Palsternakkasosekeitto on täyteläisen ihana ruoka – pehmeä ja aromikas

Näilläkin tarpeilla lähdetään herkulliselle makumatkalle.

Näilläkin tarpeilla lähdetään herkulliselle makumatkalle. (Kuva Timo Ernamo)

Mutta miksi kardiologi teki ristimerkin ohjeen nähdessään?

RUOKA Sosekeitto valaisee marraskuisen illan hienolla aromaattisuudellaan. Kyllä vähintään kerran syksyssä on tehtävä palsternakkasosekeittoa, on se niin hyvää.

Lisäksi sitä ryydittää rakuuna eikä esimerkiksi timjami, kuten niin monia meidän keittiön ruokia. Ilman sherryä ei kyllä selvitä tästäkään kokkaamisesta, mutta aika vähällä kuitenkin.

Tarpeet

600 g palsternakkaa

400 g jauhoista perunaa

1 sipuli

1 punainen chili siemenet poistettuna

1 rkl kuivattua rakuunaa

1,1–1,2 l kasvislientä

2–3 dl kermaa

1 rkl kuivaa sherryä (esim. Manzanillaa)

150–200 g vahvaa Koskenlaskijaa

rypsiöljyä kuullottamiseen

(mustapippuria, tryffelillä aromatisoitua öljyä, suolaa)

Kerma on jo lisätty, alkaa olla valmista.
Kerma on jo lisätty, alkaa olla valmista. (Kuva Timo Ernamo)

Tekemään!

Aloita kuorimalla ja pilkkomalla palsternakat ja perunat. Pilko palsternakka noin puoleen kokoon perunanpaloista.

Laita ne syrjään.

Putsaa ja pilko sipuli ja chili.

Laita kattila hellalle ja tilkka rypsiöljyä kattilaan. Laita myös palanen sipulia ilmoittamaan, milloin paikat alkavat kuumeta.

Kun kattilasta kantautuu iloinen tirinä, kaada sinne loput sipulista ja chili. Kuullota, kunnes kitkeryys on sipulista haihtunut.

Lisää kasvisliemi ja kasvikset. Voit lisätä myös rakuunan tässä vaiheessa.

Voit jättää noin desilitran verran lientä kaiken varalta jemmaan, jos keitosta sattuu tulemaan liian paksua.

Hämmennä hiljalleen, kunnes keitto alkaa kiehua, laita kansi päälle ja jätä kiehumaan. Noin 20 minuutin jälkeen pitäisi olla valmista.

Kun vihannekset ovat pehmenneet, voit lisätä pari desilitraa kermaa ja ruokalusikallisen sherryä. Keittele viitisen minuuttia hiljaisella tulella.

Tämän jälkeen voit lisätä sulatejuuston eli Koskenlaskijan pieniä paloina keittoon kauhalla koko ajan hämmentäen, että sulavat paremmin ja tasaisemmin.

Kun juusto on sulanut, voit ottaa sauvasekoittimen ja suristella päristellä keiton tasaiseksi. Jos keitosta tulee liian paksua, lisää kermaa tai kasvislientä, että saat haluamasi kaltaista keittoa.

Lisäykset tulee tietysti tehdä hellalla, jotta keitto hiljalleen kiehuu.

Tarkista lopuksi suola ja lisää halutessasi pippuria. Öljykiehkuran voit lisätä, jos sattuu kotoa löytymään ja olet juhlatuulella.

Huom!

Kotikeittiössämme tällainen keitto tehdään normaalisti itse keitettyyn kasvisliemeen. Satokaudella juurekset ovat niin maukkaita, että omat liemet ovat ylivertaisia verrattuna kaupan valmisteisiin. Ne ovat myös suolattomia, jolloin suolaa on näillä aineksilla pakko lisätä.

Jos käytät kaupan liemikuutioita, suosittelen yrttikasvislientä luomuna. Silloin suolaa ei välttämättä kannata edes harkita lisätä. Kyllä niissä nimittäin on suolaa kotitarpeiksi.

Soppa lautasella – tällä kyllä nälkä lähtee!
Soppa lautasella – tällä kyllä nälkä lähtee! (Kuva Timo Ernamo)

Siunatuksi lopuksi

Sosekeittoja voi tehdä monenlaisia. Purjo-perunakeitto on varmasti klassisin ja mukavimpia myös tehdä. Mustajuuren käsittely on oma taiteenlajinsa, keitto itsessään on helppo keiteltävä. Tällä palstalla on tehty maa-artisokkakeittoa, sen ohjeen löydät tästä.

Näiden pehmeiden ja aromaattisten keittojen kumppaniksi suosittelen hedelmäisiä ja hapokkaita valkoviinejä, Alkosta löytyvät vihreällä palkilla ”pirteä ja hedelmäinen”. Jos otat sinisen palkin viiniä, on sen syytä olla vähän arvokkaampaa tällaiselle keitolle.

Meillä oli palsternakkasosekeiton kanssa koeajossa saksalaisen Neissin Pinot Grigio, joka on eräänlaista ”supreluomua”. Ihan hyvä yhdistelmä, italialainen PG saattaisi olla vielä parempi. Maa-artisokalle voisi ottaa vähän juhlavamman viinin, kuten Dorigo Ribolla Giallan. Viini tulee koillisesta eli Friulista.

Aina kannattaa keskustella hyvän myyjän kanssa vaihtoehdoista, vaikka sitten päätyisikin valitsemaan jo ennalta ajatellun putelin.

Ja niin, kerma ja Koskenlaskija saavat kardiologin varmaan kauhistumaan.

Kotigokki toivottaa hyvää pyhäinpäivää!

Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.
Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.

Kuka on Kotigokki?

Kirjoittaja Timo Ernamo on 59-vuotias vaari, joka on työskennellyt kirjankustantamoissa miltei 30 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin hän on kirjoittanut ruoasta.

Entisen aktiiviliikkujan voi nähdä metsässä sienikorin kanssa tai vesistöjen äärellä virvelin ja jopa onkivehkeiden kanssa heilumassa, niin rannalla kuin veneessäkin.

Hän on syntyperäinen raumalainen, joka lähti Helsinkiin opiskelemaan 1977 ja jäi sille tielle. Nykyisin hän on Johnny Knigan toimituspäällikkö. Kniga on WSOY:n itsenäinen kustannusyksikkö.

Kommentoi Facebookissa