KOLUMNI Ruokakaupoissa asioidessaan kuluttajat törmäävät yhä useammin tyhjiin hyllyihin ja huomaavat vihannesten ja hedelmien hintojen nousseen ruuan kysynnän kasvaessa. Moni miettii, pitääkö ruokaa hamstrata varastoon, jos koronavirus jyllää keskuudessamme koko vuoden.
Maatalouden edunvalvoja toiminnanjohtaja Jyrki Wallin vakuuttaa MTV:n aamutelevisiossa, ettei ole syytä ruuan kotivarastointiin, koska ”ruuan omavaraisuusaste on 80 prosenttia”. Toiminnanjohtaja kehottaa vielä haastattelun lopuksi suosimaan suomalaisia elintarvikkeita. Samaa viestiä kertoo kaupan lehtimainos, ”koronaepidemia on osoittanut, että maamme korkea omavaraisuus on tärkeää”. Ruokaketjun osapuolet perustelevat omavaraisuutta kotimaisuudella ja huoltovarmuudella. Samaa laulua on kuultu vuosikaudet muun muassa perusteltaessa parin miljardin vuosittaisia maataloustukiaisia.
Kuinka omavarainen Suomen ruokatuotanto tosiasiallisesti on? Maatalouspolitiikan tutkimusprofessori Jyrki Niemi kirjoittaa Helsingin Sanomissa, ettei ”omavaraisuusaste ole kuitenkaan hyvä ruokaturvan mittari” ja jatkaa maataloutemme olevan erittäin riippuvainen tuontipanoksista kuten lannoitteista, torjunta-aineista, polttoaineista, rehuista. Maatalouden tuotanto on myös erittäin riippuvainen sähköstä, navetoissa eivät sähkövempaimet toimi eikä isäntien tietokoneet pyöri ilman tuontisähköä, jota tuodaan maan rajojen ulkopuolelta noin kolmannes.
Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Marja Knuuttila on aikaisemmin todennut julkisuudessa: ”Jos otetaan huomioon koko ruuan tuotantoprosessi, emme todellakaan ole omavaraisia. Maatalous on monelta osin täysin riippuvainen tuonnista.” Maatalouskoneet eivät pyöri ilman tuontiöljyä eivätkä kotieläimet tule toimeen ilman ulkomaisia rehuja. Entä sitten, kun kaupan ja elintarviketeollisuuden varastot on syöty loppuun?
Huoltovarmuuskeskuksessa on pahojen päivien varalle varastoitu leipäviljaa puolen vuoden kansalaisten hätävaraksi. Aikaisemmin leipäviljan hätävaraa oli vuodeksi, kunnes joulukuussa 2013 Kataisen ja Urpilaisen hallitus päätti varmuusvarastoviljan määrän puolittamisesta. Samassa yhteydessä päätettiin, ettei varmuusvarastoissa tarvitse olla polttoöljyä teollisuuden tarpeisiin kuin vain viideksi kuukaudeksi yhdyskuntien energiahuollon hoitamiseen.
Jos tavara loppuu kotimaasta, niin voihan sitä tuoda laivoilla maamme satamiin. Valitettavasti vain Suomen lipun alla purjehtivien laivojen osuus kaikista merikuljetuksista ulkomaankaupassa on pudonnut 30 prosentin tuntumaan. Ruotsin ja Viron kauppalaivastoon tukeutuminen kriisiaikana on vähintäänkin riskialtista.
Kriisitilanteessa perättömillä puheilla elintarvikkeiden omavaraisuudesta luodaan kansalaisille valheellista turvallisuuden tunnetta. Tällaiseen meillä ei ole varaa.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Maatalouden kannattavuus heikkenee – maatalousyrittäjän tuntipalkka jää 5,4 euroon
Kommentoi Facebookissa