Himmeleitä voidaan rakentaa jopa juomatölkeistä – ”Perinteinen joulukruunu syntyy suomalaisesta rukiinoljesta”

KÄSITYÖ Himmelit ovat merkittävä osa suomalaista käsityöperinnettä ja niiden valmistus periytyy usein sukupolvelta toiselle. Raahelainen olkimestari Seija Karsikas, 84, valmisti ensimmäisen himmelinsä ollessaan pikkutyttö.

– Muistikuvat ovat luonnollisesti vähäiset, mutta se on jäänyt mieleen, että himmelin valmistus oli omalla tavallaan pyhä tapahtuma. Olkia täytyi käsitellä varoen ja myös työstäminen oli millintarkkaa hommaa. Mutta, mukavaahan se oli. Siinä tunsi kuusivuotiaskin itsensä tärkeäksi, kun sai osallistua tuvan pöydän äärellä isojen tyttöjen askareisiin, Seija taustoittaa hymyillen.

Kipinä olkikruunun valmistukseen jäi kuitenkin elämään, vaikka seuraavan himmelin Seija valmistikin vasta aikuisiällä. Ajanpuute ajoi innostuksen edelle. Kun perheessä oli neljä lasta ja leipätyö meijerillä, niin vapaa-aika oli vähissä.

– Vain yhden himmelin ehdin rakentaa yhdessä lasten kanssa. Se oli kaikin puolin suuritöinen, sillä valmistus tapahtui kasvattiäidin oppien mukaan; rukiinoljista ja tarkalla kädentaidolla. Eihän se kuitenkaan aivan kädenkäänteessä valmistunut. Oljet pyörivät pöydällä päiväkausia, mutta korsi kerrallaan napistelin kasaan ja kyllähän siitä himmeli tuli.

Perinteinen, 1970-luvulla valmistettu olkihimmeli koki kuitenkin karun kohtalon, kun muuttovaiheessa himmeli jäi oven väliin ja hajosi.

– Pahaltahan se tuntui, sillä käsityö ei yleensäkään ole pelkkä tuote. Se on luovuuden, ajan ja henkisen palon synnyttämä lopputulos, jossa on aina mukana tekijänsä oma kädenjälki, Seija luonnehtii.

”Ei väkisin vääntämällä”

Himmelimestarina tunnettu Seija Karsikas on vuosikymmenten saatossa valmistanut kymmeniä himmeleitä. Isoja, pieniä, helppoja ja vaikeita. Näyttävät koristeet syntyvät perinteiseen tyyliin oljista, mutta myös meriheinästä sekä lasiputkista.

– Eläkkeelle jäätyäni pystyin nostamaan harrastuksen aivan uudelle tasolle. Enää ei tarvitse vilkuilla kelloa eikä aikatauluttaa muutenkaan elämänrytmiä. Himmelinteko vaatii nimittäin aikaa ja hyvin usein myös luovan vireen.

Seija sanoo olevansa hyvin pitkälle itseoppinut himmelintekijä.

– Kasvattiäiti opetti perinteisen tekotavan, mutta kiinnostuksen, erehdysten ja virheiden kautta olen opetellut valmistamaan myös moderneja malleja. Osa niistä on aika venkuloita, ei yksinomaan tekotapansa vaan myös näyttävyytensä puolesta.

Mutta, miten perinteinen ja katseen kestävä olkikruunu sitten syntyy?

– Ei väkisin vääntämällä, vaan maltilla ja pehmein käsin. Tärkeintä himmelin valmistuksessa on kuitenkin olkien laatu. Niiden tulee olla laadultaan tasaisia ja myös paksuudeltaan sopusuhtaisia. Rukiin oljet ovat luonnollisesti parhaimmat, mutta myös askarteluoljet soveltuvat hyvin himmelin valmistukseen.

Itse työstäminen alkaa Seijan mukaan olkien käsittelyllä.

– Se on aikaa vievää puuhaa, mutta käsittely kannattaa tehdä kuitenkin huolella. Aivan ensimmäiseksi oljet liotetaan lämpimässä vedessä, puhdistetaan ja nivelkohdat katkotaan. Tämän jälkeen ne voidaan katkoa oikean mittaisiksi pätkiksi. Samalla päät suoristetaan.

”Liima pelastaa pulasta!”

Kokoaminen alkaa himmelin huipun muodostavan peruskuvion tekemisellä, johon tarvitaan 12 samanpituista olkea. Liikkeelle lähdetään pujottamalla lankaan kolme olkea, jotka solmitaan kolmioksi. Tämän jälkeen lankaan pujotetaan kaksi olkea lisää ja sidotaan lanka aikaisemmin tehdyn kolmion kärkeen.

– Olkiketjun valmistusta jatketaan, kunnes 11 olkea on käytetty. Tässä vaiheessa lankaan pujotetaan viimeinen olki ja sidotaan langan alku- ja loppupäät yhteen. Lopuksi olkiketjun molemmat päät solmitaan lyhyellä langalla yhteen.

Kokeneena himmelintekijänä Seija on oppinut myös kikkoja, joiden avulla esimerkiksi pienet kömmähdykset voidaan paikata.

– Liima on tämän lajin paras pelastusrengas. Himmeliä on muuten vaikea korjata, mutta ainakin haljenneet oljenpäät voidaan liiman avulla paikata.

Myös rakentamiseen tarvittavan langan suhteen Seija neuvoo olemaan tarkka.

– Pehmeä, esimerkiksi kangaspuissa käytettävä loimilanka on hyvä vaihtoehto. Sen sijaan kova rullalanka voi katkaista oljen.

Nykypäivänä kunnon rukiinoljet ovat monestakin syystä hakusessa, joten himmelintekijät ovat laajentaneet osaamistaan myös muiden materiaalien puolelle. Seija on viime vuodet valmistanut himmeleitä myös meriheinästä sekä lasista.

– Jos ihan tarkkoja ollaan, niin himmeleitä voidaan valmistaa periaatteessa kaikista putkimaisista osista, joissa on vain reikä keskellä.

Seija ei halua lähteä kuitenkaan rönsyilemään, sillä raahelainen kädentaitaja haluaa pitää himmelinvalmistuksen mahdollisimman perinteisenä.

– Meriheinä on osoittautunut sekä valmistuksen että lopputuloksen suhteen erittäin hyväksi vaihtoehdoksi. Se on helpompi työstää ja materiaalina jopa kestävämpi kuin perinteinen olki.

Tarkkuutta ja keskittymistä

Sen sijaan meriheinän hankinnan suhteen Seija neuvoo vilkaisemaan sekä säätä että kalenteria.

– Paras aika himmelivärkin hankintaan on kevättalven kestohanget. Silloin meriheinä on laadultaan hyvää ja ylimääräistä roskaakaan ei tule niin paljon. Suosittelen napsimaan heinää kuitenkin kunnon sylillisen, sillä myös tämän kohdalla täytyy olla aina reilusti särkymävaraa, Seija tietää kertoa.

Himmelinvalmistuksen tuoreimpiin materiaaleihin kuuluva lasiputki saa myös Seijalta myönteistä palautetta.

– Näissä moderneissa luomuksissa tarvitaan aivan erilaista sorminäppäryyttä, sillä esimerkiksi neulan täytyy olla todella ohut. Ja vaikka kyseessä on lasipilli, niin ei sekään kestä kovaotteista käsittelyä. Pilleissä voi olla myös lankoja katkovia tekovirheitä, joten pillien suut kannattaa aina tarkistaa ja tarvittaessa tasoittaa liimalla.

Himmeleitä voidaan valmistaa myös muovipilleistä, mutta Seija sanoo jättävänsä tämän materiaalin syrjään.

– Niistä valmistetut luomukset ovat jotenkin niin kalsean ja luonnottoman näköisiä. Muovipillit sopivat kuitenkin hyvin harjoitteluun.

Kokeneena kädentaitajana Seija valmistaa myös niin sanottuja miksattuja himmeleitä.

– Materiaaleja, kuten olkia, meriheinää ja lasia pystyy keskenään jopa sekoittamaan. Lopputulos voi olla hyvinkin jännittävä, Seija luonnehtii naureskellen.

Himmelin työstäminen ei ole pelkkää sorminäppäryyttä vaativaa kädentaitoa, vaan samalla myös erinomaista aivojumppaa. Kasaaminen vaatii mielenkiinnon lisäksi myös tarkkuutta, hahmottamista ja raudan lujaa keskittymistä.

– Kokemuksesta voin sanoa, että onnistunut lopputulos ei tule hutiloimalla. Pienikin virhe voi viedä ne kuuluisat tyylipisteet.

Seija sanoo kuuluvansa niihin käsityöläisiin, jotka rakentavat himmelin useamman pysähdyksen taktiikalla.

– Joskus valmista saa odotella useammankin päivän, sillä välillä annan myös ”himmelisilmän” levätä. Välillä on hyvä tarkistella työn jälkeä ja vilkaista samalla myös materiaalia. Väsyneenä esimerkiksi oljenpätkiin saattaa jäädä huonolaatuista tavaraa ja tämä näkyy ikävällä tavalla valmiissa työssä.

Lue myös: Tonttumuseo avaa ovet aitoon jouluun – muovia ennen koristeet tehtiin luonnon antimista