntymäajalla ja päättyy kuolemaan väärässä maassa. Lukuisten virheiden lisäksi mukana on kuitenkin myös keksittyä tietoa, ilman oikeita lähteitä.
Tutkijat muun muassa väittävät, että nuori Törni palautettiin välirauhan aikaan niin sanotun Panttipataljoonan riveistä häpeällisesti Saksasta Suomeen, ”retki päättyi humalaisiin töppäyksiin ja nolostuttavaan kotiinpaluuseen maitojunan kyydissä”.
Kirjoittajat eivät pysty silti antamaan yhtään lähdettä väitetylle alkoholinkäytölle, jonka suhteen Törni oli juuri tullut täysi-ikäiseksi. Törniin kaunaisesti suhtautuva ja jonkinlaista kohututkijan mainetta havitteleva Silvennoinen jatkaa outoa väitettään vielä myöhemmin Vihreän langan alasivuston artikkelissaan. Silvennoinen onkin ollut Helsingin vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana, teemana oli ”oikeita päätöksiä voi tehdä vain oikean tiedon pohjalta”.
Silvennoinen jäi reilusti rannalle, ja niin jäi myös ylevä periaate oikeasta tiedosta. Kansallisarkistosta nimittäin löytyy pataljoonan yhdysupseerin kirje, joka vahvistaa Törnin olevan syytön ja kertoo oikeiden syyllisten nimet. Törni yksinkertaisesti palasi pyynnöstä muiden toimettomien liikaupseereiden mukana, kun sodan hehku kajasti jälleen itärajalla.
Silvennoinen sanoo väärän väitteensä perusteeksi silti riittävän, että koska Törni on vuosia myöhemmin nauttinut alkoholia ja jopa tapellut, väite voisi olla mahdollista. Todistetusta perättömyydestä huomauttavat saavat Silvennoisen raivostumaan ja päätyvät dosentin nimittelyn kohteeksi sosiaalisessa mediassa.
Mutta mitä sanoo tällaisista kuvitelmista tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa? Hän sivuaa asiaa yleisellä tasolla Tietokirja.fi-päivien ohjelmakirjan johdannossaan.
”Tieto on aina voitava perustella, eikä perusteluksi käy se, että kun kaikkea ei tiedetä, niin tämäkin voi hyvin olla totta. Tutkimustiedon valikointi oman väitteen tueksi on valheellista, jos vasta-argumentit jätetään kertomatta. Tarkoituksella kerrotut väärät väitteet eivät ole fiktiota vaan valheita.”
- Kirjoittaja on Päivän Lehden päätoimittaja ja uuden Törni-elämäkerran kirjoittaja. Hän myös löysi Kansallisarkistosta artikkelissa mainitun kirjeen.
Kommentoi Facebookissa