SUOMI 100 Keltaiseen pipoon ja samanvärisiin lenkkitossuihin pukeutunut Timo Marjomäki, 52, juoksee kevein askelin tuttua lenkkipolkua ja tervehtii vastaantulijoita.
– Rakastan juoksemista. Päivälenkin pituus pyörii 15 kilometrin tietämillä, joten viikossa tulee rullattua reilut 100 juoksukilometriä. Lepopäiviä en juurikaan tunne, mutta muutaman kerran kuukaudessa otan hieman löysemmin, Timo luonnehtii hymyillen.
Vielä 20 vuotta sitten kauhajokelaismiehen askeleissa oli aivan erilainen rytmi.
– Jos ihan rehellisiä ollaan, niin askeleissa ei ollut tietoakaan rytmistä. Päinvastoin. Olin tyypillinen ja täydellinen sohvaperuna.
Timo teki ympäripyöreitä työpäiviä autokorjaamossaan, ja palkitsi iltaisin itsensä pehmeällä sohvalla ja pullollisella olutta.
– Inhosin niin paljon liikuntaa, että hain postinkin autolla, Timo kuvailee entistä elämäntyyliään.
Haasteesta elämäntaparemontti
Rapakuntoinen korjaamoyrittäjä harrasti kuitenkin sen verran liikuntaa, että pyöräili muutaman kerran kesässä kilometrin päässä sijaitsevaan lähiöbaariin. Näin tapahtui myös vuoden 1997 heinäkuun viimeisenä keskiviikkona.
– Kesäilta on jäänyt ikuisesti mieleeni. Olin tuttuun tyyliini oluella, kun baarin kulmilla oli käynnissä eräs hölkkätapahtuma.
Kumottuaan tuopin tyhjiin Timo ajatteli käydä kannustamassa kisassa ollutta isäänsä.
– Menin maalialueelle ja huomasin ihastelevani keveäaskelisia juoksijoita. Tapahtuman päätteeksi heitin isälleni haasteen, että vuoden kuluttua olen kisassa mukana ja maaliin tullaan ykkösenä ja varmasti paremmalla ajalla, Timo muistelee naureskellen.
Näin tapahtuikin, vaikka 110-kiloisen ja helposti hengästyvän Timon uhoa ehdittiin alussa hieman epäillä.
– Hölkkäherätys oli täydellinen. Heti seuraavana päivänä päätin vaihtaa oluen kivennäisveteen ja tehdä täydellisen elämäntaparemontin.
Kilot putosivat ja askel keveni
Kuntoilu alkoi kuuden kilometrin mittaisilla pyörälenkeillä. Pikkuhiljaa kunto kasvoi ja lenkit pidentyivät. Myös lohdullisempia lukuja näyttänyt vaaka kannusti eteenpäin.
Vain kahdeksan kuukautta myöhemmin Timo Marjomäki oli saanut pudotettua painoaan 25 kiloa ja askel kulki keveästi.
– Vastasin heittämääni haasteeseen ja voitin isäni. Olin niin innostunut uudesta elämänrytmistäni, että juoksin kolmen kuukauden sisällä myös kolme täyspitkää maratonia. Näiden jälkeen olin kerralla koukussa, Timo selvittää.
Timo sanoo olevansa kuitenkin massasta poikkeavampi harrasteurheilija, sillä miehen pahin kilpakumppani on oma peilikuva.
– Olen huono kilpailija, sillä kilpailen vain itseäni ja kelloa vastaan. Asetan tavoitteita, mutta niissäkin pyrin pitämään järjen päässä ja tossut maassa. Tällä tavoin olen pystynyt säilyttämään myös lajin mielekkyyden, Timo myöntää.
Takana lukemattomia kilometrejä
Sopiva annos urheiluhulluutta maustettuna pohjalaisella sisukkuudella on tuonut miehen mitalikaappiin mittavan saldon. Ja 20 vuoteen mahtuu mittaamaton määrä juoksukilometrejä.
– Takana on 469 täyspitkää maratonia ja lukematon määrä puolikkaita. Hölkkäkisoja en ole edes laskenut, mutta niitäkin riittää.
Timo Marjomäki on kestävyysjuoksun kuninkuuslajissa lähes omaa luokkaansa, sillä parhaimmillaan rauhallisten kilometrien mies juoksee maratonin lähes viikoittain.
Maraton on Timon mukaan siinä määrin kiitollinen laji, että sitä voi harrastaa myös ympärivuotisesti.
– Mielekkyyden säilyttämiseksi täytyy olla vain asenne ja vaatetus kohdillaan. Joskus olen kellottanut kilometrejä 27 asteen pakkasessakin, joten ei parantumaton urheiluhulluus ole säähän sidottu, Timo myöntää naureskellen.
Tulevaisuutta kohden juoksukärpäsen puraisema pohjalaismaratoonari etenee entistä haasteellisimmin askelin.
– Nälkä kasvaa syödessä. Olen juossut yli kymmenessä eri maassa ja osallistunut koemielellä myös muutamiin ultramaratoneihin. Takana on muun muassa muutama 100 kilometrin pituista ultramatkaa ja Ruotsissakin olen käynyt juoksemassa 161 kilometriä.
Ammattikin meni vaihtoon
Kestävyysjuoksun teräsmieskisaksi luonnehdittu ultramaraton on Timon mukaan laji, jossa menestyvät vain parhaat.
– Kisassa otetaan kaikki irti, joten kopan ja kropan on oltava täysin kunnossa. Sen verran olen päässyt tämänkin lajin makuun, että aion kokeilla, kuinka pitkälle entisen sohvaperunan kantti kestää, Timo veistelee toiveikkaana.
Onnistuneen elämäntaparemontin myötä Timo innostui vaihtamaan myös ammattia.
– Myin osakkuuteni autokorjaamosta ja kouluttauduin urheiluhierojaksi. Siinä sivussa pyöritän myös juoksutarvikkeisiin erikoistunutta nettikauppaa.
Kertaalleen hajonnut elämän palapeli alkaa olla Timon mukaan kohdillaan.
– Nautin jatkuvasta voittajan fiiliksestä. Hölkkäherätys ja sen mukana tuoma elämäntaparemontti kevensi työuupumustani ja hyvänä bonuksena opin hallitsemaan myös alkoholin käyttöäni. En ole edelleenkään absolutisti, mutta saunareissut luonnistuvat nykyään myös ilman olutkoppaa.
– Vähempikin riittää, Timo sanoo tyytyväisenä.
Kommentoi Facebookissa