MATKAILU Taivalkosken Jokijärvellä sijaitseva Kalle Päätalon lapsuudenkoti, Kallioniemi-museo, on tutustumisen arvoinen paikka. Museo-opas Anni Vääräniemi sanoo Kallioniemen saavuttaneen vankan jalansijan suosittujen vierailukohteiden joukossa.
– Kuluneen kesän kävijämäärä on rapiat 4 000 ja samoissa lukemissa pyörittiin viime kesänäkin. Tänne tullaan niin ohikulkumatkalla kuin suunnitellustikin, mutta tavoite lähes kaikilla on sama. Ihmiset haluavat tutustua museon kautta kirjoista tutun Kallen elämään ja elämäntapoihin. Monet ovat sanoneet, että Kallioniemi herättää historian eloon ja löytyypä niitäkin, jotka suutelevat maata astuessaan Kallioniemen maaperälle.
Anni Vääräniemen mukaan Kallen henki elää monissa ja ei ainoastaan niissä, jotka ovat kahlanneet lävitse Päätalon tuotantoa.
– Ihmiset ovat aidosti innoissaan, kun Kallen kirjoista tutut asiat ja esineet ovat kertomassa omaa tarinaansa Kallioniemessä. Ja ne, joilla ei ole kirjojen kautta kosketuspintaa tarinoihin, ovat erittäin kiinnostuneita entisajan elämästä maaseudulla, ilman mukavuuksia ja kaukana kaikesta. Kallioniemi tarjoaa aikamatkan meille kaikille ja myös nuoremmalle sukupolvelle.
Kalle Päätalon isä Hermanni Päätalo osti Kallioniemen runsaan kymmenen hehtaarin palstan vuonna 1922. Samalla hän osti toisesta pihapiiristä erillisen meijerikamariksi kutsutun kaksihuoneisen rakennuksen, purki sen ja uitti Kallioniemeen, jossa se saman tien kasattiin entisiin salvoksiinsa.
Pirtin ja köökin käsittävän mökin kokonaispinta-ala oli vajaat kolmekymmentä neliömetriä. Uunit muurasi Antti Lohilahti, joka tunnettiin paremmin Korpi-Antin tai Satusetän nimellä. Antin aika kun tahtoi mennä enimmäkseen puhumiseen ja tarinoiden kertomiseen, joten uunin muuraus Kallioniemessäkin kesti kolmisen viikkoa.
Pirtin uuni rakennettiin puista salvatun perustan päälle, mikä ei tuohon aikaan ollut mitenkään epätavallinen ratkaisu. Historia kuitenkin tietää, että kun kaikessa kiireessä lämmitykseen piti käyttää tuoreita puita ja lattian alla olevat multapenkit estivät ilmanvaihdon, peti alkoi jo alkuvuosina lahota. Sen myötä uunikin alkoi kallistella ja ”puhkua”. Satusetä sanoi kuitenkin uunin hakevan vain lopullista paikkaansa.
Vuonna 1931 Kallioniemeen salvattiin uusi pirtti. Sitä ennen pihapiiriin oli noussut sauna ja aitta ja myös navetta oli uusittu. Uusi pirtti tehtiin jatkeeksi entisen rakennuksen köökinpäähän.
Kallioniemessä asuttiin vakituisesti vuoteen 1970 saakka, jonka jälkeen se toimi perikunnan vapaa-ajanviettopaikkana. Vuonna 1986 Taivalkosken kunta osti Kallioniemen tontin rakennuksineen ja alueella aloitettiin museotoiminta. Vuonna 1991 kunta luovutti paikan Kallioniemi Säätiön omistukseen.
Kommentoi Facebookissa