KOLUMNI Tällä viikolla juhlimme satavuotiasta Suomea, jonka tasavuosia kunnioitetaan kotimaamme lisäksi peräti 50 nähtävyydessä ympäri maailmaa. Viime viikkoina Suomessa on keskusteltu kovasti tasa-arvosta, joka liittyy olennaisesti myös maamme historiaan.
Suomessa tasa-arvo on ollut jo sukupolvien ajan kansainvälisesti vertailtuna kärkiluokkaa maailmassa, joten minkäänlaiseen huoleen meillä ei ole aihetta. Tai ei pitäisi olla. Hyvät tarkoitusperät ja ideologiat alkavat kuitenkin joskus syödä itseään, kun ne viedään liian pitkälle. Suomen juhlavuonna meille näyttää käyneen juuri niin.
Tuntematon sotilas -elokuvan ohjaaja Aku Louhimieheltä kysyttiin taannoin televisiossa miksei elokuvan rintamalla nähty enempää naisia. Tyrmistynyt Louhimies vastasi halunneensa tehdä totuudenmukaisen elokuvan. Tietenkin. Jotkut taas ovat viime päivinä nostaneet itseään jalustalle paheksumalla suomalaisia yhdistyksiä, joissa ei ole naisjäseniä. Samanlaisia kommentteja ei ole nähty rouvaseuroista, kuten Naisasialiitto Unionista ja Naisten Omasta Pörssiklubista, joihin miehillä ei ole mitään asiaa.
Eräs päivälehti yrittää parhaillaan häivyttää kaiken sukupuolisuuden titteleistä muuttamalla esimerkiksi palomiehen palosotilaaksi, varusmiehen varussotilaaksi ja puhemiehen puheenjohtajaksi. Isänpäivän kynnyksellä kaksi helsinkiläistä päiväkotia ilmoitti lopettavansa isänpäivän viettämisen, ja kymmenet päiväkodit ympäri maata seurasivat esimerkkiä. isänpäivän sijaan niissä juhlittiin läheisenpäivää, mikä oli monille liikaa.
Läheisenpäivää puolustaneet selittivät hätäisesti, että myös äitienpäivän vietto olisi tarkoitus lopettaa. Se jää nähtäväksi. Isänpäivän lopettaminen päiväkodeissa oli kuitenkin tasa-arvon kannalta käännekohta, joka teki ainoastaan hallaa muuten hyvälle tavoitteelle. Erityisen hataria olivat perustelut, joiden mukaan isänpäivää ei vietetty päiväkodeissa, koska kaikissa perheissä ei ole isää. Ja koska joillekin lapselle voisi tulla paha mieli, jos isänpäiväkorttia ei voi antaa omalle isälle.
Tasa-arvo kääntyi tarkoitustaan vastaan, kun se vietiin tällaisiin naurettavuuksiin. Suomen arvostetuin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmäsi ajatuksen isänpäivän vaihtamisesta läheisenpäiväksi. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila taas nimitti läheisenpäivää tunaroinniksi ja vaati isänpäivän vieton jatkamista päiväkodeissa. Läheisenpäivä johtui Kurttilan mukaan aikuisten epävarmuudesta, ei lapsen edusta. Aikuiset siis sysäsivät syyn omasta ylilyönnistään lasten niskoille.
Kehityssuunta, jossa Suomea yritetään muuttaa pala palalta vähemmistöjen ehdoilla toimivaksi yhteiskunnaksi, on huolestuttava. Miehet ovat miehiä, naiset naisia, tytöt tyttöjä ja pojat ovat poikia. Isänpäivä on isien päivä ja äitienpäivä on äitien päivä. Viime vuosikymmeninä vapautuneen seksuaalisen ilmapiirin sekä lisääntyneiden avioerojen ja uusperheiden aikakaudella Suomessa on rajaton määrä erilaisia perheitä. Joissain perheissä vanhemmat ovat homoseksuaaleja ja joissain biologinen vanhempi ei asu avioeron takia lasten kanssa.
Jokaisella lapsella on kuitenkin biologinen isä. Aivan jokaisella. Isänpäivän vaihtaminen sukupuolineutraaliksi läheisenpäiväksi on miesten ja isien aseman alentamista ja kaikkea muuta kuin tasa-arvoista. Se on yksinkertaisesti miesten halventamista. Jos tässä olisi kyse aidosta tasa-arvosta, samat henkilöt vaatisivat isänpäivästä liputuspäivää, kuten äitienpäivästä on jo kauan sitten tehty. Se olisi tasa-arvoa.
Yhdistyneiden kansakuntien järjestö UN Women julkaisi helmikuussa 2016 tutkimuksen, jonka mukaan Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Tutkimuksessa mukana olleista 145 maasta Suomen edellä olivat vain Islanti ja Norja. Kukaan ei siis voi rehellisesti väittää, etteikö 100-vuotias Suomi olisi tasa-arvoinen ja varsinainen mallimaa koko maailmassa.
Siitä meidän täytyy olla aidosti ylpeitä. Suomen sijoitus listalla osoittaa myös, että kaikenlaiset ylilyönnit voidaan jättää omaan arvoonsa ja käyttää päätöksissä mieluummin tervettä järkeä. Sukupuolet ovat maailman luonnollisin asia, eikä niitä ole mitään syytä pyrkiä lakaisemaan maton alle.
Hyvää Suomen syntymäpäivää miehille ja naisille, tytöille ja pojille. Ja kaikille niiden väliltä.
Jocka Träskbäck
kustantaja
Kommentoi Facebookissa