BALTZAR Aikoinaan Suomeenkin rantautui maailmalta erikoinen tutkivan journalismin muoto. Eräät toimittajat penkoivat merkkihenkilöiden roskapönttöjä ja yrittivät roskista päätellä jotain. Muun muassa Bob Dylanin neroudesta on kuviteltu saatavan jotain tarkempaa selkoa hänen roskapönttönsä sisältöä tutkimalla.
Sensaatiolehdistön kiinnostuksen kohteeksi Suomessa nousi Veijo Baltzar, joka oli jo 1960-luvun lopulla nimetty Suomen ensimmäiseksi mustalaiskirjailijaksi. Keskikoulun käynyt Baltzar oli omien sanojensa mukaan silkkikutomon ruokatunneilla kirjoittanut muistiin kokemuksiaan.
Tammen vuonna 1968 julkaisema esikoisromaani Polttava tie oli “kaihtelematon kuvaus tumman heimon tiestä, sen tavoista ja pitämyksistä”. Vuotta myöhemmin julkaistu Verikosto kuvattiin puolestaan tarinaksi ”kahden suvun välisestä vihasta ja miehestä, jonka sydän oli kuollut, joka ei osannut eikä halunnut rakastaa mutta joka oppi, liian myöhään”.
Kohulehden toimittaja ryhtyi vuonna 1970 penkomaan kirjailija Veijo Baltzarin roskapönttöä. Kyseinen media oli muutaman nimenvaihdoksen jälkeen 2000-luvulla Nykyposti-nimisenä lopetettu Nyrkkiposti. Julkaisu oli aikoinaan päätynyt lehtikeisari Urpo Lahtisen yhtiölle lehtikaupassa, jossa mukana oli myös legendaariseksi noussut nuortenlehti Suosikki sekä eräs miesten- ja naistenlehti.

Baltzarin roskapöntöstä olikin löytynyt joitain käsikirjoituksen tapaisia. Lehdessä väitettiin, että teksti oli melkoisen avutonta ja ihmeteltiin, miten moinen on ylittänyt julkaisukynnyksen. Nyrkkipostin 13/1970 kannessa kysyttiinkin ”Veijo Baltzar, kirjoitatko itse romaanisi?”. Itse artikkelissa kysymysmerkki oli vaihtunut jo huutomerkkiin julistuksessa: ”Veijo Baltzar ei itse kirjoita romaanejaan!”
Lehti nimesi kirjojen oikeaksi tekijäksi haamukirjoittajan, joka asiasta kysyttäessä ”häkeltyi”, Veijo Baltzar puolestaan ”kiihtyi”. ”Romaanikirjailija ei olekaan romaanikirjailija”, lehti pilkkasi jutun esirivin sanaleikissään.
Lehdistön ylilyöntien johdosta yksityiselämän loukkaamista koskevia kohtia kirjattiin 1970-luvulla rikoslakiin. Veijo Baltzar puolestaan julkaisi kolmannen romaaninsa Mari. ”Baltzar edustaa niitä harvoja uskaliaita suomalaisia mieskirjailijoita, jotka ovat rohjenneet tarttua naisen kuvaamiseen”, arvioi Turun Sanomat. ”Mari ei kanna vain yhden heimon kahleita, vaan koko naissukupuolen”, kirjoitti Aamulehti.
Veijo Baltzarin taide on purevan kritiikin kohteena tänäkin päivänä. Youtubesta löytyy video Baltzarin teatterin esityksestä. Siinä päähenkilö eli Veijo Baltzar itse hiippailee näyttämöllä ja suuri joukko nuoria naisia palvoo häntä. Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä antoi esityksestä melkoisen tyhjentävän arvostelun. ”Totaalista hevonpaskaa, jolla ei ole taiteen tai romanikulttuurin kanssa mitään tekemistä”, Röyhkä kirjoitti sosiaalisessa mediassa.
Veijo Baltzar, 77, on kuitenkin hankkinut taiteensa avulla kaikkiaan satojen tuhansien eurojen apurahat sekä arvostettujen tukijoiden avulla kulttuurineuvoksen arvonimen. Entinen pääministeri Paavo Lipponen on ylistänyt Baltzaria tämän kotisivuilla merkittäväksi kulttuuripersoonaksi.
Lehtitietojen mukaan Baltzarin ympärille olisi syntynyt jonkinlainen kultti. Sen piirissä Baltzaria palvotaan kuin epäjumalaa. Baltzarin väitetään manipuloineen nuoria naisia, jopa teini-ikäisiä tyttöjä. Asiattomista lupauksista teatteriurasta Baltzar sai jo vuonna 1999 sakkorangaistuksen virka-aseman väärinkäyttämisestä.
Nyt Veijo Baltzar on vangittu epäiltynä ihmiskaupasta, joka on Suomessa harvinainen rikos. Mistä siinä on kysymys, se selvinnee aikanaan, jos tapaus päätyy oikeuskäsittelyyn. Ja koko ajan on syytä muistaa se, että epäilty on niin kauan syytön, kunnes toisin todistetaan.
Kommentoi Facebookissa