Tasa-arvoon on vielä matkaa – naiset jäävät hoitamaan sairasta lasta kolme kertaa miehiä useammin

Naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää.

Naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. (Kuva Fotolia)

Nykymalli ei asiaa korjaa, muutos saataisiin Ruotsissa käytössä olevalla vanhempainvapaan mallilla.

TYÖELÄMÄ Naiset ovat kolme kertaa miehiä enemmän poissa töistä hoitamassa sairaita lapsia. Tieto paljastuu palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta.

Poissaolojen epätasa-arvo ei yllätä Hankenin tutkijatohtori Ingrid Biesea. Syy naisten kotiinjäämiseen on peräisin teollistumisen aikakaudelta. Ideaali työstä on tullut meille Yhdysvalloista, Ingrid Biese kertoo.

– Meillä on voimakas mielikuva siitä, että nainen on luonnostaan ”lapsiekspertti”. Tähän on Yhdysvalloissa vaikuttanut jo yli 60 vuoden ajan muun muassa Benjamin Spock, joka aikanaan kirjoitti lastenkasvatuksen raamatuksi sanotun teoksen Järkevää lastenhoitoa.

Teollistumisen roolimallissa isä hankki toimeentulon, ja naisen aluetta olivat koti ja lastenhoito. Ideaaliksi tuli nainen, joka hoivaa ja kokkaa. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa toiset lapset pitivät huolta sisaruksistaan. Aristokratialla lapsilla oli imettäjät, eikä naisen huostaan edes uskottu poikalasta, joka oli liian arvokas naisen hoidettavaksi.

Ydinperheestä tuli länsimaissa ihanne vasta 1950-luvulla. Tällöin lastenkasvatus jäi naisen vastuulle, ja edelleen naisen odotetaan olevan lasten pääasiallinen kasvattaja.

Hyvinvointiyhteiskunnassa naisten ja miesten välinen tasa-arvo korostuu. Äitiysloman ja hoitovapaan tarkoitus oli alun perin auttaa naista toipumaan synnytyksestä ja yhdistämään perhe- ja työelämä. Näin ei tosiasiassa ole käynyt.

Hyvinvointiyhteiskunnan äitiysloma ja hoitovapaa vahvistavat perinteistä asemaa äidistä lasten pääasiallisena kasvattajana. Kun äiti jää kotiin hoitamaan lapsia, hän luonnollisesti oppii tuntemaan lapsen ja hänen tarpeensa. Äidistä tulee lapsiasiantuntija, joka vaikeuttaa perheen ja työn yhdistämistä.

Nämä ovat kuitenkin opittuja, hankittuja taitoja. Isä oppisi nämä taidot luonnostaan, jos hän jäisi kotiin hoitamaan lapsiaan, tutkija muistuttaa.

– Systeemille haetaan selitystä biologiasta. Naiset ovat muka luonnostaan lastenhoitajia. Tosiasialliset syyt ovat kuitenkin yhteiskuntarakenteissa. Isästä tulee aivan yhtä hyvä lasten kasvattaja, jos hänelle annetaan vain siihen mahdollisuus.

Miestä ei kannusteta vanhempainvapaalle työpaikoilla.

– Yritysmaailmassa ollaan oltu vähän laiskoja uudistamaan vanhoja rakenteita. Jos työpaikoilla tuettaisiin isiä hoitamaan lastaan, samalla luotaisiin työpaikoista entistä tasa-arvoisempia.

– Kun vanhemmat saavat vapaavalintaisesti päättää, kumpi heistä käyttää hoitovapaat, se tarkoittaa yleensä automaattisesti, että nainen jää kotiin hoitamaan lasta. Siksi nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi edistä tasa-arvoa, eikä se toimi.

Ingrid Biese näkee vain yhden mahdollisuuden ongelmaan – muutoksia lainsäädännössä, esimerkiksi Ruotsin-mallin mukaan, jossa äiti on lomalla kuusi kuukautta, isä samoin kuusi kuukautta ja puoli vuotta pariskunta saa jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta tuli esille, että naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. Määrät ovat pieniä, mutta erot miesten ja naisten välillä merkittävä. Jos rajataan vain 20–40-vuotiaisiin, naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja 0,93 päivää vuodessa ja miehillä 0,33 päivää. Tässä ikäryhmässä naisilla on kolminkertainen määrä lapsen sairauteen liittyviä poissaoloja.

Aineiston taustalla on 44 566 työsuhdetta ja se on kerätty 1/2015–8/2017 välisenä aikana. Ajanjaksolla oli yhteensä 18 745 lapsen sairaudesta johtuvaa poissaolopäivää.

Lue myös: Työnantaja voi saada 2500 euroa perhevapaakorvausta – vain harva on hakenut, mutta vielä ehtii

Kommentoi Facebookissa