Suomen susikanta on kasvanut – ”Uusista reviireistä valtaosa syntyi läntiseen Suomeen”

SUSI Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maaliskuussa 2021 Suomessa oli 90 prosentin todennäköisyydellä 18–25 susiparia ja 32–38 perhelaumaa. Susireviirejä oli yhteensä 54–59, mukaan lukien rajareviirit ja poronhoitoalueen reviirit.

− Perhelaumojen määrä oli noin 16 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin maaliskuussa 2020 ja parien määrä noin 23 prosenttia suurempi. Uusista reviireistä valtaosa syntyi läntiseen Suomeen, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.

− Suomen susikanta on 2000-luvulla välillä kasvanut, välillä vähentynyt. Perhelaumojen määrä on kasvanut vuodesta 2017 lähtien ja oli maaliskuussa 2021 suurempi kuin kertaakaan aiemmin vuosijaksolla 1996−2021, Kojola arvioi.

Luken ohjelmajohtaja Katja Holmala mukaan kanta-arviossa keskitytään parien ja laumojen määriin, sillä ne kertovat susikannan elinvoimaisuudesta ja lisääntymispotentiaalista.

Reviirien jakautumisessa Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja poronhoitoalueen välillä ei ollut merkittävää muutosta maaliskuuhun 2020 verrattuna. Maaliskuussa 2021 noin 57 prosenttia reviireistä sijaitsi läntisessä Suomessa.

Läntisen Suomen kannanhoitoalueella vahvimpien susikantojen alueita ovat Varsinais-Suomi ja Etelä-Satakunta sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa. Näillä alueilla valtaosa reviireistä oli perhelauman asuttamia. Itäisessä Suomessa susikanta painottui Kainuun ja Pohjois-Karjalan itäosiin sekä Pohjois-Savon pohjoisosiin.

Juttuvinkki: Onko petojen ja porotalouden rinnakkaiselo mahdollista? – ”Porolla on paikkansa pohjoisissa ekosysteemeissä”

Susien yksilömäärän arvioidaan maaliskuussa 2021 olleen 279−321. Susikannan runsastumisen taustalla on hyvä pentutuotto erityisesti siellä, missä susille on ollut saatavilla hyvin ravintoa.

− Luken susikannan kehitystä kuvaavan ennustemallin mukaan reviirien määrä todennäköisesti kasvaa edelleen. Marraskuun 2021 reviirien kokonaislukumääräksi ennustetaan 90 prosentin todennäköisyydellä 70−84. Maaliskuussa 2022 reviirejä ennustetaan olevan 53−83, joista laumoja 90 prosentin todennäköisyydellä 21−43, kertoo erikoistutkija Samu Mäntyniemi Lukesta.

Tämän vuoden kanta-arvion pohjana on aiempia vuosia laajempi aineistokokonaisuus. Talven 2020—2021 DNA-näytekeräys laajentui kattamaan jopa 90 prosenttia mahdollisista susireviireistä. DNA-näytteitä analysoitiin 1 499 kappaletta, kun edellisen vuoden kanta-arviossa niitä oli 817. Lisäksi Tassu-tietojärjestelmään kirjattujen pari- ja laumahavaintojen yhteenlaskettu määrä kasvoi edelliseen havaintojaksoon verrattuna lähes 40 prosenttia.

DNA-näytteet on analysoitu mikrosatelliittimenetelmällä Turun yliopistossa. Kauden näytteiden analyyseissa ei löytynyt viitteitä koirasusista. Kiitos kattavasta maastoaineistosta sekä DNA-näytteiden että Tassu-tietojärjestelmään kirjattujen havaintojen osalta kuuluu erityisesti aktiivisille kansalaisille ja petoyhdyshenkilöille. Ilman vapaaehtoisten osallistumista näin kattavan aineiston kerääminen ei olisi taloudellisesti mahdollista.

Lue myös: Suurpedot aiheuttavat huolta ja työtä maatiloilla – ”Vahinkoja täytyy ehkäistä ensisijaisesti metsästyksellä”