MAATALOUS Agrologiksi kouluttautunut Riitta Rytkönen ryhtyi Runnilla sijaitsevan kotitilansa isännäksi 12 vuotta sitten. Sukupolvenvaihdos oli tilalla kasvaneelle Riitalle itsestäänselvyys.
– Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ryhtyivät suunnittelemaan karjan hävittämistä, olin valmis jatkamaan. En miettinyt päätöstäni yhtään, en edes yön ylitse, Riitta muistelee naureskellen.
Hyppy isännyyteen oli Riitan kohdalla luontevaa, sillä työ ja tilan tavat olivat jo entuudestaan tuttuja.
– Käytännössä olen auttanut navettatöissä pikkutytöstä lähtien ja hoidin kotitilan karjaa myös palkkatyöni ohella, lomittajana toiminut Riitta selvittää.
Ennen sukupolvenvaihdosta Rytkösen tilalla oli perinteinen parsinavetta ja parikymmentä lypsävää.
– Navetta oli kuitenkin niin huonokuntoinen ja alkeellinen, että ensimmäiseksi jouduin rakennuttamaan uudet tuotantotilat. Ajatuksissa kävi 40-paikkainen parsinavetta, mutta muutin kuitenkin lennosta suunnitelmaa ja rakennutin lypsyasemalla varustetun pihaton.

Naisväen voimin
Vuoden 2006 lopulla valmistuneessa pihatossa on tällä hetkellä noin 50 lehmää sekä nuorkarja. Tällä hetkellä tilalla on meneillään tuotantotilojen laajennus, jonka myötä lehmäpaikkojen määrä nousee lähemmäs kahdeksaakymmentä. Samalla lypsyjärjestelmä muuttuu asemalta robottiin.
– Tämä on sitä tulevaisuuden ennakointia, sillä jaksaminen ei ole pelkkää sananhelinää, Riitta luonnehtii.
Rytkösen maidontuotantotilaa on reilun kymmenen vuoden ajan luotsattu naisväen voimin.
– Minä toimin peränpitäjänä ja Raija-siskoni työskentelee palkallisena karjanhoitajana. Myös vanhempiemme työpanos on edelleen hyvin merkittävä. Äiti vastaa muonituksesta ja isä auttaa konehommissa.
Myös Riitta sanoo viihtyvänsä traktorin kopissa.
– Jos navettatöiltä vain ehdin, niin osallistun mielelläni peltohommiin ja tykkään myös metsätöistä. Pyrin tekemään kaikkea mahdollista ja joskus myös sellaista, jolloin on liikuttava jopa mukavuusrajojen ulkopuolella, Riitta hymähtää.

Hankintoja harkiten
Maatalouden nykytilanteesta huolimatta Rytkösen tilalla uskotaan kuitenkin maidontuotannon tulevaisuuteen.
– Meidän kohdalla lypsykarjatalous on työn ja toimeentulon lisäksi myös vahva elämäntapa. Kaiken tämän turvaamiseksi olemme tehneet varasuunnitelman, jonka lähtökohtana on pitää kulut kurissa ja talous tasapainossa. Hankintoja, kuten esimerkiksi koneostoja, tehdään todella harkiten.
Riitan mukaan mukana pysyminen vaatii jatkuvaa kehittymistä. Paikoilleenkaan ei voi jäädä. Raha tulee maidosta, joten toimivista tiloista sekä karjan- ja isäntäväen hyvinvoinnista ei kannata tinkiä. Maitotilin kasvattaminen ei ole Riitan mukaan kuitenkaan läpihuutojuttu.
– Jokainen eläin on yksilö, mutta sekä ayrshirestä että holsteinista löytyy omat helmensä. Karjanjalostuksessa keskitymme kokonaisuuteen, mutta tuotannon kulmakivi tulee olemaan kuitenkin tuotoksissa.
Onnistuneen täysrehupohjaisen ruokinnan sekä hyvän onnen ansiosta karjan keskituotosta on saatu Riitan mukaan jopa nostettua.
– Vuosittainen keskituotos on tällä hetkellä 10 200 kiloa, joten nämä lukemat antavat mukavasti polttoainetta myös tulevaisuuteen, Riitta selvittää tyytyväisenä.
Lue myös: Ensimmäinen vuosi isäntänä oli täyttä kaaosta – ”Käytännössä lähes kaikki meni pieleen”
Kommentoi Facebookissa