SELVIYTYMISTARINA Himankalaisessa olohuoneessa soi raskas rokki. Talon isäntäpari Senni ja Ari Ojatalo istuvat sohvalla lähekkäin ja rapsivat välissään köllöttelevää nestorikissaa, herra Turpeista.
Tunnelma on välitön ja hyvin lämminhenkinen.
– Kiire on nyt taakse jäänyttä elämää. Viime lokakuun jälkeen päätimme, että kello ei saa hallita elämäämme eikä arkea sanele myöskään suorittamisen pakko. Onnettomuuden jälkeen arvomaailma kellahti päälaelleen ja entisen tilalle tulivat täysin uudet ajatukset. Elämä on tässä ja nyt, joten tästä eteenpäin mennään unelmat edellä. Haaveiden toteuttamiset eivät odottele enää eläkepäiviä, Senni ja Ari muotoilevat hymyillen.
Ojatalon perheellä on pariskunnan mukaan monta syytä kiitollisuuteen, sillä on suoranainen ihme, että Senni selvisi rattijuopon aiheuttamasta onnettomuudesta hengissä.
– Tätä romukasaa katsoessa sana kiitollisuus saa aivan uudenlaisen merkityksen, Ari sanoo ja näyttää kuvaa törmäyksessä tuhoutuneesta autosta.
”Pamaus oli aivan kauhea”
Senni ja Ari palaavat ajassa vuoden 2020 lokakuun 10. päivään. Tuolloin henkilökohtaisena avustajana työskennellyt Senni oli palaamassa yön hiljaisina tunteina toisesta, baarityöntekijän työstään takaisin kotia.
Pariskunnalla oli tapana, että he pitävät matkan aikana toisilleen seuraa puhelimitse. Myös tällöin bluetooth oli auki ja keskustelu pyöri tiivisti seuraavan päivän hirvenpyynnissä, johon Senninkin oli tarkoitus lähteä mukaan.
Matkanteko sujui mallikkaasti, mutta lähellä Kalajokea Senni näki edessään, että vastaantuleva auto väisti jotain ja Senni löysäsi samalla myös omaa ajonopeuttaan.
– Muuta en sitten ehtinytkään tehdä. Auto tuli suoraan päin ja sitten rysähti. Osuimme kulmat vastatusten ja metallinen pamaus oli niin kauhea, ettei se ikinä poistu mielestä, Senni muistelee hiljaisena.
Myös puhelimen toisessa päässä ollut Ari kuuli pamauksen. Senni oli koko ajan tajuissaan ja tiedosti tilanteen.
– Rysähdyksen jälkeen tuli pimeys ja täysi hiljaisuus. Tajuntaani iski samalla paniikki kun huomasin, että käsi retkottaa oudosti ja jalatkaan eivät liikkuneet. Ensimmäinen ajatus oli, että se oli sitten siinä, kävelyt on nyt kävelty. Pelkotilaa lisäsi entisestään myös se, että autosta nousi höyryä ja etupenkkikin kuumeni, mutta en päässyt autosta pois. Pelkäsin auton syttyvän palamaan, Senni kuvailee kauhun hetkiään.
Puhelinyhteys aviomieheen oli koko ajan auki, joten onnettomuuspaikalle lähtenyt Ari rauhoitteli parhaan kykynsä mukaan shokissa ollutta vaimoaan.
– Sanoin, että apua on tulossa ja lohdutin myös sillä, että kuumat jäähdytysnesteet ovat luultavimmin syy penkin lämpenemiseen.
Senni jouduttiin irrottamaan autosta
Vaikka aika tuntui pitkälle, niin Senni sai nopeasti apua.
– Kiitos tästä kuuluu kahdelle nuorukaiselle, jotka pysähtyivät auttamaan. Myös toiselle hälytystehtävälle matkanneet poliisit tulivat sattumalta paikalle ja tämä toi mukanaan kaivatun turvallisuuden tunteen.
Pelastushenkilökunta joutui irrottamaan Sennin autosta.
– Siinä meni reipas tunti, ennen kuin minut saatiin ulos. Olin koko ajan tajuissani, vaikka kipu oli aivan kauhea. Tiedostin samalla sen, että tästä rysäyksestä ei selvitty vähällä. Raajat eivät toimineet ja toinen käsi oli täysin luonnottomassa asennossa.
Senni vietiin ambulanssilla suoraan Ouluun ja väliltä mukaan tuli myös helikopterilääkäri. Vaikeasti loukkaantunut Senni oli sairaalahoidossa lähes kuukauden, josta ensimmäisen viikon ajan tehohoidossa.
– Isoja leikkauksia tehtiin useita, sillä jokaiseen raajaan tuli jotakin. Esimerkiksi vasen kyynär- ja reisiluu menivät poikki ja jalkapöydän ulkosyrjä murskaantui. Lisäksi oikean jalan nilkka murtui sekä oikean jalan sääriluu ja pohjeluu menivät poikki.
Myös oikean käden ranne murtui ja kyynärluu meni poikki, mutta oikea käsi oli kuitenkin raajoista ainoa, johon ei tarvinnut laittaa metallia.
– Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että pää ja keskivartalo säästyivät vahingoittumattomina. Vain kahdessa lantionikamassa on luunsiruja, mutta niille ei tässä vaiheessa tehdä mitään, Senni kertaa.
”Täältä tullaan vielä”
Vaikeasta loukkaantumisestaan huolimatta Sennin nopea toipuminen on yllättänyt jopa hoitohenkilökunnan. Onnettomuudesta oli kulunut vain kuukausi, kun Senni matkasi kohti kotia. Ja kuukauden kuluttua kotiuttamisesta Senni pääsi eroon myös kipseistä.
– Se on tämä vahva tahtotila, joka saa ihmeitä aikaan. Päätin jo tehohoidosta päästyäni, että täältä tullaan vielä. Sanoin jo parin päivän päästä fysioterapeutille, että haluaisin päästä liikkeelle. Hän auttoi istumaan ja siitä se lähti. Viimeisen sysäyksen nopeaan toipumiseen antoivat kuitenkin lapseni. Olin vielä Oulussa, kun kymmenvuotias Onni sanoi, ettei hän jaksa ilman äitiä. Silloin ajattelin, että vaihtoehtoja ei ole kuin tasan yksi ja se on paluu takaisin kotiin ja äidiksi Tiuhtille ja Onnille.
Alunpitäen Sennin kotiuttaminen piti tapahtua portaittain eli aluksi Kalajoen vuodeosastolle ja sitä kautta kotia.
– Vierailu vuodeosastolla kesti minun kohdallani vain muutaman tunnin. Huomasin, että hoitajilla on niin kiire, että jopa vessassa käynti piti suorittaa omatoimisesti. Tämä riitti tekemään pikapäätöksen. Pyysin, että saan tarvittavat apuvälineet ja paluulipun kotitupaan. Pyyntööni suostuttiin ja näin alkoi matka kohti uutta elämänvaihetta.
Vaikka alussa liikkuminen kolme raajaa kipsattuna ei ollut helppoa, niin Senni päätti selviytyä.
– Olihan se alussa melkoista sähläämistä, varsinkin kun kipsaamatontakaan kättä ei saanut käyttää. Mutta siitä se arki lähti kuitenkin rullaamaan.
Kävelyteline, rollaattori, pyörätuoli sekä kainalo- ja kyynärsauvat turvasivat ensimmäisten viikkojen liikkumista.
– Tällä hetkellä käytössäni on vain pyörätuoli sekä yksi kyynärsauva, mutta molempia käytän vain tarvittaessa. Tarkoituksena on vierottua mahdollisimman nopeasti myös apuvälineistä, Senni kertoo hymyillen.
”Ensin yritän itse”
Toipumista on edesauttanut myös Sennin liikuntatausta ja sen myötä kehittynyt hyvä pohjakunto. Ennen onnettomuutta 38-vuotias perheenäiti oli tuttu näky niin lenkkipoluilla kuin nyrkkeilykehässäkin.
– Olen aina ollut kova liikkumaan. Innostuin aikoinaan thaipotkunyrkkeilystä ja tämä laji vei kerralla mennessään. Viime vuosina löysin myös juoksemisen ilon ja ennen onnettomuutta hölkkäsin jo kympin lenkkejä. Nyt nämä kaikki lajit on aloitettava alusta, ihan alkeista, mutta sen aion kuitenkin tehdä. Lisäksi olen päättänyt lisätä harrastuslistalleni painin.
– Luovuttaminen ei kuulu sanavarastooni, kuten ei myöskään se, että olisin lopun elämääni toisten autettavana. Periaatteeni on, että ensin yritän itse ja sen jälkeen mietitään toista vaihtoehtoa.
Minä itse -ihmiseksi itsensä luokitteleva Senni ei jäänyt odottelemaan myöskään kuntoutumisen suhteen virallisia päätöksiä.
– Aloitin omatoimisen kuntoutuksen jo sairaalassa. Pyysin hoitajilta kynää ja paperia ja ryhdyin piirtämään. Tämä osoittautui erinomaiseksi keinoksi harjoituttaa käsien liikeratoja. Kotona jatkoin piirtämistä, mutta otin rinnalle myös itse sovellettuja jalkatreenejä. Venyttely, kuminauhajumppa sekä nilkkapainot ovat edelleen päivittäisessä ohjelmassa ja tuottaneet myös toivottua tulosta.
Varsin tehokkaaksi osoittautuneen kotitreenin lisäksi Senni käy myös kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa.
– Kuntoutus on monipuolista ja tehokasta. Kun naista viedään punttisalilta allasjumppaan ja välillä harjoitellaan kävelyä ja portaissa liikkumista, niin tulostakin on syntynyt. Tällä hetkellä pärjään jo yhdellä kyynärsauvalla ja hyvän päivän sattuessa kävelen jopa ilman. Jokainen askel on todellinen työvoitto.
Oma voittonsa oli myös vahvoista hermokipulääkkeistä eroon pääseminen.
– Vieroituspäätös oli oma valintani. Vaikka kivut olivat kovat ja hermosäryt edelleen päivittäisiä, niin perheeni takia en halunnut viettää päiviäni kovissa huuruissa. Nyt pyrin pärjäämään särkylääkkeellä sekä tulehduskipuun ja hermosärkyyn tarkoitetuilla voiteilla.
Synkkien hetkien paras voimavara
Senni uskaltaa suunnitella myös tulevaa kesää ja ennen kaikkea sen tarjoamia mahdollisuuksia.
– Musta huumori on aina pukenut minua, joten sen varjolla rohkenen sanoa, että tulevana kesänä ja tarkemmin kesäkuussa valloitetaan Saanatunturi ja komeasti valloitetaankin. Päätimme Arin kanssa, että 14. hääpäivä juhlitaan Saanalla ja sieltä matka jatkuu Norjan puolelle. Meillä on ollut perinteenä keittää myös kesän ensimmäiset uudisperunat jossain päin Lapin erämaata, joten eiköhän sitä samalla reissulla anneta myös tälle perinteelle jatkoa, Senni suunnittelee toiveikkaana.
Nopean toipumisen innoittamana Senni on pistänyt tavoitteita myös tulevaan syksyyn.
– Odotan innolla, että pääsen jatkamaan rakastamiani harrastuksia, joista päällimmäisenä on thainyrkkeily. Myös painitrikoiden hankinta on ostoslistalla, samoin kuin uudenkarheat lenkkitossut. Odotan myös suurella innolla, että pääsen takaisin ratin taakse. Olen todella onnekas, että ainakaan tässä vaiheessa autolla ajamiseen ei liity minkäänlaisia pelkotiloja.
Sennin ja Arin mukaan vakava liikenneonnettomuus pysäytti, mutta ei kuitenkaan lamaannuttanut.
– Jo alusta lähtien teimme selväksi, että tästäkin vastoinkäymisestä selvitään. Toki tummiltakaan hetkiltä ei ole vältytty ja arkea on välillä nakertanut myös epätoivo. Heikot hetket ovat kuitenkin tulleet ja menneet, sillä synkkien hetkien paras voimavara löytyy Arista ja keskinäisestä huumoristamme.
Sennin mukaan perheen tuki on ollut alusta lähtien korvaamatonta.
– Kun ympärillä oleva tukiverkosto on kunnossa, niin pärjään jopa ilman ulkopuolista apua. Olisin saanut myös henkilökohtaisen avustajan, mutta en halunnut. Omatoimisuus ja sen ylläpitäminen ovat asioita, jotka nopeuttavat myös toipumista.
Miksi humalainen päästettiin rattiin?
Vaikka Senni on piirtänyt uudet raamit tulevaisuudelleen, niin tuttujen asioiden lisäksi edessä on myös uusia valintoja.
– Aika näyttää, pystynkö enää jatkamaan entisessä työssäni henkilökohtaisena avustajana. Aion toki kokeilla, mutta vaihtoehtona kulkee myös uudelleenkoulutus. Olen aina haaveillut puusepän ammatista, mutta näillä käsillä se lienee kuitenkin mahdotonta.
– Mutta en minä toimettomaksi aio jäädä. Olen aina ollut tekevä ja menevä, joten tätä luonteen ominaisuutta on vaikea muuksi muuttaa. Ja ei maailmasta työ lopu. Tekijöitä tarvitaan esimerkiksi erityisnuorten parissa ja tähän liityen olen miettinyt jopa viittomakielen tulkin työtä.
Senniä ja Aria odottaa myös onnettomuuteen liittyvä oikeudenkäynti.
– Se tulee varmasti repimään henkiset haavat uudelleen auki. Onnettomuudesta on kulunut kuitenkin niin vähän aikaa, että kaikki energia on mennyt tässä vaiheessa omaan selviytymiseen. Mutta, kiukulta ja katkeruudeltakaan en ole voinut välttyä.
Onnettomuuden aiheuttanut nuori nainen selvisi onnettomuudesta vähäisin vammoin.
– Päällimmäinen ja suurin kysymys on se, että mitä tämän kaksikymppisen naisen päässä liikkui, kun lähti reilun kahden promillen humalassa ajamaan? Ja miksi tämä nainen päästettiin auton rattiin?
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin IT-lehdessä
Lue myös: Rattijuoppo romutti Liisan elämän – ”Syyllinen selvisi vain sakoilla ja lyhyellä ajokiellolla”
Kommentoi Facebookissa