YLEISRADIO Vuosi sitten joulun alla uutinen ei aiheuttanut kovin suurta huomiota. VR Group siirtäisi vuonna 2017 pääkonttorinsa Helsingin päärautatieasemalta Länsi-Pasilaan, Yleisradion maamerkkiin Isoon Pajaan ja siellä Yleltä vuokrattaviin tiloihin. Yle jatkaisi toimintaansa osin yhteiskäyttötiloissa Isossa Pajassa, osin lähirakennuksissa.
Yleisradio halusi karsia kiinteistökulujaan ja VR kertoi ratkaisulla saatavan miljoonaluokan säästöt. Kuluja karsimalla on tarkoitus mahdollistaa junalippujen hintojen alentaminen. Hieno asia, jos se aikuisten oikeasti sitten tapahtuu.
Tämän joulun alla – sattumaako – lähes huomaamatta livahti jälleen uutinen, että Yleisradio myykin Ison Pajan eläkesäätiölleen. Rahat käytettäisiin ”uusiin digipanostuksiin”. Kauppahintaa ei julkistettu, mutta neuvottelut tuskin olivat kovin vaikeita. Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen kun joutui keskustelemaan Yleisradion eläkesäätiön hallituksen Lauri Kivisen kanssa, samoin Ylen toimitiloista vastaava tuotantojohtaja Janne Yli-Äyhö eläkesäätiön Janne Yli-Äyhön kanssa.
Tohlopin kiinteistöt Tampereella on jo aiemmin myyty Kiinteistöyhtiö Technopolikselle. jonka kanssa Yleisradio teki 20 vuoden vuokrasopimuksen.
Rahaa digitalisointiin
Näin suuria linjauksia ei tehdä ilman Yleisradion ylimmän päättävän elimen eli hallintoneuvoston siunausta. Hallintoneuvostoon kuuluu 21 eduskunnan poliittisin perustein valitsemaa jäsentä.
Suomalaisia televisiolähetyksiä alettiin digitalisoida vuoden 1996 toukokuussa, kun kokoomuslainen liikenneministeri Tuula Linnainmaa esitteli suunnitelman sosialidemokraattien suuren miehen Paavo Lipposen hallituksen iltakoulussa. Moni ministereistä ei todennäköisesti edes ymmärtänyt mistä oli kysymys, sillä suunnitelmasta ei laajemmin keskusteltu ja päätös vain kopautettiin pöytään.
Digitalisointi vaati rahaa, jota Yleisradiolla ei ollut. Vasemmisto oli valmis korottamaan lupamaksuja, oikeisto ei. Investointipankkiiri Björn Wahlroosin Mandatum-pankki alkoi selvittää yhtiöittämistä, samalla kun hallintoneuvostossa jatkettiin kiistelyä.
Osan mielestä lähetysverkko oli Yleisradion toiminnan kivijalka, sillä verkkoa vuokrattiin myös muille. Suomi on niin pieni maa, että toista lähetysverkkoa ei kannata rakentaa. Toisten mielestä myyminen antaisi taloudellista vapautta.
Lopulta syyskuussa 1998 hallintoneuvostossa päätettiin yksimielisesti, että perustetaan yhtiö nimeltään Digigate. Liikenneministeri Linnainmaa lähetti kirjeen, jonka mukaan Yleisradion oli ryhdyttävä ”pikaisiin toimiin digitaalista yleisradiotoimintaa hoitavan tytäryhtiön perustamiseksi sekä laatimaan suunnitelman jakeluverkon yhtiöittämiseksi”.
Suunnitelma kuulostaa yllättävän samanlaiselta, kuin tämän päivän tieverkon yhtiöittämiset.
Digita saa Yle-verot
Digigatesta tuli myöhemmin Digita, jolle siirrettiin Ylen omaisuutta lähetysverkon antennimastoina ja kiinteistöinä 250 miljoonan euron edestä. Yhtiötä ei olisi tarvinnut edes myydä, mutta Ylen johto halusi kassaan rahaa. Vaikka suurin osa vasemmistosta oli vastustanut myyntiä, sitä alkoi järjestellä demaritaustainen Yleisradion toimitusjohtaja Arne Wessberg.
Sonera oli kiinnostunut ostamaan 34 prosenttia Digitasta, mutta koska se ei olisi saanut perustaa televisiokanavaa, yhtiö vetäytyi. Joulukuussa 2000 ranskalainen Télédiffusion de France (TDF) osti 49 prosenttia Digitasta 180 miljoonalla eurolla.
Yleisradion hallintoneuvostossa huumaannuttiin rahoista, sopimusten mukaisesti viisi vuotta myöhemmin TDF hankki Digitan koko osakekannan. Yleisradio sai myynnistä kaikkiaan noin 300 miljoonaa euroa. TDF:n omistajiksi tulivat myös amerikkalaissijoittajat, jonka jälkeen Digita myytiin edelleen australialaiselle First State Investments -rahastolle, Reuters-uutistoimiston tietojen mukaan 100 miljoonan euron voitolla.
Yleisradio ja kaupalliset mediatalot maksavat nyt joka vuosi Digitalle lähetysverkon käytöstä 80–90 miljoonaa euroa, Yleisradion osuus on puolet. Ja tuo Digitalle maksettava 40 miljoonaa euroa saadaan tietysti nykyisin lähes yksinomaan kansalaisilta ja yhteisöiltä kerättävällä Yle-verolla. Ylen tulobudjetti vuonna 2016 oli 472,5 miljoonaa euroa, josta Yle-veron osuus oli 461,8 miljoonaa.
Digitan hallituksen puheenjohtajana toimii jo mainittu 73-vuotias Arne Wessberg. Deleten talous- ja rahoitusjohtaja Robert Öhmanin lisäksi muut neljä hallituksen jäsentä ovat FSI:n johtajia.
Voitto kikkaillaan tappioksi
Ranskalais- ja amerikkalaisomistuksessa Digitan liikevoittoprosentti oli 2000-luvulla 25–47 prosentin välillä ja sen liikevoitto vuosina 2007–2013 oli yhteensä yli 180 miljoonaa euroa. Mutta australialaisen FSI-rahaston ostettua Digitan vuonna 2012, tapahtui silmänkääntötemppu.
Nykyinen Digita Oy ei ole sama Digita Oy (y-tunnus 1495110-6), joka perustettiin 30.9.1998. FSI:n omistuksessa on sulautettu ja jaettu yhtiöitä kuten Digita Towers Oy ja Digita Networks Oy sekä lopetettu alkuperäinen Digita Oy. Yrityksille annettava y-tunnus paljastaa, että nykyinen Digita Oy (y-tunnus 2488970-5) on rekisteröity vasta 31.7.2012.
Jos First State Investments -rahaston nimi tuntuu tutulta, kyseessä on sama taho, joka omistaa 40 prosenttia verokikkailustaan ja hinnankorotuksistaan kuuluisaksi tulleesta sähkönsiirtoyhtiö Carunasta. FSI on perustanut Digitan omistuksia varten Luxemburgiin holdingyhtiön, joka kytkeytyy kahden muun luxemburgilaisen yhtiön kautta samaan holding-yhtiöön, jonka kautta hallinnoidaan omistuksia Carunassa.
Ja mitä tapahtui tulokselle – tilivuotena 2014 yli 80 miljoonan euron liikevaihdolla Digitan liiketulos oli aluksi yli 13 miljoonaa euroa voitollinen. Mutta koska luxemburgilainen yhtiö oli lainannut Suomeen 218 miljoonaa euroa yli kymmenen prosentin korolla, tulos saatiin näyttämään 26,4 miljoonaa euroa tappiota. Digita ei maksanut Suomeen lainkaan yhteisöveroa vuonna 2014.
Vuonna 2015 yli 80 miljoonan liikevaihdolla saatiin jälleen tappiota 24,2 miljoonaa euroa. Entisestä rahantekokoneesta tuli yhtäkkiä miljoonatappioita tuloksessaan näyttävä yhtiö.
”FSI on allekirjoittanut YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet 1.3.2007 ja sen sijoitushorisontti on yli 20 vuotta”, yhtiö itse kertoo arvoistaan.
Ryppyjä rakkaudessa
Digitalla on ollut UHF-taajuusalueen lähetysverkkotoiminnassa monopoli, mutta Korkein hallinto-oikeus pakotti yhtiön päästämään norjalaisen tv-operaattori Norkringin mastoihinsa. Norkring sai valtioneuvostolta kolme maanlaajuista antennitelevision verkkotoimilupaa.
Norkring palautti kesällä 2016 lupansa takaisin ministeriöön kun ilmeni, että Digita olisi perinyt siltä yli kaksinkertaista televisiomaston vuokraa verrattuna muuhun Eurooppaan ja esimerkiksi Ruotsiin. Kaupalliset mediakonsernit hävisivät myös monopoliaseman ylilaskutusjutun Digitaa vastaan KHO:ssa. Näyttää siltä, että nykyisen hallituksen aikana Suomen tv-operaattorimarkkinat pysyvät tiukasti Digitalla.
Yleisradio on maksanut jo nyt enemmän vuokraa Digitalle, kuin se itse sai lähetysverkon myynnistä. Vuosittain syntyy kymmeniä miljoonia euroja tappiota lisää verrattuna siihen, että omistus olisi pidetty itsellä.
Rahoitus olisi löytynyt esimerkiksi suomalaisilta eläkesäätiöiltä. Yleisradion eläkesäätiö on käynyt nyt puolestaan muillakin kiinteistöostoksilla, marraskuussa 2016 se osti Kiinteistö Oy Lahden Konserttitalo Oy:n koko osakekannan. Eläkesäätiöissä riittää varallisuutta.
Jotain perheriitaa on Yleisradion ja Digitan välillä kuitenkin syntynyt. Alkuvuodesta 2014 Digita kieltäytyi jakamasta Ylen teräväpiirtokanavia antenniverkossaan ilman eri korvausta, jolloin Yleisradio kääntyi 85 prosenttia kotitalouksista kattavan DNA:n puoleen. Ylen HD-kanavien katsominen vaatii näin uuden VHF-antennin ostamisen niiltä, joilla on vain UHF-antenni eikä kaapelioperaattoria.
Ja kun viime vuoden syyskuussa julkistettiin, että Yle suunnitteli Yle Teeman ja Yle Femin yhdistämistä samalle kanavapaikalle, Digita ei kertonut huolestuneensa vähenevistä kanavapaikoista ja siksi putoavista tuloistaan, vaan ”suomenruotsalaisen kulttuurin ja identiteetin puolesta”.
Yleisradio näyttää nykyisin entistä enemmän uusintoja ja kohdistaa säästötoimenpiteitä laatukanaviin. Ja se kaikki johtuu kammottavasta virhearvioinnista, joka tehtiin 20 vuotta sitten.
- Lähteenä olleet Yleisradio, Yleisradion eläkesäätiö, Digitan julkaisut, Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Kauppalehti sekä Vesa Sisätön kirja ”Tuhansien mokien maa” (SKS). EDIT 8.1.: Lisätty Kiinteistöyhtiö Technopolis.
- Päivän Lehden muut vuoden 2017 luetuimmat jutut voit lukea tästä
Kommentoi Facebookissa