KOLUMNI Sähkön jakelun eli sähkönsiirron hinnoittelu on vihastuttanut sähkönkuluttajia siitä asti, kun sähkömarkkinalaki uudistettiin vuonna 2013. Laki oli jo syntyessään täysi susi ja johti yhtiöiden rahastukseen sähkönsiiroilla. Sähkönjakeluverkot toimivat luonnollisessa monopolissa, joka puolestaan mahdollisti käsittämättömän sähkönsiirron vuosittaisen riistohinnoittelun ja alueelliset hintaerot.
”Eräiden yksittäisten yhtiöiden osalta hinnan nousu on ollut nopeaa. Caruna Oy:n keskimääräinen sähkön jakeluhinta on noussut 2,92 snt/kWh:lta, Kokemäen Sähkö Oy:n 2,85 snt/kWh:lta ja Nykarleby Kraftverk Ab:n osalta 2,79 snt/kWh:lta vuodesta 2013.”
Näiden yhtiöiden jakeluhinnat olivat yli pari senttiä kilowattitunnilta suuremmat kuin maassa keskimäärin. Näin karua tarinaa kertoo Energiaviraston raportti viime maaliskuulta, otsikolla Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2019 – tarkastelussa alueelliset hintaerot.
Energiaviraston raportti on karmeaa luettavaa sähkönkuluttajille. Verottomat reaaliset sähkönjakeluhinnat pientalossa, joka kuluttaa 5000 kWh vuodessa, ovat nousseet huimasti vuodesta 2010. Jos tätä vuotta merkitään sadalla, ovat jakeluhinnat nousseet Itä-Suomessa ja osin Pohjois-Suomessa indeksilukuun 140 – kun vastaava luku on noin 110 Uudellamaalla. Raportti kertoo, että sähkönsiirron hintaerot maan eri osien tulevat jatkossa kasvamaan.
”Aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kaupunkien ohella myös maaseutumaisessa ympäristössä laatutaso voi olla keskimääräistä parempi edullisella hintatasolla.”
Miten tämä raportin tulos on oikein ymmärrettävissä?
Harvaan asutulla maaseudulla voi siis saada sähkönsiirtoa yhtä edullisesti kuin esimerkiksi kaupungeissa. Sähkönsiirrossa hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä. Myöskään yhtiöiden kannattavuudella ei näytä olevan korrelaatiota sähkön jakeluhintoihin, eikä myöskään yhtiöiden vakavaraisuudella. Miksi yhtiöiden kannattavuus ja vakavaraisuus eivät näy sähkönsiirron hinnoittelussa? Hyviä kysymyksiä, joihin Energiaviraston raporttikaan ei pysty vastaamaan.
”On kuitenkin myös huomioitava, että hinnankorotusten perusteena on ollut muitakin syitä kuin toimintavarmuuden tarvittavat toimenpiteet.”
Arvoituksellinen lause panee kysymään, onko sähkönsiirron hinnoittelulla paljonkaan tekemistä verkkoon tehtävien investointien kanssa. Vai rahastavatko sähkön jakeluyhtiöt kylmästi kuluttajia?
Jälleen kerran ollaan paikkaamassa vanhaa sähkömarkkinalakia, ja uudella lakiesityksellä pyritään hillitsemään sähkönjakelun hintojen nousua ja tehostamaan valvontaa. Jäämme odottamaan sähkönsiirron riistohinnoittelun päättymistä.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Helpotusta helteen keskelle – sähköä ja rahaa säästyy, kun jäähdytyslaitteita käytetään järkevästi
Kommentoi Facebookissa