Tangoprinsessan uusi aluevaltaus – vanhat lusikat taipuvat koruiksi

Virpin korupaja sijaitsee kotikamarissa. – Täällä on kaikki mitä tarvitsen, työrauhaa myöten.

Virpin korupaja sijaitsee kotikamarissa. – Täällä on kaikki mitä tarvitsen, työrauhaa myöten. (Kuva Anne Anttila)

Virpi Piippo kertoo olevansa kolmet kurssit käynyt hopeaseppä.

KORUNTEKIJÄ Omakotitalon pikkukamarista kuuluu rytmikäs kalke. Nurkkaukseen sijoitettu iso työpöytä on täynnä erilaisia työkaluja, vasarasta pihteihin, kasa pienenpieniä hopealenkkejä sekä kiillotusrumpu.

Unohtaa ei sovi myöskään nurkassa köllöttelevää laatikkoa, joka on täynnä, siis aivan täynnä vanhoja lusikoita.

– Niin, näistähän ne tämän pajan tuotteet tehdään. Lusikka taipuu todella moneksi, jopa tuulikelloiksi, mutta minun käsissäni kuitenkin erilaisiksi koruiksi, koruntekijä Virpi Piippo sanoo ja esittelee näyttäviä kädenluomuksiaan.

Koruntekijänä Virpi sanoo yllättäneensä jopa itsensä.

– Olen pohjimmiltani niin sanottujen ryskätöiden tekijä, joten yllätys oli suuri, kun huomasin pystyväni tekemään suurennuslasit päässä myös pienen pientä piperrystä. Jokaisen punoksen jälkeen tulee aito voittajafiilis.

Pyhännän Tavastkengällä vaikuttava Virpi Piippo tunnetaan paremmin musiikkimaailmasta sekä muutaman vuoden takaisena tangoprinsessana.

– Ei musiikki mihinkään ole jäänyt. Sitä tehdään edelleen, joskin koronaviruksen takia tuli keikkakalenteriin väljyyttä. Tulossa on konsertteja ja kuluvan vuoden keväällä ilmestyi myös uusin single Luonas oon. Olen luonteeltani sellainen, etten jää tuleen makaamaan. Elämässä on aina oltava ainakin yksi varaventtiili ja muutama muukin mielenkiinnon kohde. Ja aina sitä työlle perso ihminen tekemistä löytää. Jos ei muuta, niin sitten taivutellaan lusikoita, Virpi luonnehtii hymyillen.

Tanssilavoilta tuttu Virpi Piippo on viimeiset kolme vuotta kunnostautunut myös koruseppänä. – Annan vanhoille lusikoille uuden elämän. Viime aikoina olen tehnyt myös vanhoista markoista näyttäviä koruja. Tämä on todella koukuttava aluevaltaus.
Tanssilavoilta tuttu Virpi Piippo on viimeiset kolme vuotta kunnostautunut myös koruseppänä. – Annan vanhoille lusikoille uuden elämän. Viime aikoina olen tehnyt myös vanhoista markoista näyttäviä koruja. Tämä on todella koukuttava aluevaltaus. (Kuva Anne Anttila)

Persoonallinen lopputulos

Kiinnostus korujen valmistukseen on Virpin kohdalla kuitenkin kohtalaisen tuore tuttavuus.

– Kaikki sai alkunsa rapiat kolme vuotta sitten, kun näin lehdessä jutun Lusikasta koruksi ja sain syntymäpäivälahjaksi alaan liittyvän kirjan. Näiden innoittamana ilmoittauduin hopeatyökursseille ja sillä tiellä ollaan. Korujen tekeminen imaisi kerralla mukaansa.

Hyvästä huumoristaan tunnettu Virpi sanoo olevansa nyt kolmet kurssit käynyt hopeaseppä.

– Tässä taiteenlajissa ei ole kuitenkaan koskaan valmis. Kehitys on jatkuvaa ja kehityksen eteen on opeteltava koko ajan myös uutta. Lusikasta koruksi on kokonaisuudessaan mittava prosessi, sillä työvaiheita on todella paljon. Mutta juuri tässä moniulotteisuudessa piileekin tämän taiteenlajin viehätys. Yhdestäkään korusta ei tule samanlaista, sillä kaikkiin jää oma persoonallinen jälki. Se ei ole iso, mutta ainakin näin tekijän kannalta hyvin merkittävä.

Juttuvinkki: Smaragdeja, safiireja, rubiineja, timantteja… – Suomesta löytyy jopa sata esiintymää!

Virpin tekemät korut kulkevat nimellä dWp. Kolmen toimintavuoden aikana Tavastkengän koruntekijä sanoo taivutelleensa lähemmäs sata lusikkaa erilaisiksi koruiksi. Luomusten joukosta löytyy muun muassa kaulaketjuja, sormuksia, korvakoruja sekä rannekoruja.

– Lähes kaikki ovat vaihtaneet omistajaa. Osa on ostettu jopa päältä, joten tämä kielii sen, että ihmiset arvostavat käsityötä ja myös käsin tehtyjä koruja.

Lusikasta koruksi- tekeminen on Virpin mukaan myös äärimmäisen palkitsevaa.

– Jo nyt olen huomannut, että tämän taiteenlajin suola ja sokeri piilevät siinä, kun asiakas antaa myös suunnittelun osalta vapaat kädet. Sanotaan vain, että tee jotakin kivaa ja minun näköistä. Tämä on suuri luottamuksen osoitus ja tuntuu niin mukavalle myös täällä, Virpi sanoo ja painaa käden sydämensä päälle.

Kun on taitoa, kiinnostusta ja mielikuvitusta, niin laatikon pohjilla lojuneista hopealusikoista saa todella näyttäviä ja ennen kaikkea kantajansa näköisiä koruja.
Kun on taitoa, kiinnostusta ja mielikuvitusta, niin laatikon pohjilla lojuneista hopealusikoista saa todella näyttäviä ja ennen kaikkea kantajansa näköisiä koruja. (Kuva Anne Anttila)

Palkintolusikoiden uusi elämä

Virpi on antanut uuden elämän jo kymmenille ajan patinoimille hopealusikoille. Suosikeikseen hän nostaa nostalgiset lusikkamallit Muslan ja Ruusun.

– Näitä malleja löytyy monen talon vinteiltä ja piirongin laatikoista. Osa on säilynyt lähes uudenveroisina, sillä kyseiset lusikat olivat aikoinaan yleinen häälahja ja käytettiin vain juhlakattauksissa.

Koruiksi taipuvat myös meidän monen aarrearkusta löytyvät palkintolusikat.

– Niinpä, mutta pienellä varauksella. Minäkin ajattelin, että nyt voin täräyttää hiihtokilpailuista saaduista lusikoista itselleni makean korusarjan, mutta enpäs pystynytkään. Valtaosa palkintolusikoista on alpakkaa, joten ne taipuivat parhaiten ovenkahvoiksi ja monen rakastamiksi tuulikelloiksi, Virpi paljastaa naureskellen.

Vaikka materiaalin suhteen Virpi liputtaa hopean puolesta, niin muuten korupajassa annetaan tilaa luovalle mielikuvitukselle.

– Koruntekijän pahin virhe on kangistua kaavoihin. Silmälle mieluisa lopputulos syntyy mielenkiinnosta lajiin, joka maustetaan reippaalla annoksella rajatonta mielikuvitusta. Ja henkilökohtaisesti olen huomannut, että into kasvaa tehdessä.

Virpi sanoo olevansa koruntekijänä vielä lähtökuopissa, mutta hyvässä valmiudessa kuitenkin kohti omaa mallistoa.

– Suunnitelmissa on tehdä yhteinen Unisex-korusarja naisille ja miehille sekä oma mallisto miehille. En ole pois sulkenut myöskään sitä mahdollisuutta, että suunnittelisin markkinoille myös oman Tango-aiheisen korun. Kaikki on mahdollista, sillä tässä taiteenlajissa ei ole olemassa rajoja. Kun on tahtoa, on myös mahdollisuuksia.

Niinpä seuraava askel on perustaa yritys, teettää kattavat nettisivut ja hankkia sitä kautta toimeentulo hopeaseppänä.  Virpin tekemiä koruja on mennyt myös maailmalle, Espanjan Aurinkorannikkoa myöten. Myös vuonna 2019 Seinäjoen Tangomarkkinoilla Virpin tekemiä koruja kantoivat muun muassa Erika Vikman sekä Tarja Närhi.

– Tämä oli mahdollisuus, joka antoi valtavasti potkua tulevaan. Ei tässä kuitenkaan suosion osoituksia haeta, vaan sitä, että koru on saatu täydentämään kantajansa persoonallisuutta.

Lue myös: Uusia koruaarteita esiin Suomessa – viikinkiajalta varhaiseen keskiaikaan

Kommentoi Facebookissa