RUOKA Artikkelin avauskuvassa on juurespaistos juuri uunista nousseena. Siinä on raita, kelta- ja punajuurta sekä tällä kertaa porkkanaa raastettuna. Juustokuorrutus – mozzarella-raastetta – kruunaa ruoan.
Ne, joita kiinnostaa näistä juureksista tehty todella hyvä ruoka, voivat lukea linkin artikkeliin talvelta 2018. Ohje on erinomainen, vaikka sen itse sanonkin. Tällä on hurmattu jopa anoppi!
Tässä vaiheessa vuotta kannattaisi keitellä kasvislientä pakastimeen ihan urakalla, kun juureksien maut ovat vielä voimakkaita ja sipulitkin melko tuoreita. Testasin itse juuri risoton tekoa kotitekoisella liemellä ja tulihan siitä sitten todella hyvää.
Kuvaa en ottanut.
Sitruunarisottoon ei tarvita juuri muuta kuin 1/2 litraa suolatonta kasvislientä, 1,5 dl risottoriisiä, 1–1 1/2 luomusitruunankuorta hienoksi raastettuna, pari salottisipulia, yksi valkosipulinkynsi, timjamia, mustapippuria, sormisuolaa, ruokosokeria ja juustoraastetta. Gran Padanoa mieluusti, Pirkka kelpaa hyvin. Sekä – melkein unohtui – ruokakermaa. Ja rypsiöljyä paistamiseen.
Ensin kuullotetaan sipuleita ja timjamia öljyssä, sitten lisätään riisit, pyöritetään vähän aikaa ja lisätään liemi.
Ennen kuin tuo alkaa kiehua, ehtii hyvin raastaa yhden sitruunan kuoren. Se ei välttämättä riitä, joten toinen hedelmä on syytä varata. Nämä saisivat olla luomua, sillä muutoin kuoressa voi olla kyllä kaikenlaisia suoja-aineita yli kotitarpeen.
Lisätään raastettu kuori, hyppysellinen suolaa ja hieman myös ruokosokeria ja keitellään. Kun riisit alkavat kypsyä, tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa suolaa, sokeria ja/tai sitruunankuorta. Ohennetaan kermalla eli risotto ei saa olla liian kiinteää.
No, maun mukaan mennään. Tärkeää kuitenkin on, että kerma saa kiehua tarpeeksi. Ja lopuksi tämä säädetään kohtuullisella määrällä rasvaista ja suolaista juustoa sekä pippurilla, joten tämä tulee huomioida matkan varrella asiaa säädettäessä. Erityisesti suola: ennen juuston lisäämistä koko ajan vähän ”alle”.
Annos on kahden hengen pääruoka. Neljälle osa ateriaa.
***
Hyvien kauppojen lihatiskeillä voi havaita metsästyskausien alkamisissa olevat erot naapurimaissa.
Ensimmäiset tuoreesta hirvestä tehdyt lihapullat tuli tänäkin vuonna tehtyä virolaisesta hirvestä eikä siinä mitään – hyvin tuo tuntuu ruokaseuralle joka kerta kelpaavan.
Tällä kertaa uuniin oli päässyt jotain likaa ja se savutti. Piti keksiä vaihtoehto.
Käristin pullat kasarissa, lisäsin yrttimaustettua paseerattua tomaattia ja tuunasin siitä hätäpäissäni pastakastikkeen. Riistakauden avaus pelastui oikein mainiolla tavalla, kiitosta tuli ihan roppakaupalla. Tässäkin äidiltä aikanaan opittu kikka eli ”lisää sokeria, jos maku ei miellytä” toimi fantastisesti. Ja uskokaa tähän: ei sitä valkoista sokeria, vaan ruokosokeria! Maku on ihan eri planeetalta.
(Ruokosokerista se rommikin tehdään ja eikös sillä makeuteta tarvittaessa jopa samppanjaa.)
Valkoista kahviin, jos siltä tuntuu ja teehenkin, jos hunaja ei kelpaa.
Niin, niiden lihapullien kannattaa antaa jonkin aikaa muhia sen soosin kanssa, että maut integroituvat eli sulautuvat toisiinsa. Pastan kanssa todella hyvää ja kelpaa myös perunalle.
Käytän poikkeuksetta hirvenlihan mausta johtuen sen maustamiseen hienonnettua kuivattua suppilovahveroa.
No, tuosta on kuvaa ja muisto on mukava. Sain myös ensimmäisen satsin jauhettua kotimaista kuusipeuraa, todellista lähiruokaa, ja nekin lihat on paistettu pihveiksi.
Ajatus on simppeli: otetaan noin 400 grammaa jauhelihaa, lisätään kananmuna, teelusikallinen suolaa, teelusikallinen hyvää sinappia, rouhitaan pippuria joukkoon, lisätään timjamia ja muskottipähkinää. Vaivataan massaksi ja ruvetaan lisäämään kermaa. Kun seos tuntuu sopivan jouhevalta vaivattavalta, väännetään taikinaa vielä hetki ja se on siinä. Kananmuna näet emulgoituu vaivattaessa eikä mitään jauhoja mureketaikinaan kaivata. Maku on ilman parempi ja gluteeniton (ja helposti myös laktoositon) vaihtoehto kelpaa kaikille.
Kuvassa on neljä noin sadan gramman kuusipeurapihviä eli paistettua bambia.
Siunatuksi lopuksi tähän vaeltelevaan ruokablogiin pieni pestotarina.
Tein pestoa mozzarella-salaattia varten. Piti sitten lisätä vielä avokadoa. Olin mielestäni ostanut kaksi oikealla tavalla kypsää hedelmää, mutta toinen osoittautui vielä raa’aksi.
Otti päähän, varsinkin kun minulla on perhepiirissä maine lähes erehtymättömänä avokadon valitsijana. Nyt paino oli sanalla ”lähes” ja jotain oli tehtävä. Ajattelin, että jos tuo vegaaninen pestopohja olisi aavistuksen ylisuolaista ja paiskaisin tuon hedelmän penteleen pienittynä sen joukkoon, niin tulisiko hyvä.
Tässä resepti. Hyvästi perinteinen pesto. Määrät ovat viitteellisiä, kannattaa käyttää omaa järkeä ja maistella joka välissä, kunhan ei nassuta koko soosia napaansa kesken kokkauksen.
Tarpeet
1 ruukku tuoretta basilikaa
1 dl rypsiöljyä
ruokalusikallinen pinjansiemeniä paahdettuna
ronski hyppysellinen sormisuolaa
1 avokado kuorittuna ja pilkottuna
Tee
Paahda pinjansiemenet ja laita lautaselle jäähtymään.
Nypi basilikanlehdet purtiloon, lisää öljy, suola ja lopuksi pinjansiemenet, aja sauvasekoittimella tasaiseksi.
Nyt on kasassa pesto, josta puuttuu juusto ja valkosipuli. Se on tarkoituskin.
Kuori ja pieni avokado. Lisää purtiloon ja ajele sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää öljyä sekoittaen samalla, jos pesto on liian kiinteää.
Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.
Tähän saa lisätä valkosipulia, chiliä ja pippuria. Jopa limeä. Se ei vain kaipaa näistä mitään. Se on niin hyvää.
Ja siitä on kuva.
Jaksakaahan näiden pimenevien iltojen kanssa!
Lue myös: Raaka-aineet ratkaisevat salaatissakin – itse tehdyt vegaaninen majoneesi ja pesto ovat menestyksiä
Kommentoi Facebookissa