ELÄINSUOJELU Facebookin Eläinten pelastusrinki osoitti jälleen kerran voimansa, kun Kerimäen Louhen kylässä Karttusen perheen Naja-kissa karkasi eräänä sunnuntai-iltana ulos, säikähti ja säntäsi korkealle puuhun.
Yli kymmenen metrin korkeuteen kiivennyt sisäkissa ei tullut oma-aloitteisesti eikä suostuttelunkaan avulla alas, joten Najan emäntä, Carita Karttunen pyysi apua ryhmästä. Tässä vaiheessa Naja oli ollut puussa jo kahden vuorokauden ajan.
– Olimme aikaisemmin ottaneet yhteyttä myös pelastuslaitokseen, mutta saimme vastauksen, että he eivät ole pelastaneet kissoja puusta kymmeneen vuoteen. Toisella soittokerralla syynä olivat liian lyhyet tikkaat, Carita taustoittaa.
Eläinten pelastusringissä kääräistiin kuitenkin hihat, jotta puussa oleva Naja saataisiin nopeasti ja hyvävointisena alas. Monen alan ammattilaisista koostuvassa ryhmässä tiedetään, että jo vuorokauden mittainen täyspaasto vaarantaa täyskasvuisenkin kissan terveydentilan ja saattaa pahimmillaan aiheuttaa jopa hengenvaarallisen tilan.
Juttuvinkki: Eläinten pelastusrinki auttaa – pinteestä pelastetaan myös linnut ja oravat
Ryhmästä otettiin uudemman kerran yhteyttä Etelä-Savon pelastuslaitokselle ja tällä kertaa vuorossa ollut palomestari ymmärsi tilanteen vakavuuden ja suhtautui asiaan muutenkin erittäin auttavaisin mielin. Palomestari otti yhteyttä eläinlääkäriin, joka arvioi tilanteen ja teki sen perusteella lopullisen päätöksen toimeksiannosta.
Palomestarin mukaan kunnaneläinlääkäri ei nähnyt kuitenkaan tarpeelliseksi pistää toimeksiantoa täytäntöön. Perusteluna päätökselle oli, että kissa pärjää puussa ja tulee aikanaan alas.
– Eläinlääkärin suhtautumistapa oli pöyristyttävää. Sain myös tiedon, että eläinlääkärin mukaan kissa on aina omistajan vastuulla ja jos sen haluaa alas puusta, niin onhan niitä nosturiauton omistavia yrittäjiäkin olemassa. Tämä tuntui todella pahalta ja lisäsi epätoivon tunnette entisestään, Carita paljastaa harmistuneena.
Hellettä, ukkosmyrsky ja kylmää
Carita oli syvästi huolissaan lemmikkinsä pärjäämisestä. Takana oli jo kaksi vuorokautta ilman juomaa ja ruokaa. Huolenaiheena oli myös sää, sillä paahtavan helteen lisäksi aluetta moukaroi myös ukkosmyrsky.
– Lisäksi yöt osoittautuivat viileiksi, joten mieli oli hyvin tumma, kun ajattelin puussa kyyhöttävää lemmikkiäni.
Kolmannen vuorokauden edettyä kohti iltaa, Naja oli edelleen puussa. Sen verran alkuperäinen tilanne oli kuitenkin muuttunut, että Naja oli hypännyt viereiseen puuhun ja tullut tämän seurauksena noin viitisen metriä alemmaksi.
Eläinten pelastusringistä otettiin näihin tietojen nojaten vielä uudemman, järjestyksessään kolmannen kerran yhteyttä Etelä-Savon pelastuslaitokselle. Tälläkin kertaa pelastajien puolelta löytyi sydämen sivistystä ja annettiin ymmärtäväisyyden ohella erittäin arvokas neuvo. Pelastuslaitokselta pyydettiin omistajaa soittamaan suoraan hälytyskeskukseen.
– Näin tein ja silloin alkoi tapahtua. Pelastuslaitos tuli ja haki Najan pois puusta. Kaikki sujui mutkattomasti ja hyvin kissaystävällisesti. Myös Naja suhtautui tilanteeseen rauhallisesti ja osoitti kiitollisuuttaan haluamalla sylistä syliin ja kerjäämällä extramäärän rapsutuksia. Palomiehestä tuli tämän jälkeen kisuneidin suuri sankari, Carita kertoo kiitollisena.
Kolme vuorokautta puussa on aikana pitkä ja näkyi myös Najan kohdalla armottoman isona nälkänä ja janona.
– Rapsutukset ja ruoka olivat illan pääroolissa. Kinkkuleike teki kauppansa ja siivujen määrää ei laskettu. Keskustelin myös eläinlääkärin kanssa mahdollisesta tarkastuksesta, mutta päädyimme, että seuraamme tilannetta. Tyttö oli päällisin puolin kunnossa, lukuunottamatta pihkaantunutta turkkia. Myöskään henkinen puoli ei ollut saanut suurempaa kolausta, sillä Naja on oma ihana itsensä. Hyvä ruoka ja rakastava seura ovat Najan elämän kiinnekohdat, joten kun nämä ovat kunnossa, niin elämä on kaikin puolin mallillaan.
Kissapopulaatiosta pelastettu
Mutta valotetaanpa hieman tarkemmin, minkälainen karvatassu tämä puolentoistavuoden ikäinen Naja-neiti onkaan. Muutakin kuin nopeatassuinen ja taipuvainen karkailuun.
– Naja on pelastettu noin kolmenkymmenen kissan populaatiosta. Ikää pikkuisella oli tuolloin noin viisi viikkoa. Najan äiti oli menehtynyt, joten pikkuinen sisaruksineen olivat populaation vanhan emon hoivissa. Ongelmana vain oli, että tältä seniorirouvalta ei tullut enää maitoa, joten ravinto oli heikkoa tai oikeastaan täysin olematonta.
Carita adoptoi heikossa kunnossa olevan pikkukisun ja tarjosi tälle rakastavan loppuelämän kodin. Lähtökohdat Najaksi nimetyllä kissavauvalla olivat haasteelliset.
– Najalla oli herpes. Silmät olivat muurautuneet kiinni, mutta hyvällä ja tehokkaalla hoidolla kisuvauva tervehtyi kuitenkin hyvin. Myös arka luonne tasoittui pian ja luottamus ihmisiin sekä talon muihin karvatassuihin syntyi nopeasti. Jo muutamassa viikossa kisuvauvasta kuoriutui iloinen ja leikkisä pikkuveijari. Sopeutumisessa edeasauttoivat luonnollisesti perheen muiden kissakavereiden, Nanun ja Kissin sekä koiratoveri Belkan rakastava suhtautuminen laumansa uuteen jäseneen.
Caritan mukaan Najasta on kasvanut niin sanotusti kaikkien kaveri.
– Likka on mahdottoman ihmisrakas ja hyvällä ruokahalulla valjastettu nuorineiti. Sosiaalisten taitojen ohella Najasta löytyy myös superannos seikkailijan luonnetta. Ovet ja ikkunat on syytä pitää tiukasti kiinni, sillä tyttö käyttää pienimmänkin mahdollisuuden hyväkseen. Tämä on nähty jo useamman kerran.
Sisäkissana Naja saa kuitenkin nauttia myös ulkoilusta, sillä kissaneiti käy nauttimassa ulkomaailman ihmeellisyyksistä valvotusti ja valjaissa.
– Kärpäset, linnut ja perhoset ovat päivästä toiseen Najan suuri ihmetyksen aihe. Välillä ihmetellään myös luonnon ääniä ja kukkasten kauneutta. Najan pienisuuri sydän sykkii kaikelle ja kaikesta, aivan kaikesta löytyy isoja ilon aiheita. Tyttö on neljällä tassulla kulkeva kultakimpale, niin äärettömän rakas ja tärkeä. Olemme todella kiitollisia, että seikkailu lähimetsässä päätyi onnellisesti ja saimme Najan terveenä takaisin, Carita sanoo kiitollisena.
Kommentoi Facebookissa