RUOKA Päätimme juhlistaa vappua lopulta yhdistetyllä ruoka- ja taidematkalla. Tukholmassa jopa näiden asioiden yhdistäminen on helppoa ja järkevääkin, sillä useimpien museoiden kuppiloiden taso on varsin hyvä ja ainakin Fotografiskan aukioloajat ovat asiakasystävälliset.
Jutun lopussa on linkkejä, joista lukija voi tarkistaa jutussa mainittujen paikkojen aukioloaikoja, pöytävaraustilanteita ja näyttelyt.
Jutusta tuli kaksiosainen materiaalin runsauden vuoksi, joten ensi viikolla jatkan samasta aiheesta akselilla Djurgården-Gamla Stan-Södermalm.
En keskity myöskään ehkä aivan perinteisimpiin turistirysiin vaan pyrin siihen, että mainitulla paikalla törmää enimmäkseen alkuasukkaisiin tai vastaaviin.
Hotelleista ja Östermalmista
Olemme testanneet kymmenkunta neljän tähden hotellia Tukholmasta. Suosikiksi on päätynyt Hotel Riddargatan. Syitä on monia: hotellissa ei ole aktiivista iltaelämää, liikennettä ei ole, katumeteli on miltei olematonta, kaikkialle on kävelymatka ja aamiainen on riittävän runsas ja laadultaan erinomainen, jopa loistava. Tulokseen vaikuttaa myös se, että huoneemme ovat olleet yläkerroksissa (3. ja 4. kerros).
Toinen merkittävä tekijä on keski-ikä.
Aamiaisella on mm. jalostettuja mehushotteja, smoothieita, useita mehuja, myslejä ja erinomaisia hedelmiä (hyvä toimittaja), mahtavaa leipää (ranskalaistyylisestä artesaanileipomosta), erinomaisia leikkeitä, rapeaa pekonia ja kermaan tehtyä munakokkelia. Grillatut tomaatit ovat erinomaisia. Kahvikin on hyvää.
Arvosana on kokolailla 10.
Sijainnista sen verran, että Östermalmshallenille on noin 150 metriä ja esimerkiksi Dramatenille taitaa olla 30 metriä. Riddargatanilla on myös setämiesten suosikki eli armeijamuseo, sotamuseota kun Ruotsista ei taida löytyä. Samalla kadulla, mutta Stureplanin suunnassa on myös legendaarinen Café Sturekatten, jossa voi käydä mikäli mahtuu sisään.
Östermalmin hallissa, joka vaikuttaa tällä hetkellä väistötiloissa, on mm. legendaarinen Lisa Elmqvistin ravintola eli paikka, jossa kuninkaalliset syövät kalakeittonsa. Ei ihan halpaa, mutta ei vie ihmistä konkurssiinkaan.
Jos jatkaa vähän pidemmälle Nybrogatania, löytyy iki-ihana paikallisten katuruokasuosikki Östermalms korvspecialist, josta saa artesaanimakkaroita. Ne ovat poskettoman hyviä.
Melkein nakkikioskia vastapäätä on tunnelmaltaan mainio pubi, paikallisten suosima St. Andrew’s Inn. Kiva paikka tämäkin.
Norrmalm ja Vasastan
Mitä etäämmäksi ydinkeskustasta maltat kulkea, sen parempaa on tarjonta. Ainakin hinta-laatusuhteeltaan. Paikkoja on paljon, joten tyydyn mainitsemaan vain pari.
Risteilijät ovat tottuneet kävelemään pitkin Drottningatania. Useimmat hyytyvät liian aikaisin. Oikeastaan se pitäisi kävellä loppuun asti, mutta loppupäästä löytyy kirjailijatalo ja sen keidasmainen sisäpiha, jota reunustavat Centralbadetin, Hubertuksen ja Rydbergin terassit. Lisäksi sen reunalla on aivan kelpo pizzeria, Al Forno.
Juttu on kuitenkin niin, että tämä piha on niin hieno levähdyspaikka, ettei mitään rajaa. Se on samaan aikaan myös kansalle avoin puistikko eikä siellä tarvitse ostaa mitään.
Ravintolat ovat ihan okei, Rydbergs Bar och Matsal on periaatteessa se paikka, missä alkuperäinen Rydbergin pihvi on kehitetty, joten sehän on miltei pakollinen vaelluskohde aiheelle vihkiytyneille.
The Fork on palvelu, josta pöydän varaamalla voi saada reilustikin alennusta, juuri vaikka mainitusta Rydbergistä, jos illallistaa aikoo. Palvelusta olen itse varannut pöydän useampaan paikkaan, muun muassa kerran vuodessa tapahtuvalle Göteborgin-reissulleni.
Aivan lähellä, mutta teknisesti jo Vasastanin puolella, on aivan mainio ja edullinen ruokapaikka Tutto Bello. Ainoan päivällisemme olimme varanneet sieltä, koska olemme ennenkin syöneet paikassa.
Moderni meno, erinomaista italialaista. Lyhyet ruokalistat – paitsi pizzoissa – eli se mikä tehdään, osataan, ja hyvin.
Alkuun otimme Capreset (kuva) ja pääruoaksi valikoitui puolisolle Penne Arrabiata ja itselle Risotto Al Funghi Porcini e Tartufo eli herkkutattia ja tryffeliä, hinta oli 155 SEK eli ei juuri mitään.
Koska olen kotigokki, vähän mietin, mikä teki niiden Capresesta hyvän.
Ensimmäinen syy oli se, että keittiö uskalsi tulla ulos perinnelaatikosta.
Annokseen oli laitettu maltillisesti cremaa (tai cremosoa) eli paksua ja makeaa balsamiviinietikkaa.
Keittiö käytti hyviä pihvitomaatteja, joiden makua ne parantelivat sormisuolalla, joka rakenteen perusteella oli suolankukkaa.
Ne käyttivät rucolaa, kun perinteisesti käytetään basilikaa, mutta basilika ja öljy oli ajettu paksuksi kastikkeeksi, jolla hyvin valutettu mozzarella oli valeltu.
Yksinkertaista ja vallan mainiota ruokaa, jota voi tehdä myös kotona.
Kun nyt olemme saapuneet Vasastaniin, voimme saman tien mennä ihmettelemään Sven-Harryn taidemuseota vähän matkan päähän. Siksi, että se on siellä ja siksi että sen ympäristöstä voi löytää toisenlaisen Tukholman, jossa ei juuri muista turisteja näe.
Museossa on elokuulle asti Anders Zorn -näyttely, jolta ei kannata odottaa aivan liikoja, resurssit kun lienevät rajalliset. Ellen Thesleff -näyttely oli aikanaan parempi. Mutta pytinki on kiva ja siitä on lyhyt matka vaikka Bonnierin taidehalliin, jonka kiva kuppila myy jopa alkoholijuomia (ja ruokaakin). Näyttely on juuri menossa vaihtoon.
- Hyödyllisiä linkkejä
http://www.ostermalmshallen.se/
http://www.ostermalmskorvspecialist.se/
Kommentoi Facebookissa