HISTORIA USS Iwo Jima oli nimetty kuuluisan toisen maailmansodan taistelun mukaan, ja se oli samalla ensimmäinen nimensä mukaan ristitystä lentotukialusten luokasta. Kesällä 1967 alus oli Vietnamin rannikolla osana Special Landing Force Alphaa, miehistönä oli merijalkaväen miesten lisäksi helikopterilentäjiä. Yksi piloteista oli vänrikki Seppo Hurme.
Seppo Hurme oli syntynyt Viipurissa vuonna 1944, hänen isänsä palveli sodassa Reino Hallamaan toimistossa sekä päämajan tiedustelu-upseerina ja radioaseman päällikkönä Lapissa, jossa poika vietti ensimmäisen elinvuotensa.
Vuonna 1960 perhe muutti Yhdysvaltoihin ja kansalaisuuden saanut nuorukainen ilmoittautui sekä yliopistoon että Merivoimien lentokouluun. Vietnamiin hän saapui ensin Marble Mountainsin lentotukikohdan Flying Tigers -helikopterilaivueeseen, ja siirtyi laivueen mukana edelleen Iwo Jiman tukialukselle.
Laivaston Veteraanien puheenjohtaja kapteeniluutnantti Seppo Grönroos on pitänyt aktiivisesti yhteyttä Yhdysvalloissa asuvien suomalaisten Vietnamin veteraanien kanssa. Hän keskusteli puhelimessa vielä jouluviikolla Seppo Hurmeen kanssa ja vaihtoi muutamia sähköposteja.
– Seppo Hurme oli suunnitellut matkaa ensi kesänä Suomeen sekä sukulaisten kanssa syntymäseuduille Valkjärvelle ja Viipuriin. Suru-uutinen yllättävästä poismenosta saapui kuitenkin ennen uutta vuotta, Grönroos kertoo.
Hurme olisi täyttänyt tammikuun 21. päivä 73 vuotta, välitettyjen tietojen mukaan kuolema johtui sydänvaivoista. Seppo Grönroos kuvaa Hurmetta humaaniksi ja liberaaliksi ajattelijaksi, jonka kanssa saattoi keskustella niin klassisesta musiikista, maailmanpolitiikasta kuin sotahistoriastakin.
Hurme auttoi myös yhteyksiensä avulla Vietnamissa kadonneen Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin viimeisen tehtävän tulitukikoptereiden miehistön jäljittämisessä sekä operaation yksityiskohtien tarkistamisessa. Hurme osallistui muiden suomalaisten Vietnamin veteraanien kanssa myös Osasto Törnin perinnekillan itsenäisyysjuhliin Suomessa.
Lokakuussa 1968 Seppo Hurme oli ollut UH-1E-rynnäkkökopterilla suojaamassa ambulanssilentoa, kun hän sai luodin jalkaansa helikopterin pohjan läpi. Jalka leikattiin ja lentäjästä tuli toipilas, mutta koska vamma ei parantunut täysin, häntä ei lähetetty enää taistelulennoille.
Kymmenen päivää haavoittumisestaan Hurme kuuli laivaston sairaalassa, kuinka sekä hänen lentäjätoverinsa että huonetoverinsa oli ammuttu alas miehistöineen ja kaikki olivat saaneet surmansa. Hurme mietti itse, että luoti saattoi pelastaa hänen henkensä, sillä ilman haavoittumista hän olisi luultavasti ollut kyseisessä helikopterissa.
Seppo Hurme saa todennäköisesti viimeisen leposijansa edesmenneen vaimonsa viereltä Malmin hautausmaalta Helsingissä.
- Seppo Hurmeen tarina on kerrottu teoksessa Kari Kallonen: Sinivihreät baretit – suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa (Revontuli). Kirjailija on päätoimittaja.
Kommentoi Facebookissa