SAIRAANKULJETUS Artikkelimme sairauskohtauksen saaneesta vanhuksesta, jota ambulanssit eivät huolineet kyytiinsä ja jonka taksi vei lopulta sairaalaan, on tuonut edelleen tulvimalla palautetta.
Tuusulassa vaikuttava Taisto Kortesmaa toimi aikoinaan 30 vuoden ajan ambulanssiyrittäjänä.
– Takana on lukematon määrä keikkoja ja saman verran työntunteja. Yksityisenä sairaankuljettajana kaikki kuitenkin hoidettiin, ajallaan ja parhaan kykymme mukaan.
Laadusta ei tingitty, kuten ei myöskään potilasturvallisuudesta. Periaatteena oli, että kun hälytys tuli, keikalle lähdettiin heti.
– Ei siinä mietitty muuta kuin se, että potilas saa parhaan mahdollisen avun, nopeasti ja laadukkaasti, Suomen Sairaankuljetusliiton kunniajäsenenä toimiva Kortesmaa taustoittaa.
Vahvaan kokemuspohjaan nojaten Taisto Kortesmaa ruotii kovin sanoin joitakin vuosia sitten voimaan tullutta uutta terveydenhuoltolakia.
– Sen myötä eettisten arvojen edelle ajoi raha. Kaikki entinen pyyhkiytyi pois. Uudistus kaatoi noin 150 ambulanssiyritystä. Osa meni kerralla konkurssiin, osa ajan myötä ja loput selvisivät kuivin saappain muunlaisin järjestelyin.
Palolaitoksen kohtalokas kumppanuus
Uuden terveydenhuoltolain myötä sairaankuljetus siirrettiin vuoden 2013 alusta lukien kunnilta sairaanhoitopiirien järjestämisvastuulle. Ehdotus sairaankuljetuksen järjestämisestä oli alun perin vastaava kuin vanhassakin pykälässä, omana toimintana tai siihen saattoi käyttää myös ulkopuolista, kuten SPR:ää tai yksityistä ambulanssifirmaa.
– Mutta tavalla tai toisella palolaitos sai aikaan ylimääräisen ranskalaisen viivan, jossa ilmeni, että sairaanhoitopiirit voivat tehdä sopimuksia ilman kilpailutusta esimerkiksi palolaitoksen kanssa. Tämä ”viiva” oli kuolinisku yksityisille ambulanssifirmoille, Kortesmaa tietää kertoa.
Sen sijaan ilman kilpailutusta tehdyistä sopimuksista muodostui palolaitoksille todellinen rahasampo.
– Samaan aikaan kun sopimuksia yksityisten sairaankuljetusyritysten kanssa purettiin, palolaitoksille ostettiin kertarysäyksellä 27 uutta Mersun Sprintteriä. Ja vaikka taustalla puhuttiin koko ajan säästöistä, niin totuus on aivan toinen.
Nykyinen toiminta on nostanut sairaankuljetuksen kustannuksia 200–300 miljoonaan euroon vuodessa. Kortesmaa ei voi ymmärtää nykyistä toimintamallia.
– Tämä on täysin järjetöntä touhua. Kaluston ympärillä pyörii monenlaista tossunkuluttajaa; karrikoiden sanottuna jokaiselle pyörälle on omat pesijänsä ja päälle vielä muutama päällikkö, joista jokaiselle on vielä oma johtajansa. Valtion eli meidän veronmaksajien rahaa haaskataan byrokraattisiin turhuuksiin. Kuitenkaan vanhustenhoitoon ei ole laittaa 100 000 euroa.
Erikoisilla vaatimuksilla tie tukkoon
Ex-yrittäjä Kortesmaa sanoo sairaankuljetuksen nykytilan olevan hyvin huteralla alustalla. Kun päätavoitteena on vain pullea pankkitili, niin ei siinä mietitä sairaankuljetuksen perimmäistä tarkoitusta eli laadukasta ammattitaitoa ja ensiluokkaista asiakaspalvelua.
– Itse ensihoitohenkilöstön ammattitaitoon en ota sen enempää kantaa. Sen voin kuitenkin sanoa, että kaikilla pelastuslaitoksen palkkalistoilla olevilla ei ole aina se suurin palo toimia ambulanssissa.
Taisto Kortesmaa näkee kuitenkin ongelmista suurimmaksi sen, ettei kentällä ole enää ambulansseja tarpeeksi.
– Tähän on tultu, kun yksityiset ajettiin nurkkaan ja pakotettiin lopettamaan. Autoja ei enää ole, vaikka itse tarve ei ole mihinkään kadonnut.
Kortesmaan mukaan tämä on seurausta myös siihen, että kun pillikeikat sitovat kalustoa, niin aikaa ja kilometrejä vaativia siirtokuljetuksia on ryhdytty nyt myös kilpailuttamaan.
– Taustalta löytyy kuitenkin räikeitä väärinkäytöksiä, kohteluista puhumattakaan. Suoraan sanoen uusilta yrittäjiltä on laitettu tietoisesti tie tukkoon. Kun kilpailutus laitetaan auki, niin yrittäjältä vaaditaan aivan mahdottomia; esimerkiksi edellisen kauden kuljetuksia pitäisi olla 5000 ja liikevaihdon 150 000 euroa. Nämä ovat sellaisia lukuja, ettei niihin tavallinen ambulanssiyritys yllä.
Taisto Kortesmaan mukaan sairaankuljetuksen nykytilanne on toimivuudeltaan lähes mahdoton ja nyt tarvitaan pikaisia korjausliikkeitä.
– Parasta olisi tietenkin palata entiseen malliin, mutta se lienee mahdotonta. Mutta apua olisi siitäkin, jos kilpailutus saataisiin rehdille pohjalle. Tästä on EU:n antanut huomautuksen, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Kommentoi Facebookissa