MAATALOUS Toni Jakosella oli ikää mopokortin verran, kun Oulaisissa varttunut nuorimies muutti isänsä kotitilalle Piippolaan.
– Tulin keskelle toiminnan ydintä. Setäni omistamalla tilalla oli maanrakennustoiminnan lisäksi myös parikymmentä lypsylehmää sekä vähän peltoa, joten koneiden lisäksi kiinnostuin myös maatöistä.
Ajan myötä kiinnostus maatalouteen vain kasvoi ja Toni ryhtyi myös lomittamaan. Sukutilan lisäksi hän teki lomituksia myös ulkopuolisella lypsykarjatilalla.
– Karjanhoito tuntui niin mukavalle, että päätin hankkia jossakin vaiheessa oman farmin.
Tilaisuus tuli eteen kuitenkin odotettua nopeammin, kun jatkajaa vailla ollut lomituspaikka tarjosi mahdollisuutta tilan ostamiseen.
– En aikaillut, vaan tein kaupat 16 lypsävän ja reilun kahdenkymmenen hehtaarin lypsytilasta, Toni kertaa seitsemän vuoden takaista elämänmuutostaan.
”Tiedostan riskit”
Tilakauppojen jälkeen Toni ryhtyi määrätietoisesti laajentamaan. Lypsynavetta sai lisää parsipaikkoja ja tilakokoa kasvatettiin. Samalla myös toimintaa tehostettiin.
– Olihan se vauhtikylläistä aikaa, kun samaan aikaan lypsin kahta navettaa ja tein päälle vielä tilan muutkin työt. Vauhdikas alku oli kuitenkin paras tie maatalousyrittäjyyteen, sillä näin heti mikä on ”mun juttu”.
Toni sanoo pikkuhiljaa huomanneensa, ettei maidontuotanto tuonut elämään kuitenkaan toivottua kipinää. Ei, vaikka pöytälaatikossa odottelivat jopa uuden lypsynavetan piirustukset.
– Oli siellä suunnitelmat loppukasvattamoakin varten, mutta valitsin kuitenkin kustannustehokkaimman ratkaisun. Vanha latokuivuri muutettiin pihatoksi ja hankin lypsävien rinnalle emolehmiä. Aluksi vain 45, mutta pian pääluku nousi sataan.
Toni ei ole koskaan vältellyt työtä eikä riskejä. Hallittu riskinotto kuuluu kasvutarinaan.
– Tästä on hyvänä esimerkkinä vuosi 2014, jolloin alkoi isojen päätösten aikakausi. Aluksi laitoin lypsykarjan pois. Vuotta myöhemmin ostin sedältäni sukutilan, jonka jälkeen ryhdyin voimallisesti panostamaan emolehmätuotantoon.
Vahvaa yhteistyötä
Kolmen vuoden aikana Toni on rakentanut kolme navettaa ja raivannut lähemmäs 300 hehtaaria peltoa. Rakenteilla olevan neljännen navetan myötä emolehmien pääluku nousee noin neljäänsataan.
– Tämän jälkeen ajattelin pitää pienoisen hengähdystauon. Ehkä. Toki navetan nurkalla odottelee vielä 150 hehtaaria keskeneräistä raiviota, mutta ennen sen loppuun saattamista olisi tarkoitus rakentaa kuitenkin rehusiilot.
Toni kertoo toiminnan rullaavan nykyään sen verran jouhevasti, että jatkossa hän keskittyy enemmän toimintatapojen järkeistämiseen ja tätä kautta työmäärän helpottamiseen.
– Helpotusta on luvassa, kun ruokinta muutetaan appeelle. Liputan myös yhteistyön ja töiden ulkoistamisen puolesta. Yksinomaan peltotöiden ulkoistaminen vapauttaa tärkeitä työtunteja, sillä monisatapäisessä karjassa eläinten hyvinvointi ja sen ylläpitäminen ovat ympärivuorokautista työtä.
Myös yhteistyö tilan ulkopuolisten ammattilaisten kanssa on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi.
– Kun tutulta yrittäjältä tulee kaikki hiehot, toiselta tarvittavat sonnit ja kolmas ammattitoveri ostaa vasikat, niin itse voin keskittyä turvallisin mielin olennaiseen eli emojen kasvatukseen.
”Työtä ei tehdä puolivaloilla”
Vaikka kahdeksaan toimintavuoteen mahtuu myös vastatuulta, niin Jakosen tilan isäntä sanoo olevansa kuitenkin tyytyväinen ammatinvalintaansa.
– Tunnen olevani henkeen ja vereen maajussi, sillä aloitin kaiken tyhjästä. Taskussa ei ollut edes yön vanhaa vitosta, mutta tahtoa löytyi sitäkin enemmän.
Toni sanoo tykkäävänsä työstä jopa niin paljon, ettei anna edes vastoinkäymisten horjuttaa uskoa maatalouteen. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Jokaisen hehtaarin eteen on tehty lujasti töitä, velkarahalla ja kelloon katsomatta.
– Tätä työtä ei tehdä puolivaloilla eikä myöskään pakolla. Menestymisen mittareina ovat mielenkiinto ja jaksaminen. Ilman niitä ei maamiehen saappaissa pärjää, Toni tietää kertoa.
Lue myös: Sami on erilainen poikamiesisäntä – ”Pelkään velkaa, mutta en työtä”
Kommentoi Facebookissa