KOLUMNI Miten minulla toisinaan on sellainen olo, että kaikki ei mene aina ihan normaalia oikeustajua noudatellen. Kun vammauduin ja Potilasvakuutuskeskus totesi tapaukseni olevan hoitovirhe, en voinut uskoa, miten helposti valitus meni läpi: ensimmäisellä valituskierroksella, kun olin varautunut valittamaan valittamisesta päästyänikin, kerta toisensa jälkeen. Silloin olisi pitänyt tajuta, että jutussa on koira haudattuna – ja hemmetin syvälle.
JOS ”nauttisin” työkyvyttömyyseläkettä, saisin nostaa palkkaa reilun 800 € kuussa ilman että se vaikuttaisi korvauksiini, samoin työttömyyskorvauksessa on nykyään 500 € kuukausittainen suojaosa. MUTTA: koska minut on oikeutettu ansionMENETYSkorvaukseen hoitovirheen johdosta, mitään suojaosia ei ole. Eli: jos tienaisin 10 € jostakin palkkana, Potilasvakuutuskeskus on oikeutettu vähentämään sen korvauksistani. Itse asiassa jo mahdollisuus tienaamiseen riittää korvausten vähentämiseen. Tämä on kirjattu ihan Vahingonkorvauslakiin (VahL 412/1974, 2a§ (16.6.2004/509)):
”Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.”
Kärsin siis elinikäistä rangaistusta, jonka nimi on rikastumiskielto.
Tämän seurauksena omaelämäkertainen romaanini PuoliNainen (Johnny Kniga, 2020) tekijäpalkkiot, jotka kohosivat raivokkaan myynnin ansiosta hurjaan summaan 1700 € (huomatkaa hienovarainen sarkasmi) vähennetään tulevien kolmen kuukauden aikana ansionmenetyskorvauksestani. JOS olisin aloittanut kirjan kirjoittamisen ennen vammautumistani, tekijäpalkkioita ei olisi vähennetty. Vaan ennen vammautumista ei ollut aihetta, sillä romaani käsittelee – yllätys yllätys – vammautumistani.
Onko joku muukin sitä mieltä, ettei tämä ihan mene maalaisjärjen mukaan oikein?
Koska siis aloin kirjoittaa osana omaa selviytymisstrategiaani ja myöhemmin totesin aiheen kiinnostavan ehkä muitakin tai parhaassa tapauksessa jopa auttaa jotakuta muuta vaikeassa elämäntilanteessa, olen tehnyt lainsäädäntömme mukaan jotain sellaista, josta minulle koituu seurauksia! Onko joku muukin sitä mieltä, ettei tämä ihan mene maalaisjärjen mukaan oikein?
Itse asiassa olin tähän riskiin törmännyt jo aiemmin, sillä Potilasvakuutuskeskus kyseli säännöllisesti yrityksemme tilinpäätöstietoja tarkistaakseen, ettei yhtään pennosta ole livahtanut vahingossa minun taskuuni heidän tietämättään. Tähän ralliin tympääntyneenä jouduin tekemään kipeän päätöksen lahjoittaa oma osuuteni yrityksestä miehelleni. Tästä taas seurasi veroseuraamuksia miehelleni lahjaveron muodossa.
Kirjan myyntipalkkioita ajatellen tuumasin, että miksipä en tekisi jotain hyvää kirjan myynnillä ja selvitin mahdollisuutta ohjata kirjan myynnistä saadut palkkiot suoraan Invalidiliitolle! Tämäkin hyvä suunnitelma karahti kiville – tällä kertaa kustantajan puolelta. Palkkiot maksetaan sille, joka omistaa kirjan oikeudet. Eli kenen nimi komeilee kirjan kannessa. Veikkaanpa, ettei myynti olisi ollut yhtään suurempaa, jos kirja olisi kannessaan kantanut nimeä Invalidiliitto… Koska minun näppäimistöstäni kirja on kuitenkin syntynyt, ei olisi myöskään tuntunut oikealta präntätä kanteen mieheni tai tyttärieni nimiä.
Kun korona iski ja löysin netistä koronajäljittäjän nettikoulutuksen, innostuin! Olisiko siinä mahdollisuus saada elämään vähän sisältöä? Kysyin asiaa Potilasvakuutuskeskuksesta, josta kovasti kannustettiin suorittamaan koulutus ja hankkiutumaan koronajäljittäjän hommiin. Toki he muistaisivat yritteliäisyyttäni myöhemmin vähentämällä saamani palkan korvauksistani. Jäi sitten kouluttautumatta. Tällä tavoin Suomessa kannustetaan yritteliäisyyteen.
Kyllähän minä ymmärrän, että olen koitunut Potilasvakuutuskeskukselle todella kalliiksi ja säästää pitää, mutta jos lähdetään purkamaan tilannetta siitä kohtaa videonauhaa, että missä meni pieleen? Joku teki virheen, josta minä kärsin joka ikinen päivä elämäni loppuun saakka. Eikö olisi reilua, että saisin hoitaa pienimuotoisella työnteolla mielenterveyttäni tuntien itseni tarpeelliseksi samalla kun palauttaisin verotulojen muodossa edes jonkun pennosen yhteiskunnalle takaisin?
Ilmeisesti sitten ei. Olen pakotettu hakeutumaan psykologin säännöllisiin tapaamisiin turhautumiseni vuoksi. Laskutusosoitteena Potilasvakuutuskeskus.
Arja Ahtaanluoma
Arja Ahtaanluoma on perheellinen reilu nelikymppinen nainen, joka vuonna 2017 hoitovirheen seurauksena heräsi viiden viikon nukutuksesta neliraaja-amputoituna. Molemmat jalat amputoitiin reisitasolta, oikea käsi kyynärvarresta sekä vasemmasta kädestä kaikki sormet.
Koko tarinan voit lukea kirjasta Puolinainen (Johnny Kniga), jonka hän kirjoitti kuntoutumisestaan, elämästään ja ajatuksistaan toipumisen aikana. Oivaltavat jutut arjesta, sen iloista, pettymyksistä ja kommelluksista jatkuvat tutulla tyylillä näissä kolumneissa, höystettynä mustalla huumorilla, kunnes tummempi väri keksitään.
Lue myös: Kaikkein parasta tuunauksissa – kaatopaikkakuormaan tuomittu esine saa uuden ilmeen ja elämän
Kommentoi Facebookissa