Suomi avasi pelastusreitin juutalaisille Amerikkaan

Huolestuttava sähke kertoi, että saksalaiset olivat pidättäneet talvisodasta palaavat miehet Norjassa. (Kuva Kari Kallonen)

Dokumentit paljastavat, että ulkoministeriö jopa valehteli natsi-Saksalle.

HISTORIA Suomalaiset ovat vuosikymmeniä saaneet kärsiä siitä synnistä, että toivuttuaan talvisodan jälkeen Neuvostoliiton hyökkäyksestä, menetettyjä alueita lähdettiin jatkosodassa hakemaan takaisin Saksan liittolaisena – kun länsimailta ei tarvittavaa apua saatu.

Siksi tämän päivän tutkijat pyrkivät sitkeästi todistamaan suomalaisten syyllisyyttä myös juutalaisvainoihin.

Suomen armeijassa talvi- ja jatkosodassa taisteli sotilaina ja lottina noin 300 juutalaista Suomen kansalaista, saksalaisten rinnalla. Saksalaiset myönsivät kolmelle jopa Rautaristin, mutta kukaan heistä ei sitä noutanut.

Kun Heinrich Himmler vieraili Suomessa kesällä 1942, Suomen vastavakoilun miehet kuvasivat salaa seurueen materiaalin. Mukana oli lista Suomen juutalaisista, lähes 2 000 nimeä.

Automatkalla Kangasalla 4.8.1942 Himmler kysyi pääministeri Jukka Rangellilta, kuinka Suomi aikoo käsitellä juutalaiskysymyksen.

– Wir haben keine Judenfrage, Rangell vastasi, meillä ei ole juutalaiskysymystä.

Sotavankitoimistolta salainen ohje

Tieto-Finlandia -palkinnon vuonna 2004 saanut Elina Sana on kerännyt tietoja suomalaisista ihmisluovutuksista. Puhutuimmaksi tapaukseksi on noussut kahdeksan juutalaispakolaisen luovuttaminen Viroon ja sitä kautta natsi-Saksaan. Luovutettujen neuvostoliittolaisten sotavankien joukossa oli myös 47 juutalaista.

Jatkosota syttyi kesällä vuonna 1941. Suomen juutalainen seurakunta pyysi syyskesällä 1942, että juutalaiset sotavangit erotetaan omaksi ryhmäkseen, jotta seurakunta pystyi heitä paremmin avustamaan. Sotavankitoimiston salaisen ohjeen mukaan juutalaiset siirrettiinkin Järjestelyleiri n:o 2:een.

Juutalaisten sotavankien kohtaloa selvittänyt tutkija Serah Beiser sekä Juutalainen seurakunta ovat todenneet, että pyyntö ja sen mukaan toimiminen suojelivat juutalaisvankeja. Elina Sana esittää kuitenkin epäilyn, että Suomi halusi ehkä kuitenkin koota juutalaiset yhteen saksalaisille luovutettavaksi.

Suomi todellakin lähetti laivalla juutalaisia matkalle – mutta vapauteen, Amerikkaan. Tiedot ja dokumentit käyvät ilmi uudesta tietokirjasta Tähtilippu talvisodassa – Amerikan Suomalaisen Legioonan tuntematon tarina.

Amerikansuomalaisia saapui vapaaehtoisina talvisotaan noin 450 miestä ja naista, useimmat palasivat myös takaisin. (Kuva Tähtilippu talvisodassa)
Amerikansuomalaisia saapui vapaaehtoisina talvisotaan noin 450 miestä ja naista, useimmat palasivat myös takaisin. (Kuva Tähtilippu talvisodassa)

Pelastusreitti vapauteen

Amerikansuomalaisia vapaaehtoisia oli talvisodassa palvellut omassa osastossaan, mukana oli myös syntyperäisiä amerikkalaisia ja kanadalaisia. Rauhan tultua heistä suurin osa palasi takaisin Atlantin yli, ensimmäinen laiva oli heinäkuun 3. päivänä 1940 New Yorkiin saapunut Thordén-linjojen rahtialus m/s Mathilda Thordén. Takana oli 12 vuorokautta kestänyt merimatka Petsamosta Amerikkaan.

Rahtilaivassa oli hyttipaikkoja vain 14, mutta Yhdysvaltoihin kuljetettiin 167 matkustajaa. Suomalaiset pyysivät lupaa ylittää virallinen matkustajamäärä sekä Yhdysvalloilta että Kanadalta, jotka totesivat sen olevan Suomen oma asia.

Matkalaisista noin sata oli Suomen puolustukseen osallistuneita, loput siviilihenkilöitä. Mukana oli myös 18 juutalaispakolaista, jotka olivat ilmeisesti saaneet lunastaa itselleen harvat hyttipaikat.

Syntyperäiset amerikkalaiset talvisotaan osallistuneet seikkailijat joutuivat asumaan rahtitiloissa. Heidän kritiikkinsä kohteena olivat kyseiset juutalaispakolaiset, joita kohdeltiin paremmin ja jotka saivat väitteen mukaan jopa parempaa ruokaa.

Ulkoministeriöltä erityislupa

Merikuljetusta Petsamosta Amerikkaan käytettiin näin valtionjohdon hyväksymänä juutalaispakolaisten pelastusreittinä. Toiminta on ollut tähän asti historiantutkijoille tuntematonta.

Kuljetuksia Petsamon kautta valvoi Liinahamarin merikuljetustoimikunta. Kuka tahansa ei voinut matkustaa, niin kuin toimikunnan kirjeessä Päämajan Vapaaehtoistoimistolle muistutetaan 21.2.1941:

”Kuten tiedossanne on saa Ulkoasiainministeriön päätöksen mukaisesti Petsamon kautta matkustaa ainoastaan Ruotsin ja Suomen kansalaisia.”

Pakolaiset tarvitsivat matkaa varten Ulkoasiainministeriön poikkeusluvan. Reitti ei ollut mikään huoleton merimatka, maailmanpoliittinen tilanne oli muuttunut talvisotaa edeltävästä ajasta, ja se aiheutti uusia ongelmia.

Matkustajat joutuivat allekirjoittamaan todistuksen, kuten 23.5.1941 Petsamosta jälleen m/s Mathilda Thordénilla lähteneet:

”Allekirjoittanut m/s ´Mathilda Thordénin´ matkustaja tunnustaa saaneensa ilmoituksen matkan vaarallisuudesta, mutta haluaa tästä huolimatta omalla vastuullaan seurata laivaa sen lähtiessä matkalle U.S.A:han.”

Eikä ilman syytä.

M/s Mathilda Thordén kuljetti sekä juutalaispakolaisia Amerikkaan että saksalaisten Norjassa pidättämät miehet. (Kuva Siirtolaisuusinstituutti)
M/s Mathilda Thordén kuljetti sekä juutalaispakolaisia Amerikkaan että saksalaisten Norjassa pidättämät miehet. (Kuva Siirtolaisuusinstituutti)

Suomi huijaa natsi-Saksaa

Thordén Lines Oy:n Bostonin asiamies lähetti 12.6.1941 Päämajan Vapaaehtoistoimistolle huolestuttavan sähkösanoman koskien laivan matkaa Liinahamarista Yhdysvaltoihin:

”Kattelus Hujanen Martinpelto Tanttari Tuuli Nemeschansky taken ashore Tromsö.”

Saksa oli miehittänyt Norjan, ja huolimatta asianmukaisista luvista, oli kuusi vapaaehtoisena palvellutta Suomen kansalaista pidätetty saksalaisten toimesta Norjasta. Neljä miehistä oli kuulunut Amerikan Suomalaiseen Legioonaan, yksi oli palvellut toisessa joukko-osastossa. Huomio kiinnittyi viimeiseen nimeen.

Abraham ”Abi” Nemeschansky oli Turussa 16.5.1901 syntynyt juutalainen konttoristi, joka oli muuttanut Haifaan vuonna 1932. Talvisodan syttyessä hän palasi puolustamaan vanhaa kotimaataan. Nyt hän oli jälleen matkalla Haifaan, Palestiinaan, Israelin valtiota ei vielä ollut perustettu.

Jatkosota alkoi 25.6.1941, kaksi viikkoa miesten pidättämisen jälkeen. Suomi teki pidätyksestä nootin Saksalle ja Suomen Berliinin-lähetystön v.a. asiainhoitaja Edvin Lundströmillä oli mielenkiintoinen ratkaisuehdotus 30.7.1941:

”Eikö Saksan viranomaisille voitaisi esittää, että nämä pidätetyt amerikan-suomalaiset voitaisiin palauttaa kotimaahan ottaakseen osaa käynnissä olevaan sotaan.”

Asiassa oli vain yksi ongelma. Nemeschansky ei ollut amerikansuomalainen.

Kaikki miehet vapautetaan

Elokuun 30. päivänä 1941 osastopäällikkö Asko Ivalo saattoi ilmoittaa Päämajan valvontaosastolle, että kaikki miehet oli vapautettu edellisenä päivänä ja matkalla Tukholman kautta Suomeen.

Suomalaisten bluffi oli mennyt läpi. Saksan ulkoasiainministeriö eli Auswärtiges Amt vastasi vielä antaen 2.10.1941 kirjallisen selvityksen Verbalnoteen 2205/41.

Suomen viranomaiset yrittivät loppuvuonna 1942 kahteen otteeseen saada Ruotsia vastaanottamaan 150 Keski-Euroopasta tullutta juutalaispakolaista. Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson kieltäytyi vedoten taloudellisiin seikkoihin.

Mannerheim saapui kunnioittamaan juutalaisia sankarivainajia Malminkadun synagogaan itsenäisyyspäivänä vuonna 1944. (Kuva Anne Frank tietopankki)
Mannerheim saapui kunnioittamaan juutalaisia sankarivainajia Malminkadun synagogaan itsenäisyyspäivänä vuonna 1944. (Kuva Anne Frank tietopankki)

Itsenäisyyspäivänä 1944 Mannerheim saapui osoittamaan kunnioitustaan juutalaisten sankarivainajien muistotilaisuuteen Malminkadun synagogaan Helsingissä. Ylipäällikkö tiedusteli kunniavartiossa seisovalta sotilaalta, missä tämä oli viimeksi taistellut.

– Saksalaisia vastaan Lapissa.

– Hyvin tehty, Mannerheim vastasi ja taputti miestä hartioihin.

Entä minkälaisen kohtalon lopulta koki saksalaisten pidättämä Abraham Nemeschansky? Hän eli pitkän elämän ja kuoli lähes 80-vuotiaana Haifassa, Israelissa 2.1.1981.

  • Päätoimittaja Kari Kallonen on kirjoittanut lähteenä olevan tietokirjan ”Tähtilippu talvisodassa – Amerikan Suomalaisen Legioonan tuntematon tarina” (Revontuli 2016)

”Ei natseja talvisotaan”

Muutama viikko sitten sotahistorian tutkijat yllätti Kari Kallosen Ulkoasiainministeriön arkistosta tekemä aikaisemmin tuntematon löytö. Ulkoministeriö Väinö Tanner kirjoitti Berliiniin lähettiläs Aarne Wuorimaalle 22.1.1940 luottamuksellisen kirjeen koskien talvisodan ulkomaisia vapaaehtoisia:

”Syistä, joihin minun ei tarvitse lähemmin puuttua, Ylipäällikkö ei katso olevan mahdollista ottaa vastaan sellaisia saksalaisia, jotka ovat Saksassa vallalla olevan järjestelmän kannattajia. Käytännössä olisi rajoituttava hyväksymään vain sellaiset saksalaiset vapaaehtoistarjokkaat, joihin nähden on olemassa perusteltua syytä katsoa, etteivät he ole natseja.”

Miksi kymmeniä vuosia arkistoja tutkineet sotahistorioitsijat tai tutkijat eivät ole ennen löytäneet kyseisiä dokumentteja tai juutalaispakolaisille sallittua pelastusreittiä Petsamosta?

Hyvä kysymys.

Kommentoi Facebookissa