Saako Tuhkimo prinssinsä? – Puoliso valitaan mieluiten samasta statuspiiristä

Tutkimuksen kohteina olivat kuninkaalliset, aateliset ja yritysdynastiat sekä oppineiden, taiteilijoiden, poliitikkojen ja työläisten perheet.

Tutkimuksen kohteina olivat kuninkaalliset, aateliset ja yritysdynastiat sekä oppineiden, taiteilijoiden, poliitikkojen ja työläisten perheet. (Kuva Fotolia)

Koulutuksesta tuli keskeinen sosiaalisen nousun väline työläisperheille.

SOSIAALINEN ASEMA Sosiaalista asemaa määräävä ammatti on vahvasti periytyvä. Tästä huolimatta sosiaalista nousua ja laskua tapahtuu jatkuvasti, vaikka korkea status näyttää suojaavan melko hyvin sosiaaliselta laskulta, ilmenee Helsingin yliopiston sosiologian emerita professori Riitta Jallinojan tutkimuksesta.

Kirjassa ”Families, Status and Dynasties, 1600–2000” Riitta Jallinoja tarkastelee sosiaalisen aseman periytymistä ja statuksen vaikutusta puolison valintaan noin neljän vuosisadan ajalta. Analyysi perustuu sukupuihin, joita on harvoin käytetty tutkimusaineistona.

Tutkimuksen kohteina olivat kuninkaalliset, aateliset ja yritysdynastiat sekä oppineiden, taiteilijoiden, poliitikkojen ja työläisten perheet.

– Muutokset ovat olleet hitaita, 1800-luvulla alkoi kuitenkin merkittävä muutos. Kapitalismin voittokulku nosti menestyneimpien yritysten omistajat mahtisukujen joukkoon; sen merkkinä olivat mahtavat palatsit ja avioliitot aatelissukuihin, Jallinoja kertoo.

Koulutuksesta tuli keskeinen sosiaalisen nousun väline, mutta koulutusta käyttivät hyväkseen myös vanhojen dynastioiden jälkeläiset taatakseen statuksensa säilymisen uudessa historiallisessa tilanteessa. Työläisten sosiaalinen nousu koulutuksen avulla aukeni varsinaisesti vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.

– Merkittävää on se, että kun työläisperheiden jälkeläiset hankkivat akateemisen loppututkinnon, he avioituivat akateemisen tutkinnon suorittaneiden kanssa. Ja heidän jälkeläisensä olivat vuorostaan taipuvaisia suorittamaan akateemisen loppututkinnon, Jallinoja kertoo.

Professionalismin voittokulku 1800-luvulla itsenäisti taiteilijat ja loi heille oman statushierarkiansa. Vaikka taiteilijadynastioitakin oli, saman sukupolven sosiaalinen piiri oli tärkeämpi.

Taiteilijat myös toivat uuden elementin statusjärjestelmään. Ammatti ei yksin määrää statusta, vaan tärkeää oli myös taiteen tyyli ja sitä vastaava elämäntyyli. Näin koulukunta loi taiteilijayhteisöjä, joiden sisällä avioliittoja ja rakkaussuhteita luotiin.

– Oli aika mikä tahansa, ”yhden prosentin” eliitti tai huippu näyttää väistämättömältä. Niitä syntyy kaikissa statushierarkioissa. Samalla akateemisen koulutuksen nostattama keskistatus on kasvanut laajemmaksi kuin koskaan. Se on typistänyt 1800-luvun laajat kansan syvät rivit pieneksi syrjäytyneiden joukoksi. Tätä murrosta elämme nyt, Jallinoja toteaa.

Kommentoi Facebookissa