OLYMPIALAISET Kristiina Mäkelällä ei mennyt putkeen kolmiloikan olympiafinaalissa Tokiossa. Hänen kisansa oli ohi jo kolmen kierroksen jälkeen hänen jäätyään sijalle 11 tuloksella 14,17.
Kilpailun voitti Venezuelan supertähti Yulimar Rojas. Hän venytti huikean maailmanennätystuloksen 15,67 ja lähetti Inessa Kravetsin 26 vuotta vanhan maailmanennätyksen 15,50 viimeinkin historian lehdille.
Karsinnassa Mäkelä oli venyttänyt 14,21 ja oli sillä tuloksella 12:s. Eteenpäin ei finaalissa tälläkään kerralla menty.
– Jalat oli hyvät ja riskillä otettiin. Panostettiin oikeasti juoksemiseen. Ei hermotus vaan pelannut, ei vaan ottanut vastaan kontakteja. Ei ihan vaan pelannut. Johtui varmaan myös vauhdista, Mäkelä sanoi haastattelupisteellä.
Odotukset olivat Mäkelällä paljon korkeammalla. Hän oli liikuttunut ja itkuakin haastattelussa tuli.
– Ihan hirveä pettymyshän tämä on. Olisin halunnut hypätä hyvin. Voisin ruoskia itseäni niin monilla sanoilla. Kyllä urheilija keksii kauheuksia omaan päähänsä, hän harmitteli.
Mäkelä toi esille myös hyviä asioita. Onhan hän tänä vuonna loikkinut ennätystuloksensa 14,41.
– Ehkä tärkeämpää on keskittyä hyviin juttuihin. Vuosi sitten olen kuitenkin leikkauspöydältä herännyt. Koko syksyn raadoin sen eteen, että polvi on kunnossa hallikauteen ja se oli. Kevät oli parasta ikinä. Ehkä syksyn peruskuntokauden puuttuminen näkyy siinä, että pystyn hyppäämään vain yhden päivän putkeen. Siksi ei tullut tänään täällä. Uskoin kyllä koko ajan, että mä pystyn, hän totesi.
Mäkelä katsoi, ettei lähtenyt finaaliin henkisesti tai fyysisesti huonossa tilassa.
– Oikeastaan henkistä vahvuutta oli hyvin paljon. Mulla oli oikeasti hyvä fiilis. Tää itku on suurinta osaa siitä väsymyksestä, joka tulee kaikesta paineesta ja pusertamisesta koko vuoden ajalta. Mentiin kevyesti siihen karsintaan, eikä kropassa tuntunut älyttömän pahalta. Nyt sattuu oikeasti joka paikkaan. Hypyissä ei sattunut. Jos olisi oikeasti ollut kestävyyttä paremmin, niin sitten loikat olisi voineet napsahtaa.
Mäkelä on ollut finaalissa arvokisoissa monta kertaa. Mutta edelleenkään hän ei onnistunut finaalissa parantamaan karsinnan tasostaan.
– Turhauttaa se hirveästi. Asioihin pitää uskoa, mutta jos ne eivät toteudu, jää se harmittamaan. Niin kauan se on vaan pelkkää puhetta. Tänään ei ollut mun päivä ja joskus pitää vaan ottaa turpaan niin monta kertaa putkeen, että se vihdoin sitten onnistuu. Kyllä sekin päivä sitten tulee, hän sanoi asiasta.
Ensi vuonna Mäkelä täyttää 30 vuotta. Hän aikoo varmasti jatkaa Pariisin 2024 olympiakisoihin.
– Ehdottomasti. Nyt mä olen oikealla polulla. Mulla on ollut vähän haasteita viime olympialaisten jälkeen. Oli vääränlaista valmennusta. Nyt mä olen löytänyt oikean valmentajan ja piti korjata polvi leikkauksella. Se vie tietysti oman aikansa, mutta tiedän että mulla on niin paljon asioita, joita haluan parantaa. Ominaisuudet eivät ole vielä tapissa. Kun rauhassa saa tehdä kovaa duunia kolme vuotta, niin mä olen ihan varma, että olen tuolla samoissa tuloksissa kuin muut tytöt.
Mäkelä korostaa, että kaikilla huippuloikkijoilla on loukkaantumisia. Kroppa joutuu lajissa todella koville.
– Kolmiloikka on sellainen laji, että aina jotain vähän. Eniten mulla on ollut ongelmia polvitaipeessa ja takareiden alaosassa, mutta nyt tuntuu myös etureidessä ihan hulluna ja varpaissa. Nilkat on varmaan kipeät huomenna ja selkä ja hartiat. Se on arkea, hän totesi kivuistaan.
– Ihan mahtava lihashuoltotiimi on joukkueessa. Sinne vaan sikasuuri kiitos. Oli ihana lähteä kisaan, kun tuntui, ettei ole mitään sellaista fyysistä estettä, Mäkelä kiitteli Suomen joukkueen huoltoa.
Mäkelä sai finaalissa myös rohkaisua. Portugalin Patricia Mamona sijoittui olympiafinaalissa hopealle parannettuaan ennätystään roimasti.
– Patricia Mamona, joka hyppäsi 15 metriä. Ollaan oltu aika samoissa tuloksissa aikaisemmin. Ollaan harjoituksissa puhuttu, että kuka vaan voi sinne 15 metriin päästä. Omaan takaraivoon, kun jaksaa ne pettymykset ja saman painamisen, niin joku päivä se palkitaan, Mäkelä sanoi.
Teksti Otto Palojärvi, Tokio
Kommentoi Facebookissa