KADONNUT Pyhäjokinen Janne Sandroos katosi vuoden 2016 marraskuun 18. päivänä. Päivän Lehti kertoi tuolloin tarkemmin katoamiseen liittyvistä tapahtumista, voit lukea artikkelin tästä.
Jannen etsinnät aloitettiin parin päivän kuluttua katoamisesta ja ne jatkuivat vuoden 2017 kevääseen saakka. Etsintöihin osallistuivat poliisin ja paikkakuntalaisten lisäksi myös vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa sekä kadonneiden etsintään erikoistunut Reino Savukoski.
Jannen ruumis löytyi Pyhäjoesta kuluvan vuoden huhtikuun 27. päivänä. Havainnon keskellä jokea olevasta kohoumasta teki myös aikaisemmin etsinnöissä mukana ollut vapaapalokuntalainen. Joesta nostettu miehen ruumis paljastui varsin pian viisi kuukautta aikaisemmin kadonneeksi Janne Sandroosiksi.
Paikallislehti Raahen Seudun mukaan Jannen taskusta oli löytynyt miehen lompakko ja ajokortti. Sen sijaan avaimet ja kännykkä ovat edelleen kateissa. Lopullinen varmistus ruumiin henkilöllisyydestä varmistui hammastutkimusten valmistuttua.
”Löytyminen oli ihme”
Jannen löytymispaikka Kittipuhdossa sijaitsee lähellä asutusta ja kohtalaisen vilkkaan sivutien varrella. Alueella suoritettiin kuukausien aikana myös laajoja etsintöjä, niin vedenalaisten kameroiden kuin ruumiskoirankin avulla.
Etsinnöissä auttoi myös jokivarren hyvin tunteva Tapio Kittilä.
– Vesistö käytiin rantoja myöten tarkoin lävitse. Tapanani on seurata joen liikkeitä myös kotipihalta käsin, joten tuon tuostakin olen suunnannut katseeni myös löytöpaikan suuntaan. Jannen katoamista pidettiin suurena mysteeriona, sillä miehestä ei ollut minkäänlaista havaintoa katoamisillan jälkeen.
Taustojen, kuten sääolosuhteiden ja ajankulun huomioon ottaen Tapio Kittilä pitää Jannen löytymistä onnekkaana ihmeenä.
– Vesillä liikkujana tiedän, että virta, jää ja kivet eivät liiemmälti tunne armoa veden varaan joutuneelle. Lisäksi oli vain päivistä kiinni, ettei jäistä vapautunut joki olisi ottanut ruumista mukaansa ja vienyt sen virran mukana kohti avovettä. Löytyminen oli suuri ihme, Kittilä muotoilee.
Viimeinen matka kotipoluilla
Janne Sandroosin katoaminen on koskettanut paikkakunnalla syvästi useita ihmisiä. Yhteinen suru sinetöidään lauantaina viimeiseen tervehdykseen, jonka sisältö on täynnä ikävää ja kaipausta, mutta samalla myös lohtua siitä, että epätietoisuus Jannen kohtalosta on vihdoinkin ohitse.
Viimeinen matka päätyy kotikunnan multiin, lähelle rakkaita ihmisiä ja rakkaita lenkkipolkuja. Janne jätti muiston moniin. Myös minuun, tuttuun vastaantulijaan lenkkipolulta.
Jannen lenkkitoverina oli aina koira, viimeisin nimeltä Anni. Lemmikit olivat hänelle kaikki kaikessa. Näin Janne sanoi, kun juttelimme eläimistä. Hän puhui lempeästi Annista ja siitä, kuinka ihanaa on tulla töistä kotiin, kun vastassa on aina niin vilpitön ja iloinen koiraystävä.
Nyt on tuttu lenkkipolku yhtä lenkkeilijää vaille.
Kommentoi Facebookissa