Tutkijat taas natsijahdissa – Lauri Törnistä yritetään jälleen vääntää fasistia vaikka väkisin

Partisaanien torjuntaosasto kesällä 1943, edessä Lauri Törni hihat käärittynä ja konepistooli tanassa.

Partisaanien torjuntaosasto kesällä 1943, edessä Lauri Törni hihat käärittynä ja konepistooli tanassa. (Kuva Osasto Törni perinnekilta)

Suomalaisessa sotahistoriassa jatkuu sitkeästi dosenttien harrastama erikoinen natsijahti.

SOTAHISTORIA Kirkkohistorian dosentti André Swanström herätti huomiota Yleisradion Aamu-tv:n haastattelussa väittäessään, että suomalaiset Waffen-SS:n joukoissa palvelleet miehet olivat pääsääntöisesti fasisteja. Swanström kritisoi vääristelystä erityisesti historian professori Mauno Jokipiitä, joka tutki suomalaisen SS-pataljoonan historiaa perusteellisesti ja julkaisi jo vuonna 1968 teoksen Panttipataljoona.

Talvisodan jälkeen välirauhan aikaan Saksaan lähti yli 1 400 suomalaista vapaaehtoista, joista muodostettiin pataljoona osaksi SS-divisioona Wikingiä. Miehiä kutsuttiin panttipataljoonaksi, koska heitä pidettiin takuuna Saksan antamasta sotilaallisesta avusta Suomelle. Suomi ei uusinut sopimusta ja pääjoukko palasi takaisin keväällä 1943.

Swanström perustaa väitteensä miesten allekirjoittamiin palvelusitoumuksiin, joissa kysyttiin poliittista kantaa. Vapaaehtoisiksi etsittiin 17–25-vuotiaita nuorukaisia, nuorin lähtijä oli vasta 15-vuotias. Ilmeisesti nuoruudesta johtuen osa ilmoitti vanhempiensa puoluekannan – kolme kertoi vanhempien olevan kokoomuslaisia, kaksi maalaisliittolaisia ja kaksi Isänmaallisen kansanliikkeen kannattajaa.

On myös mahdotonta sanoa, kuinka paljon puoluekantaan vaikutti se, että kaikkia ei suinkaan hyväksytty joukkoihin. Suosituin puolue oli IKL, joku saattoi olettaa sopivan puoluekannan ilmoittamisen edistävän valintaa. Kansallisosialisteiksi tunnustautui 112. Nuorista miehistä 67 ilmoitti olevansa vain ”isänmaallinen”, ja peräti 423 henkilöä hyväksytyistä ei ottanut asiaan edes kantaa.

Hyväksyttyjen palvelusitoumuksia Swanströmin käytössä oli 1 169 kappaletta. Erityisesti Yleisradion toimittajaa kiinnosti Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin puoluekanta. Sotasankarista kun dosentit olivat yrittäneet tehdä natsia jo aikaisemminkin.

Keskellä Lauri Törni Haukilahden taistelun jälkeen, vierellään kapteeni Pentti Railio ja luutnantti Holger Pitkänen.
Keskellä Lauri Törni Haukilahden taistelun jälkeen kesällä 1944, vierellään kapteeni Pentti Railio ja luutnantti Holger Pitkänen. (Kuva SA-kuva)

Epäpoliittinen sotasankari

Ilmeiseksi pettymykseksi Lauri Törnin palvelusitoumusta ei ole kuitenkaan löytynyt. Nuoren upseerin taustasta tiedetään, että hänen isänsä, viipurilainen rannikkolaivuri, oli jonkin aikaa punaisten pidättämänä sisällissodassa, vaikka ei itse sotaan osallistunutkaan. Lauri Törni itse oli kuulunut aikoinaan suojeluskuntapoikiin, mitään viitettä mihinkään puolueeseen ei löydy.

André Swanström pitää todisteena sitä, että Törnin nimi löytyisi ”kovan luokan kansallissosialistin”, suomenruotsalaisen Gunnar Lindqvistin värväyslistoista. Lindqvist oli toki kansallissosialisti, mutta myös jääkärivääpeli sekä Suomen että Viron vapaussodan käynyt mies.

Talvisotaan Lindqvist osallistui Täydennyspataljoonan talousupseerina ja jalkaväen koulutuskeskuksen huoltoupseerina. Voidaan kysyä – jos Törni Lindqvistin tapasi – näkikö hän edessään fasistin vai Suomen armeijan upseerin. Saksaan lähti myös kurssitoveri samalta upseerikurssilta kuin Törni.

Lauri Törni lähti Saksaan 1.6.1941 Bahia Laura -nimisellä rahtilaivalla. Takaisin hän palasi jo 24.7.1941 lähteneellä S/s Kiasa -höyrylaivalla, 15 muun palaavan upseerin kanssa. Vapaaehtoisten ryhmässä oli liikaa upseereita, Törnin puolitoista kuukautta Saksassa oli kulunut toimettomana.

Jatkosota oli myös alkanut kuukautta aikaisemmin. Törnin kotikaupunki Viipuri oli menetetty talvisodan rauhassa venäläisille, ja nyt oli niin kiire rintamalle, ettei hän ehtinyt edes evakossa olevaa perhettään tapaamaan.

Natsivallankumous peruutettu

Edellinen yritys leimata Törni fasistiksi tapahtui dosenttien Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen toimesta. Kaksikolle ei riittänyt, että Törni kävi jatkosodan jälkeen uudelleen Saksassa ja sai siitä tuomion. Tutkijat pääsivät kohuotsikoihin väittäessään Törnin myös olleen suunnittelemassa Suomeen natsivallankumousta. Dosentit syyttivät Swanströmin tavoin muita tutkijoita ja kirjailijoita vääristelystä.

Oman teoksensa Tuntematon Lauri Törni alussa Pohjonen ja Silvennoinen laittavat mielenterveys- ja huumeongelmaisen henkilön todistamaan, kuinka Törni yhdessä toisen Mannerheim-ristin ritarin, eversti Alpo Marttisen kanssa suunnitteli Ruotsissa vielä keväällä 1949 natsivallankumousta Suomeen.

Muut Törnistä kirjoittaneet eivät tätä olleet tuoneet esille, ja hyvästä syystä. Todellisuudessa Alpo Marttinen oli jo kolme vuotta aikaisemmin siirtynyt Yhdysvaltoihin. Nolosti dosentit erehtyvät myös siinä, että Törni olisi kuollut Laosissa. Yleisradio kuuliaisesti uutisoi dosenttien väitteen, maa on kuitenkin Vietnam, eikä Yle ole virhettä tähän päivään mennessä korjannut.

Virheellisyydet eivät ole lannistaneet dosentti Oula Silvennoista, joka tänä kesänä julkaisi uuden artikkelin. Akateeminen tutkija väittää nyt, että ”Törni palautettiin SS:n Schönbrunnin kasarmeilta Suomeen juomisen ja tappelemisen takia”. Tutkijalla ei ole lähteitä, joihin hän perättömän väitteensä perustaa. Törnin kanssa samalla laivalla palautettiin rähinöinnin johdosta kolme nimettyä aliupseeria, johon ryhmään Törni ei kuulunut.

Törnin sotasankarimaineen taustaksi Silvennoinen nimeää tarinakehyksen, jonka mukaan ”Suomen olivat vuoden 1944 jälkeen kaapanneet samat rappion voimat, kommunistit ja juutalaiset”.

Törnin jääkärit kokoontuivat sodan jälkeen säännöllisesti, vierailu järjestyi jopa Kultarantaan.
Törnin jääkärit kokoontuivat sodan jälkeen säännöllisesti, vierailu järjestyi jopa Kultarantaan. (Kuva Osasto Törni perinnekilta)

”Tänne saa tulla ja täältä saa lähteä”

Joulukuun 3. päivä vuonna 1943 perustettiin Törnin jääkärikomppania, jota kutsuttiin Osasto Törniksi. Osasto koostui johtajansa ajatuksen mukaisesti kovakuntoisista miehistä, ja se heitettiin monesti tilanteisiin, joissa tarvittiin eniten apua. Päälliköitä ei herroiteltu, kaikkia kutsuttiin vain etunimeltä.

Mukaan vapaaehtoisista sotilaista koottuun osastoon mahtui työmiehistä maistereihin, maanviljelijöistä laitapuolen kulkijoihin. Eräs jääkäri kertoi olevansa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kasvatti. Oli entinen SS-vapaaehtoinen, oli inkeriläinen pakko-otettu ja puna-armeijasta karannut mies, oli myös papin poika.

Politiikkaa ei juurikaan puhuttu, mutta yhden miehistä tiedetään varmuudella olleen sosialidemokraatti. Hän oli tuleva satamamies, Suomen Pankin pääjohtaja ja tasavallan presidentti Mauno Koivisto.

Sodan jälkeen Osasto Törnin miehet kokoontuivat säännöllisesti, ilman Yhdysvaltain armeijaan siirtynyttä ja lopulta Vietnamin sodassa kuollutta päällikköään. Yksi arvostetuista, harmaantuneista herrasmiehistä piti sormessaan sinettisormusta, jossa oli näkyvästi Daavidin tähti. Juutalaisten taisteleminen Suomen rintamalla ei ollut mitenkään poikkeuksellista, kuten voit lukea tästä.

Useimmat Törnin jääkäreistä lienevät olleen suomalaisten enemmistön tavoin evankelisluterilaisia protestantteja, joku oli luultavasti myös ateisti, toinen ortodoksi.

– Tänne saa tulla ja täältä saa lähteä, totesi kiistelty Lauri Törni itse.

  • Kirjoittaja on julkaissut muun muassa Lauri Törnin elämäkerran

Osallistuivatko suomalaiset SS-miehet joukkotuhoon?

Kirkkohistorian dosentti André Swanström on aikaisemmin tutkinut muun muassa SS-joukkoihin liittyneen sotilaspapin Ensio Pihkalan päiväkirjoja. Moni papistosta Suomessa oli IKL:n kannattaja, liikkeeseen liittyi isänmaallisuuden lisäksi vahvasti uskonnollisuus, olihan se lähtöisin niin sanotuilta körttialueilta.

Isänmaallinen kansanliike oli oikeistoradikaali puolue, ja monet sen kannattajat voitaneen lukea fasisteiksi. Puolue oli 1930-luvulla kuitenkin myös eduskuntapuolue ja vaaliliitossa kokoomuksen kanssa, jonne monet sen kannattajat palasivat kun puolue lakkautettiin.

SS-joukot uskoivat lähinnä jonkinlaiseen muinaisgermaaniseen pakanuuteen. Pihkala kirjoittaa asioiden todellisen laidan avautuneen hänelle pian, kun hän tapasi suomalaisia SS-miehiä, jotka ”sanoivat luulleensa pääsevänsä sotilasjoukkoon Saksassa, mutta he olivatkin omien sanojensa mukaan joutuneet rosvojen ja murhamiesten pariin”.

”Siinä on asia selvä, ettei suomalaista natsiksi tällä tavoin käännytetä.”

Kun Swanström nyt pyrkii todistamaan suomalaisia SS-miehiä fasisteiksi, kääntyy hän omaa aikaisempaa tutkimustaan vastaan. Suomalaisille SS-miehille oli todistettavasti toki selvinnyt, että saksalaiset ampuvat juutalaisia, näin kirjoittaa jo Pihkalakin päiväkirjoissaan.

Suomalaisten osallisuudesta juutalaisten ampumiseen ei kuitenkaan ole edelleenkään todisteita. Swanström esittää sellaisen olevan erään saksalaisten huoltokomppaniaan joutuneen suomalaisen SS-miehen kirje kotiin, jossa hän toteaa ”ampumataidolla olevan parempaa käyttöä kuin juutalaisten teloittaminen”. Sanamuotoa voi jälkeenpäin tulkita eri tavoin, mutta varmuudella kirjoitus viittaa siihen, että SS-miehet tiesivät juutalaisten ampumisesta – eivätkä toimintaa arvostaneet.

Kommentoi Facebookissa