NÄKÖKULMA Elämä Yhdysvalloissa on taitolaji. Yhteiskunnallisen trapetsin korkeuksissa menestyvät vain kovimmat kilpailijat, ja otteen lipeäminen koituu äkkiä kohtaloksi.
Miltä tuntuu pudotus ilman turvaverkkoa?
Koronaviruspandemia vei työpaikan miljoonilta amerikkalaisilta. Yhdysvalloissa vallitsee tavallisesti erittäin korkea työllisyys, joten työelämästä putoaminen on monelle aivan uusi asia.
– Pelkoa ja ahdistusta on paljon ilmassa, kun edessä on suuri tuntematon, sanoo työttömäksi jäänyt Katrina.
Suomalaisen lintukodon kasvatille Yhdysvaltain sosiaalinen turvattomuus on kauhistus. Missä tahansa suuressa amerikkalaiskaupungissa näkee raadollisimman todellisuuden: hauraan sosiaalisen pohjan läpi pudonneiden ihmisten arkipäivää on kulkea roskikselta toiselle ja asua kadulla – kirjaimellisesti.
Työpaikan menettäminen ei tietenkään tiedä automaattisesti päätymistä viemärihöyryn lämmittämään pahvilaatikkolinnakkeeseen, mutta ahtaalle joutuu helposti. Juuri nyt Yhdysvaltain hallinto tekee voitavansa, jottei työttömyyspiikki aiheuttaisi liiallista vahinkoa. New Yorkissa asuva Dave alkoi saada osavaltiolta työttömyystukea, mutta vasta tuskallisen paperisodan jälkeen.
– Työttömäksi joutuminen oli kärsimystä. En saanut lainkaan rahaa 11 viikkoon. Minulla ei ollut varaa edes ruokaan, enkä kokenut osavaltion järjestelmän yrittävän auttaa minua. Sain lainattua kavereilta rahaa, mutta ei sekään riittänyt kuin muutamaksi päiväksi, kertoo Dave.
Täystyöllisyydestä kriisitasolle
New Yorkin osavaltiossa on lähes 20 miljoonaa asukasta, joten äkillinen asiakasryntäys sai osavaltion virastot sokkiin. Työttömyysaktiivi Courtney on silti sitä mieltä, että palveluvalmiuden olisi pitänyt olla parempi.
– Työttömät ovat epätoivoisia. Osavaltion tukijärjestelmä oli varsinkin alkuun hullu ja sekava. Satoja puheluita, sähköposteja ja twiittejä, kirjoittelua kongressiedustajille ja kuvernöörille. Ensimmäisillä tuenhakijoilla kesti kuukausia ennen kuin tulosta syntyi, Courtney tietää.
Koronaviruspandemia iski Yhdysvaltoihin rankemmin kuin minnekään muualle. Sairastumis- ja kuolinluvut ovat traagiset. Markkinatalouden luvatulle maalle ominaisesti kriisin vaikutus elinkeinoelämään oli nopea ja voimakas. Työttömyysprosentti, joka oli liikkunut neljän prosentin tietämissä, räjähti hetkessä yli 14 prosenttiin – lähes täystyöllisyydestä suoraan kriisitasolle.
Peräti 44 miljoonaa ihmistä pani työttömyyspaperit vetämään vain 12 viikon mittaisella ajanjaksolla. Kesäkuun alussa työttömien virallinen määrä Yhdysvalloissa oli 21 miljoonaa.
Koronatonnista ruokakuponkeihin
Koska koronaviruspandemian vaikutus työelämään oli aivan poikkeuksellinen, valtio reagoi hätätoimin. Verovirasto IRS jakoi kansalaisille elvytysrahaa, ja ehdot täyttäneet saivat ”koronatonnin” eli 1 200 dollarin arvoisen kertaluontoisen tuen (stimulus check). Osavaltioilla on mahdollisuus jakaa työttömille 600 dollaria viikossa puolen vuoden ajan.
Työttömyysvakuutuksen (unemployment insurance) nojalla työtön voi saada osavaltiolta väliaikaista tukea, jos hän on menettänyt työpaikan ilman omaa syytään. Vielä yhtenä oljenkortena on pandemiatuki (pandemic unemployment assistance), jota voi saada työtön, joka ei ole oikeutettu muihin tukiin.
Maineestaan huolimatta Yhdysvallat ei ole siis täysin sosiaaliturvaton maa. Normaalitilanteessa ovat voimassa sosiaaliturva (social security) ja hyvinvointipalvelut (welfare). Rahallista sosiaaliturvaa voi saada iän, työkyvyttömyyden tai vaikean perhetilanteen – esimerkiksi leskeksi jäämisen – perusteella. Hyvinvointipalveluihin kuuluvat muun muassa asumistuki, tuet välttämättömien laskujen maksamiseen, terveydenhoitotuki ja ruokakupongit.
Juttuvinkki: Tiesitkö, että Amerikan Yhdysvaltoja ei olisi ehkä olemassa ilman Suomea?
Erityinen haaste on se, että Yhdysvalloissa monet sosiaaliturvan muodot vaativat olemassa olevan työsuhteen; Suomessa työttömyysturvallakin voi tulla toimeen, mutta Yhdysvalloissa putoaminen työelämästä on paljon kohtalokkaampaa. Ei työtä, ei tukia – se on kauhuskenaario, mutta amerikkalaisessa yhteiskunnassa liian tuttu tarina.
– Työni olisi jatkunut, mutta jouduin jäämään työttömäksi, koska minulla on pieni lapsi kotona, ja päivähoitopaikat pysyivät koronaviruksen takia kiinni, kertoo Lenna.
– Palautuvatko työmarkkinat enää ennalleen? Miten vanhemmat voisivat edes palata töihin, kun koulut ovat kiinni ja kesäleirit peruttu? Tilanne tuntuu toivottomalta, koska matkaa normaaliin on vielä niin paljon. Pelkään, että pian tuet eivät enää riitä, ja sitten en tiedä, mihin joudun.
”Ehkä kärsimys on pian takana”
Työelämässä, sosiaalisen rajan turvallisella puolella, on sielläkin haasteensa. Edes menestyjä ei pääse helpolla. Työuran aikana on koottava kunnon säästöt – 401 000 dollaria on suosittu mittatikku – jotta työelämän jättämisestä olisi toiveita kohtuullisessa iässä.
Jos haluaa varautua sairastumiseen, keskinkertainenkin vakuutus maksaa yli 400 dollaria kuukaudessa. Keskimääräinen perhe maksaa sairausvakuutusta vuodessa 20 000 dollarin edestä. Entä lapsien laittaminen yksityiskouluun ja heille säästöjen kerryttäminen yliopisto-opintoja varten? Suoriutuminen vaatii melkoisen rakennelman, ja kun työn menettäminen sen romauttaa, on trapetsilta putoaminen edessä. USA:ssa on sosiaaliturvaa – ei kuitenkaan niin vahvaa, että sen varaan voisi heittäytyä.
Mutta Yhdysvallat ei olisi Yhdysvallat, ellei jokaisella olisi mahdollisuutensa amerikkalaiseen unelmaan. Koronakriisistä toipuvassa yhteiskunnassa ei ehkä haaveilla noususta ryysyistä rikkauksiin. Nyt tavallinen työpaikkakin riittäisi. Katrina pysyy toistaiseksi työttömänä, mutta pitää kiinni tulevaisuuden uskostaan.
– Kuulin juuri, että mieheni saa palata töihin. Kotiseutuni yritykset saavat hiljalleen avata ovensa uudelleen. Ehkä kaikki kärsimys on pian takana, ja voimme palata normaaliin? Näinä koettelemuksen aikoinakin ihmiset jaksavat olla anteliaita ja hyväntahtoisia toisilleen. Siitä saan toivoa.
Pasi Tuominen, New York
Kirjoittaja on vuosia Yhdysvalloissa asunut kokenut toimittaja.
EDIT 11.00: Korjattu osavaltion työttömyystuen aika
Kommentoi Facebookissa