SUOMI 100 Pieni, noin 450 asukkaan Alpua on esimerkki kylästä, joka kulkee määrätietoisesti omia polkujaan. Raahen kaupunkiin kuuluva maalaiskylä käänsi vaikeudet voitoksi ja antoi samalla suomalaiselle sisulle uuden merkityksen.
Voimannäytöt pohjoispohjalaisen kylän toiminnasta on huomattu myös valtakunnallisella tasolla. Muuttovoittoinen Alpua valittiin vuonna 2015 Vuoden kyläksi.
– Tunnustus tuntui mukavalle ja antoi tarvittavaa polttoainetta myös jatkoa ajatellen. Työ kylän ja kyläläisten eteen jatkuu. Meillä on vielä monta ässää käyttämättä, entinen kyläpäällikkö, nykyinen kyläaktiivi Timo Rankinen luonnehtii tyytyväisenä.
Keskellä kauneinta kesäpäivää Alpuan kyläraitti on hiljainen. Jostakin kaukaa kuuluu vain ruohonleikkurin säksätys ja valtatietä kiitävien autojen humina. Istahdan viihtyisän kyläpankin rappusille limonadille ja nautin lintujen viihdekonsertista.
Menee vain hetki, kun hiljaisuuden rikkoo pyöräilevä kylänmies.
– Terve! Rahaako olet vailla? Tämän konttorin ovia on turha enää kolkutella. Kiinni on ja pysyy. Pankkipalvelut ovat siirtyneet nyt kokonaan Vihantiin. Rahanhaku tietää vajaan 30 kilometrin pyrähdystä, joten ihan turhan takia ei kannata maalikylille matkata, mies sanoo ja istahtaa viereen.
Yhteistyössä tehty vastaisku
Hessuksi itsensä esittelevä kylänmies pistää tupakaksi ja avaa keskustelun varsin persoonalliseen tyyliin kertomalla olevansa poikamies jo kolmannessa polvessa.
– Naiset, siis vapaat, ovat tälläkin kylällä vähissä. Pidemmälle on lähdettävä, jos aikoo itselleen akan saada. Henkilökohtaisella tasolla olen päätynyt kuitenkin poikamiehen arkeen. Perustelen päätöstäni yksinkertaisilla säästösyillä. Ilman akkaa säästyvät nimittäin rahat ja hermot, Hessu hörähtää, iskee silmää ja hyppää takaisin pyörän satulaan.
Siirryn osuuskassan rappusilta tien toisella puolella olevalle kyläkaupalle, jossa ihmisiä on jo pienen tupaillan verran. Alpuan kylätoimintayhdistyksen entinen puheenjohtaja Timo Rankinen luo ympärilleen tyytyväisen katseen ja hymyilee.
– Näin sen pitikin mennä. Yhteistyössä tehty vastaisku tuotti toivotun tuloksen. Taistelu oman kylän puolesta ei ollut helppoa, sillä välillä täytyi nousta jopa korokkeelle saadakseen mielipiteensä esiin. Rehellisesti sanottuna tavoitteisiin pääseminen vaati paljon puheita, mutta vielä enemmän tekoja, Rankinen luonnehtii.
Avojalkaiseksi alpualaiseksi itsensä luokitteleva kyläaktiivi sanoo kylän pelastusrenkaana toimivan edelleen sitkeän yhteishengen.
– Meillä on niin vahva me-henki, että sen avulla olemme selättäneet niin pienet kuin hieman isommatkin vastoinkäymiset. Hyvänä esimerkkinä on useamman kerran katkolla ollut kyläkauppa. Toiminta jatkuu uusin voimin, vaikka vielä hiljattain näytti siltä, että myymälä sulkee lopullisesti ovensa.
Kylän sydän sykkii talkoohengellä
Alpualaisten asettuminen vastarintaan alkoi vuonna 2011, kun kyläkoulu lakkautettiin. Isku oli kova ja sekoitti täysin kylän asiat.
– Vedimme kuitenkin hetken henkeä ja toivoimme ihmettä. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, kuten ei myöskään päättäjien käden ojennusta. Tässä vaiheessa gallialainen henki nosteli päätään, yhdistimme voimat ja ryhdyimme toimimaan. Ensitöiksemme perustimme Alpuan Kehitys ry:n ja ostimme itsellemme koulun, Rankinen kertoo.
Koulurakennuksen hankkiminen omaan käyttöön oli lähtölaukaus koko kylän elpymiselle. Entisen kyläkoulun tilat otettiin uusiokäyttöön, joissa toimivat tällä hetkellä muun muassa seurakunnan kerhot, kirpputori sekä kuntosali.
Lisäksi koululla majoitetaan komennusmiehiä sekä järjestetään erilaisia tapahtumia. Tulevaisuudessa koulukiinteistö on tarkoitus muuttaa monen toiminnan palvelukeskukseksi.
– Olemme pistäneet tuumasta toimeen. Perustamamme Osuuskunta pyörittää tiloissa omaa kyläruokalaa sekä päiväkotia. Tekevät kädet tarjoavat myös monimuotoista kotipalvelua, joka tukee erityisesti ikäihmisten kotona asumista, Rankinen iloitsee.
Kylän sydän ei syki kuitenkaan ilman rahaa ja talkoohenkeä. Vaikka koulun kauppahinta oli vain sata euroa, niin kiinteistön vuosittaiset käyttökustannukset ovat kuitenkin parikymmentä tuhatta euroa.
Omasta voimalaitoksesta virtaa
Mutta myös tähän alpualaiset keksivät ratkaisun. He hankkivat oman voimalaitoksen.
– Tulta pidetään yllä oman kylän puulla, sillä energia tuotetaan hakkeesta kaasutustekniikalla. Tämän myötä koulukiinteistöön tarvittavan lämmön- ja sähkön suhteen olemme omavaraisia, Rankinen kertoo.
Ylimääräisen sähkön alpualaiset myyvät valtakunnan verkkoon. Oman voimalaitoksen lisäksi kyläläisten joukkuehenki näkyy myös siinä, että kylää kiusannut muuttotappio on saatu pysäytettyä.
– Meillä on tarjota tulijoille muutakin kuin lämmintä kättä ja vehreä ympäristö. Harvalla kylällä on täyden palvelun kyläkauppa ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet. Kylältä löytyy myös hieno jääkiekkokaukalo, pesäpallokenttä, koirien agilityrata sekä lasten leikkikenttä. Myös piano ja taitava pianonsoiton opettaja ovat käytettävissä. Näillä eväillä saadaan varmasti kyläläisten liikunta- ja kulttuurinälkä tyydytettyä, Timo Rankinen listaa tyytyväisenä.
Myös kyläaktiiveihin lukeutuvan Merja Junnilan mukaan käänne parempaan on tapahtunut, sillä hyvien kulkuväylien varrella sijaitseva kylä on saanut uusien asukkaiden lisäksi myös paluumuuttajia.
– Monipuolinen tapahtumakalenteri on täydentynyt jopa erillisillä vauvajuhlilla, joten tämä kertonee paljon kylän nykytilanteesta, Junnila paljastaa hymyillen.
Naapuriapu voimissaan
Viihtyvyyden lisäksi alpualaiset kantavat huolta myös toistensa hyvinvoinnista. Ketään ei jätetä yksin. Ei yksinäisyyden eikä rikkoontuneen vesipumpun takia.
– Haluamme pitää huolta kaikista, joten tätä silmällä pitäen olemme kehittelemässä erillistä kylätalkkaritoimintaa. Tämä mahdollistaisi myös sen, että ikäihmiset voisivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, Rankinen toteaa.
Myös kyläaktiivit Merja Junnila, Saara Rankinen ja Esko Kotila pitävät ideaa kylätalkkaritoiminnasta hyvänä. Vaikka naapuriapu on entisissä voimissaan, niin kiertävä ja monitaitoinen kylätalkkari toisi arkeen myös tarvittavaa turvallisuutta.
– Moni sivukylillä oleva vanhus ei edelleenkään ole ensimmäisenä pyytämässä apua. Ei naapurilta eikä ohikulkevalta posteljoonilta, kyläaktiivit tietävät kertoa.
”Olemme ylpeitä maalaisuudestamme”
Alpualaiset ovat kunnostautuneet myös kyläläistensä henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Yksi suosituimmista on kerran kuukaudessa ovensa avaava Alpuan olohuone.
Päihteettömässä tapahtumassa ihmiset voivat tavata toisiaan, jutella kahvikupin ääressä mukavia ja tutustua samalla uusiin ihmisiin.
– Tämä on parasta mahdollista toimintakyvyn ylläpitämistä, Merja Junnila sanoo.
Selviytyminen vuosien takaisesta kriisistä osoitti myös alpualaisille joukkovoiman mahdin. Alpua lienee myös niitä ainoita kyläkulmia, joiden talkootapahtumissa on enemmän väkeä kuin työtä. Kylällä on aina puhallettu yhteiseen pesään.
– Olemme ylpeitä juuristamme ja äärettömän onnellisia maalaisuudestamme. Vaikka käytännössä olemme viimeiset neljä vuotta kuuluneet Raahen kaupunkiin, niin 50 kilometrin päähän karannut päätösvalta ei tee meistä kaupunkilaisia. Ainoa toiveemme vain on, että meitäkin kuunnellaan, kyläaktiivit muistuttavat.
Kommentoi Facebookissa