HISTORIA Suomalaiset ovat vuosikymmeniä saaneet kärsiä siitä synnistä, että toivuttuaan talvisodan jälkeen Neuvostoliiton hyökkäyksestä, menetettyjä alueita lähdettiin jatkosodassa hakemaan korkojen kera takaisin Saksan liittolaisena – kun länsimailta ei tarvittavaa apua saatu.
Siksi tämän päivän tutkijat pyrkivät sitkeästi todistamaan suomalaisten syyllisyyttä myös juutalaisvainoihin.
Suomen armeijassa talvi- ja jatkosodassa taisteli sotilaina ja lottina noin 300 juutalaista Suomen kansalaista, saksalaisten rinnalla. Saksalaiset myönsivät kolmelle jopa Rautaristin, mutta kukaan heistä ei sitä noutanut.
Kun Gestapon päällikkö Heinrich Himmler vieraili Suomessa kesällä 1942, hän kysyi automatkalla Kangasalla 4.8.1942 pääministeri Jukka Rangellilta, kuinka Suomi aikoo käsitellä juutalaiskysymyksen.
– Wir haben keine Judenfrage, Rangell vastasi, meillä ei ole juutalaiskysymystä.
Sotavankitoimistolta salainen ohje
Tieto-Finlandia -palkinnon vuonna 2004 saanut Elina Sana on kerännyt tietoja suomalaisista ihmisluovutuksista. Puhutuimmaksi tapaukseksi on noussut kahdeksan juutalaispakolaisen luovuttaminen Viroon ja sitä kautta natsi-Saksaan. Luovutettujen neuvostoliittolaisten sotavankien joukossa oli myös 47 juutalaista.
Jatkosota syttyi kesällä vuonna 1941. Suomen juutalainen seurakunta pyysi syyskesällä 1942, että juutalaiset sotavangit erotetaan omaksi ryhmäkseen, jotta seurakunta pystyi heitä paremmin avustamaan. Sotavankitoimiston salaisen ohjeen mukaan juutalaiset siirrettiinkin Järjestelyleiri n:o 2:een.
Juutalaisten sotavankien kohtaloa selvittänyt tutkija Serah Beiser sekä Juutalainen seurakunta ovat todenneet, että pyyntö ja sen mukaan toimiminen suojelivat juutalaisvankeja. Elina Sana esittää kuitenkin epäilyn, että Suomi halusi ehkä kuitenkin koota juutalaiset yhteen saksalaisille luovutettavaksi.
Suomi todellakin lähetti laivalla juutalaisia matkalle – mutta vapauteen, Amerikkaan. Tiedot ja dokumentit käyvät ilmi tietokirjasta Tähtilippu talvisodassa – Amerikan Suomalaisen Legioonan tuntematon tarina.
Pelastusreitti vapauteen
Amerikansuomalaisia vapaaehtoisia oli talvisodassa palvellut omassa osastossaan, mukana oli myös syntyperäisiä amerikkalaisia ja kanadalaisia. Rauhan tultua heistä suurin osa palasi takaisin Atlantin yli, ensimmäinen laiva oli heinäkuun 3. päivänä 1940 New Yorkiin saapunut Thordén-linjojen rahtialus m/s Mathilda Thordén. Takana oli 12 vuorokautta kestänyt merimatka Petsamosta Amerikkaan.
Rahtilaivassa oli hyttipaikkoja vain 14, mutta Yhdysvaltoihin kuljetettiin 167 matkustajaa. Suomalaiset pyysivät lupaa ylittää virallinen matkustajamäärä sekä Yhdysvalloilta että Kanadalta, jotka totesivat sen olevan Suomen oma asia.
Matkalaisista noin sata oli Suomen puolustukseen osallistuneita, loput siviilihenkilöitä. Mukana oli myös 18 juutalaispakolaista, jotka olivat ilmeisesti saaneet lunastaa itselleen harvat hyttipaikat.
Syntyperäiset amerikkalaiset talvisotaan osallistuneet seikkailijat joutuivat asumaan rahtitiloissa. Heidän kritiikkinsä kohteena olivat kyseiset juutalaispakolaiset, joita kohdeltiin paremmin ja jotka saivat väitteen mukaan jopa parempaa ruokaa.
Merikuljetusta Petsamosta Amerikkaan käytettiin näin valtionjohdon hyväksymänä juutalaispakolaisten pelastusreittinä. Toiminta on ollut tähän asti historiantutkijoille tuntematonta.
Ulkoministeriöltä erityislupa
Petsamon kautta Amerikkaan matkasivat myös Norjan kruununprinsessa Märtha – alkujaan Ruotsin prinsessa – ja hänen kolme lastaan, yksi heistä oli Norjan nykyinen kuningas Harald V. Laiva American Legion saapui Yhdysvaltoihin 30.8.1940 ja presidentti Franklin D. Rooseveltin kutsumat kuninkaalliset kuljetettiin kutterilla Manhattanille ja edelleen autolla hotelli Waldorf-Astoriaan.
Kuljetuksia Petsamon kautta valvoi Liinahamarin merikuljetustoimikunta. Kuka tahansa ei voinut aina matkustaa, niin kuin toimikunnan kirjeessä Päämajan Vapaaehtoistoimistolle muistutetaan 21.2.1941:
”Kuten tiedossanne on saa Ulkoasiainministeriön päätöksen mukaisesti Petsamon kautta matkustaa ainoastaan Ruotsin ja Suomen kansalaisia.”
Pakolaiset tarvitsivat matkaa varten Ulkoasiainministeriön poikkeusluvan. Reitti ei ollut mikään huoleton merimatka, maailmanpoliittinen tilanne oli muuttunut talvisotaa edeltävästä ajasta, ja se aiheutti uusia ongelmia.
Matkustajat joutuivat allekirjoittamaan todistuksen, kuten 23.5.1941 Petsamosta jälleen m/s Mathilda Thordénilla lähteneet:
”Allekirjoittanut m/s ´Mathilda Thordénin´ matkustaja tunnustaa saaneensa ilmoituksen matkan vaarallisuudesta, mutta haluaa tästä huolimatta omalla vastuullaan seurata laivaa sen lähtiessä matkalle U.S.A:han.”
Eikä ilman syytä.
Suomi huijaa natsi-Saksaa
Thordén Lines Oy:n Bostonin asiamies lähetti 12.6.1941 Päämajan Vapaaehtoistoimistolle huolestuttavan sähkösanoman koskien laivan matkaa Liinahamarista Yhdysvaltoihin:
”Kattelus Hujanen Martinpelto Tanttari Tuuli Nemeschansky taken ashore Tromsö.”
Saksa oli miehittänyt Norjan, ja huolimatta asianmukaisista luvista, oli kuusi vapaaehtoisena palvellutta Suomen kansalaista pidätetty saksalaisten toimesta Norjassa. Neljä miehistä oli kuulunut Amerikan Suomalaiseen Legioonaan, yksi oli palvellut toisessa joukko-osastossa. Huomio kiinnittyi viimeiseen nimeen.
Abraham ”Abi” Nemeschansky oli Turussa 16.5.1901 syntynyt juutalainen konttoristi, joka oli muuttanut Haifaan vuonna 1932. Talvisodan syttyessä hän palasi puolustamaan vanhaa kotimaataan. Nyt hän oli jälleen matkalla Haifaan, Palestiinaan, Israelin valtiota ei vielä ollut perustettu.
Jatkosota alkoi 25.6.1941, kaksi viikkoa miesten pidättämisen jälkeen. Suomi teki pidätyksestä nootin Saksalle ja Suomen Berliinin-lähetystön v.a. asiainhoitaja Edvin Lundströmillä oli mielenkiintoinen ratkaisuehdotus 30.7.1941:
”Eikö Saksan viranomaisille voitaisi esittää, että nämä pidätetyt amerikan-suomalaiset voitaisiin palauttaa kotimaahan ottaakseen osaa käynnissä olevaan sotaan.”
Asiassa oli vain yksi ongelma. Nemeschansky ei ollut amerikansuomalainen.
Kaikki miehet vapautetaan
Elokuun 30. päivänä 1941 osastopäällikkö Asko Ivalo saattoi ilmoittaa Päämajan valvontaosastolle, että kaikki miehet oli vapautettu edellisenä päivänä ja matkalla Tukholman kautta Suomeen.
Suomalaisten bluffi oli mennyt läpi. Saksan ulkoasiainministeriö eli Auswärtiges Amt vastasi vielä antaen 2.10.1941 kirjallisen selvityksen Verbalnoteen 2205/41.
Suomen viranomaiset yrittivät loppuvuonna 1942 kahteen otteeseen saada Ruotsia vastaanottamaan 150 Keski-Euroopasta tullutta juutalaispakolaista. Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson kieltäytyi vedoten taloudellisiin seikkoihin.
Itsenäisyyspäivänä 1944 Mannerheim saapui osoittamaan kunnioitustaan juutalaisten sankarivainajien muistotilaisuuteen Malminkadun synagogaan Helsingissä. Ylipäällikkö tiedusteli kunniavartiossa seisovalta sotilaalta, missä tämä oli viimeksi taistellut.
– Saksalaisia vastaan Lapissa.
– Hyvin tehty, Mannerheim vastasi ja taputti miestä hartioihin.
Entä minkälaisen kohtalon lopulta koki saksalaisten pidättämä Abraham Nemeschansky? Hän eli pitkän elämän ja kuoli lähes 80-vuotiaana Haifassa, Israelissa 2.1.1981.
- Päätoimittaja Kari Kallonen on kirjoittanut lähteenä olevan tietokirjan ”Tähtilippu talvisodassa – Amerikan Suomalaisen Legioonan tuntematon tarina” (Revontuli 2016)
Lue myös: Muukalaislegioona, Meksiko, USA – kuolleeksi julistetun jääkärin värikäs tie talvisotaan
Kommentoi Facebookissa