TAPAHTUMA Isäntämies komeissa pussihousuissa, jalassaan jatsarit ja tuohikontti selässä ovat tuttu näky Waltakunnallisilla Weteraanikonepäivillä. Unohtaa ei saa myöskään ruutumekoissaan pyörähteleviä emäntiä, jotka kiiruhtavat esiliinat hulmuten omiin askareisiinsa, toiset maidon separointiin ja osa kankaankudontaan.
Kilinää, kalketta ja petroolin tuoksua. Historialla on kiinnostavat kasvot. Eilispäivä näkyy taitavien käsien lisäksi myös konekentällä, jossa on nähtävillä laaja kirjo entisajan härveleitä maamoottoreista vanhoihin mopedeihin.
Näistä elementeistä on rakennettu tapahtuma, jonne matkaa iso joukko myös vanhan tavaran metsästäjiä. Kuuluisa, yli 250-paikkainen rompetori on keräilijöiden aarreaitta, jonka motto on hyvin selkeä. Sellaista tavaraa ei ole olemassakaan, ettei sitä joku tarvitsisi.
Pohjois-Pohjanmaalla, Oulaisissa järjestettävät Weteraanikonepäivät ovat nousseet yhdeksi Suomen arvostetuimmaksi kesätapahtumaksi. Tapahtuma on saanut myös ansaittua arvostusta, sillä Wanhan Woiman päivät valittiin vuoden 2017 Pohjois-Suomen parhaaksi messutapahtumaksi.
Muutaman maamoottorin voimin
Tapahtumasihteerinä toimiva Tuula Aitto-Oja luonnehtii perinteeksi muodostunutta kesätapahtumaa talkoohengen voimannäytteeksi.
– Ympärillä on tiivis porukka Wanhan Woiman vaalijoita. Arvostamme arjen historiaa ja menneiden aikojen kotikutoisuutta. Perinteiset arvot ja niiden vaaliminen ovat tämän tapahtuman suola, sokeri ja tavoite.
Weteraanikonepäivät järjestetään vuosittain ja tulevana kesänä maamoottorit käynnistetään jo 27. kerran.
Aitto-Ojan mukaan kaikki sai alkunsa muutamasta maamoottoreihin hurahtaneesta isännästä sekä idearikkaasta yrittäjärouvasta, Ulla Alvarista.
– Yhdessä he päättivät pistää pystyyn pienimuotoisen kesätapahtuman, jossa esiteltäisiin maamoottoreita ja turinoitaisiin mukavia entisajan työtavoista. Siitä se lähti ja tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäiseen tapahtumaan tutustui vajaat 1 000 ihmistä, mutta viime vuosina kävijämäärät ovat pyörineet 20 000 molemmin puolin, Tuula kertaa tyytyväisenä.
Kunnianosoitus emäntäenergialle
Alkuvuosina Weteraanikonepäivien järjestelyistä vastasivat miehet ja tämä näkyi Aitto-ojan mukaan myös yleisössä.
– Weteraanikonepäivät miellettiin vain ukkojen tapahtumaksi ja näinhän se hyvin pitkälle olikin. Harvat naiset innostuivat sätkättävistä ja öljyä sylkevistä maamoottoreista tai rompetorin rouheista romukasoista.
Kuitenkin siinä vaiheessa kun emännät astuivat mukaan, toimintaan otettiin mukaan myös naisväkeä kiinnostavia elementtejä.
– Ja niitähän riitti ja riittää edelleen. Naisvoima näkyy luonnollisesti muonituspuolella, mutta myös erilaisten näyttelyiden ja työnäytösten muodossa. Esimerkiksi vanhat työtavat, kuten kankaankudonta, kehräys ja voin kirnuaminen ovat entisajan kädentaitoja parhaimmillaan.
Siviilissä Tuula Aitto-Oja toimii Oulaisten kaupungin kulttuurituottajana, joten 19 vuotta Wanhan Woiman riveissä tukee erinomaisesti myös tapahtumasihteerin leipätyötä.
– Tunnen olevani hyvin etuoikeutettu, että saan toimia näköalapaikalla ja olla mukana luomassa tulevaisuuden historiaa. Tapahtumana Weteraanikonepäivät ovat hyvin ainutlaatuinen, sillä temmellämme täysin omassa sarjassa. Olemme tunnettuja yli valtakunnan rajojen. Lisäksi olemme luoneet täysin omanlaisemme kunnianosoituksen suomalaiselle kulttuurille nostamalla esiin tavallista arjen historiaa ja samalla myös persoonallisempaa mikrohistoriaa.
Seivästäminen on taitolaji
Kulttuurin moniottelijaksi nimetty Tuula Aitto-Oja sanoo tapahtuman tarjoavan elämysten lisäksi myös mukavaa yhdessäoloa sekä yhteisöllisyyttä.
– Nykyajan elämäntyyli vie mukanaan ja tuo tilalle erkaantumista kanssaihmisistä. Sosiaalinen kanssakäyminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, joten tämän säilyttämiseksi myös Wanha Woima haluaa kantaa kortensa kekoon.
Tuulan mukaan Weteraanikonepäivillä on kautta aikojen liputettu yhdessä tekemisen puolesta, mutta viime vuosina myös yleisö on otettu mukaan toiminnan ytimeen.
– Meillä on vuosittainen oma teemansa. Esimerkiksi menneen kesän Osallistumisesta voimaa, oli huikea menestys. Ihmiset saivat kokeilla muun muassa maidon separointia, saunavastan tekoa tai pöllin parkkausta. Ikään, kokoon ja sukupolveen katsomatta halukkaita riitti jokaiselle tehtävärastille.
Jonolla oli pituutta myös niityn reunalla, jossa oli mahdollisuus testata taitojaan heinänseivästyksessä.
Pakkohan se oli napata hanko käteen ja kokeilla. Ja vaikka maatilan tyttö olenkin, niin rutiiniksi luulemani taito oli kerralla ruosteessa. Ei siitä seipäästä ainakaan nättiä tullut, toispuoleinen ja muutenkin pahaenteisesti kenollaan.
– Hyvä yritys, mutta vähempikin määrä olisi riittänyt. Sen verran on kookas seiväs, ettei taida kuivata tämän kesän aikana, pellon reunalta veistellään.
Paljon liikkuvia osia
Weteraanikonepäivien menestyksen salaisuutta ei tarvitse kauaa arpoa, kun tekee katsauksen tapahtuman kokonaisantiin. Mielenkiinnon ytimessä ovat ennen kaikkea vanhat koneet ja ajoneuvot, vanhojen työtapojen esittelyt sekä niihin liittyvät tarinat muisteluineen.
Unohtaa ei sovi myöskään samanhenkisten ihmisten kohtaamista. Monelle Wanhan Woiman päivät ovat vuotuinen mielenkiinnon kohde ja paikalle tullaan pitkienkin matkojen päästä. Yksi heistä on sonkajärveläinen Raimo Rytkönen, joka sanoo osallistuneensa tapahtumaan jo 22 kertaa.
– Toimin tällaisena joka lajin juoksupoikana, mutta erikoisalani ovat kuitenkin vanhat kuorma-autot. Niiden kanssa tulee värkättyä siviilissäkin ja kun sopiva sattuu kohdalle, kierrän mobiilikuormureiden kanssa myös tapahtumia. Oulainen kuuluu kesän vakiorasteihin. Tänne on mukava tulla, kun porukka on välitöntä ja muutenkin niin samanhenkistä, lupsakka savolaisisäntä kehuu.
Ja kun mielenkiinnon kohteena ovat pärinä, säksätys ja paljon liikkuvia osia, niin Wanhan Woiman päivillä esittäytyvät myös masinistit. Vanhojen voimakoneharrastajien nuoriso-osastoa edustaa Pirkkalasta kotoisin oleva Otto Ruohola, 19. Koneistajaksi valmistuva Otto sanoo räplänneensä moottoreita jo 7-vuotiaasta lähtien.
– Sain isältä kaksi vanhaa venemoottoria ja siitä se lähti. Mekaanisten härveleiden sielun maailma vetäisi kerralla mukaansa. Reilun kymmenen vuoden aikana olen kunnostanut kymmenen veneen moottoria ja rakentanut saman verran maamoottoreita.
Otto sanoo ihailevansa voimakoneiden vanhaa tekniikkaa sekä mukavaa äänimaailmaa.
– Kun koneessa on kiertokankea, vipua, hammaspyörää ja paljon liikkuvia osia, niin mielenkiinnon määrä on rajaton. Oman haasteensa vehkeiden kunnostukseen tuo myös tarvittavien osien saanti. Rompetoreilta ja tallinperiltä löytyy aina jotakin, mutta puuttuvat osat tehdään kuitenkin itse, Otto paljastaa.
Rompekauppiaiden kokoontumisajot
Toisen romu on toisen aarre, sanonta pääsee oikeuksiinsa konepäivien kuuluisalla rompetorilla. Keräilijöiden taivaaksi tulleella peltoaukealla näyttäytyy kaikki mahdollinen. Tarjolla on varaosia, käyttötavaraa ja keräilyharvinaisuuksia. On isoäidin aikaisia kermakannuja, mopedin tankkeja ja uusvanhaa käsityötä.
Valikoiman laajuutta säätelee vain mielikuvitus ja periaate on, että rompetorin yli 250 myyntipisteessä kaikki on kaupan. Sitä mitä ei ole, sitä ei myöskään tarvita. Rompetorin suosiosta viestii myös se, että vuodesta toiseen myyntikojujensa takana istuvat tutut kasvot.
– Tasan yhdet karkelot ovat jääneet väliin, joten ei täältä malta olla poissa. Olimme mukana jo ensimmäisellä kerralla ja siihen verrattuna tapahtuma on saanut aivan toisenlaiset mittasuhteet. Ensimmäisinä vuosina myyjiä oli vain muutamia, mutta muutoksista huolimatta jokaiselta käyntikerralta on jäänyt mukavat muistot, vihantilaiset Eila ja Tuomas Hautajoki puhelevat.
Mobilisteihin kuuluva Tuomas ja kirpputoreja kiertävä Eila kehuvat tapahtumaa mukavaksi rompekauppiaiden kokoontumisajoiksi.
– Tärkeintä ei ole kauppa vaan mukava yhdessäolo. Ainakin näin vanhemmalla iällä sosiaalinen kanssakäyminen voittaa eurot. Mutta, en minä vastaankaan laita, jos joku haluaa ostaa omalla muotilla valmistettuja vellikelloja tai itse tehdyn puuauton. Ja kyllä se emäntäkin on valmis luopumaan kirpputorikristalleistaan ja nurkkaa koristaneesta jalkalampustaan, Tuomas puhelee leppoisaan tyyliinsä.
Lue myös: Matilla on pikkupoikien unelma – ”Kaikki 152 traktoria ovat toimintakuntoisia!”
Kommentoi Facebookissa