TERVEYS Ulkoilman kylmäjaksot lisäävät sydänperäisen äkkikuoleman riskiä. Riski on erityisen suuri henkilöillä, jotka sairastavat tietämättään sepelvaltimotautia. Tiedot käyvät ilmi lääketieteen lisensiaatti Niilo Rytin väitöskirjasta, joka tarkastettiin eilen Oulun yliopistossa.
Sydänperäinen äkkikuolema on maailmanlaajuisesti huomattava kansanterveydellinen ongelma. Toisin kuin muissa yleisimmissä sydän- ja verisuonisairauksissa, näennäisesti terveet ja nuoret aikuiset ovat suuressa äkkikuoleman riskissä.
Rytin väitöstutkimuksessa osoitettiin, että tietämättään sepelvaltimotautia sairastavien henkilöiden äkkikuoleman riski kylmän sään aikana on suurempi kuin niiden, joiden sepelvaltimotauti on todettu ajoissa. Lisäksi aspiriinin, beeta-salpaajien ja nitrojen osoitettiin suojaavan sydänlihaksen hapenpuutteeseen liittyvältä äkkikuolemalta kylmän sään aikana.
Vaikka kylmien päivien tiedetään olevan yhteydessä erilaisiin terveyshaittoihin, ei kylmäjaksojen vaikutusta sydänperäisen äkkikuoleman riskiin ole aiemmin tutkittu. Myöskään lääkityksen vaikutuksia kylmän sään aiheuttamiin terveyshaittoihin ei ole aiemmin selvitetty.
Kylmäaltistuksen tiedetään nostavan verenpainetta ja altistavan häiriöille veren hyytymisjärjestelmässä. Lisäksi kylmäaltistus voi johtaa epäsuhtaan sydämen hapentarpeen ja hapensaannin välillä, erityisesti jos potilas sairastaa sepelvaltimotautia, ja jos kylmäaltistuksen aikana tapahtuu kovaa fyysistä rasitusta kuten lumenluontia.
Rytin väitöstutkimuksen ensimmäisessä osassa arvioitiin kylmäjaksojen ja terveyshaittojen välisiä yhteyksiä maailmanlaajuisesti. Kokonaiskuolleisuuden lisäksi tarkastelun kohteena oli kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin sekä hengitystiesairauksiin.
Väitöstutkimuksen toisessa osassa tutkittiin kylmäjaksojen ja sydänperäisen äkkikuoleman välisiä yhteyksiä Pohjois-Suomessa, jossa on maailman suurin äkkikuolema-aineisto.
– Tutkimuksemme kattoi kaikki entisen Oulun läänin alueella sydänperäiseen äkkikuolemaan menehtyneet henkilöt vuosina 1998–2011. Suomalaisen käytännön mukaan äkillisistä ja epäselvistä kuolintapauksista suoritetaan oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Käytössämme oleva rekisteri on sekä laajuudessaan että luotettavuudessaan maailman huippuluokkaa, Ryti kertoo.
Tutkimuksen aikana oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehtiin yhteensä 3 614 vainajalle. Tutkimuksessa hyödynnettiin uudenlaista tilastollista menetelmää, jossa äkkikuolleiden potilaiden kotiosoitteiden koordinaatteihin mallinnettiin 51 vuoden sää. Tämän jälkeen tutkijat arvioivat tilastollisesti, oliko kuolemaa edeltävä sää poikkeava verrattuna kotiosoitteen tavanomaiseen säähän.
Aiemmissa tutkimuksissa suuri osa kylmän terveyshaittojen tutkimuksista on tehty karkeistetuilla potilasaineistoilla, jolloin tällaiseen yksilötason päättelyyn ei päästä.
– Käytössämme oli terveystietojen ja säätietojen lisäksi henkilökohtainen kylmän sään määritelmä, joka on ihan uutta. Suomen hienoja rekistereitä tulisikin pyrkiä jatkossa hyödyntämään laajemmin. Yksilötason analyyseilla voidaan vastata kysymyksiin, joihin vanhemmilla menetelmillä ei saada vastausta, Ryti havainnollistaa.
Tutkijat huomasivat, että kausikohtaisesti määritettyjen kylmäjaksojen ja sydänperäisen äkkikuoleman riskin välinen yhteys oli vahvin syksyllä ja vahva talvella, mutta olematon kesällä ja keväällä.
Vaikka sydänperäisen äkkikuoleman riskitekijöitä tunnetaan useita, on äkkikuolemariskin ennustaminen yksittäisen potilaan kohdalla yhä haastavaa. Väitöstutkimuksessa pohditaankin, voisiko kylmältä säältä suojautuminen estää osan äkkikuolemista.
Niilo Ryti on lääkäri, joka toimii tutkijana Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksessa.
Kommentoi Facebookissa