KOLUMNI Syksy. Hitto että se osaa tänä vuonna iskeä koko voimallaan! Mieli on maassa eikä mikään tunnu onnistuvan, ei edes vahingossa. Siitä syystä tuntuu olevan yhä vaikeampaa edes aloittaa mitään, kun otsalohkossa jumputtaa ajatus, että joku menee pieleen kumminkin. Vaarallinen kierre: jos odottaa, että epäonnistuu, takuuvarmasti myös tulee epäonnistumaan.
Joskus kierre katkeaa mitä yllättävimmällä taholla ja mitä yllättävimmällä tavalla. Kerronpa teille eräästä tavallisesta syksyisestä tiistaista.
Aamu lähti liikkeelle avustajan puhelinsoitolla: hän oli lupautunut noutamaan työmatkallaan tori.fi:stä ostamani keittiön lampun. Myyjä ei ollutkaan paikalla, vaikka aika oli sovittu. Jäi hieno lamppu saamatta, mikä tietenkin harmitti, luulinhan tehneeni Löydön.
Sitten yritimme maalata lipastoon tulevia nuppeja. Kalkkimaali ei tarttunut 3d-printattuun nuppiin, joten kaivoimme purkin pohjan spraymaalia. Päivän teeman mukaisesti spraytölkki oli tukossa, ilmeisesti se oli edelliskerralla unohtunut putsata. Eli nuppeja ei saatu maalattua.
Iltapäivällä hain auton huollosta. Kauhulla mietin, millaisena rusinana auto tällä kertaa ulos tulee (viitaten kevään kolumniin, jolloin ihan-pikku-fiksaus huollossa johti kymppitonnin remonttiin). Auto näytti kuitenkin parkissa ihan kokonaiselta. Ehkä tämä vielä tästä. Huollon hintakin oli noin suunnilleen se, mitä sovittiin.
Kassapääte päätti nakata kohdalleni seuraavan kierrepallon: korttiani ei hyväksytty. Ei vaikka sirua ja magneettijuovaa hangattiin ja hinkattiin kolmen ihmisen voimin. Ei sitten millään. Lopulta sain maksettua huollon mobiilipankin kautta ja pääsin poistumaan autoliikkeestä. Tuumasin ongelman ehkä johtuvan liikkeen yhteyksistä – olihan kortti toiminut vallan moitteetta tunti aiemmin ruokakaupan kassalla.
Kassapääte päätti nakata kohdalleni seuraavan kierrepallon: korttiani ei hyväksytty.
Itseäni piristääkseni päätin käydä rautakaupassa ostamassa kulmalistan, joka puuttui viikonloppuna valmistuneen kylpyhuoneen oviremontin jälkeen. Löysin hakemani lähes kolmimetrisen muovilistan rautakaupan perimmäisestä nurkasta. Paarustin kaupan läpi kassalle miettien, kuinka ihmeessä saisin listan mahtumaan autoon.
Kassalla se saamarin kortti ei edelleenkään toiminut! Ei tietenkään – se oli ilmeisesti vetänyt viimeiset henkäyksensä Prisman kassalla. Kassahenkilö hinkutti ja pyyhki sirua ja juovaa, mutta joutui lopulta luovuttamaan. Suututti, kun en nyt saisikaan listaa ostettua, sillä käteistä en mukanani kanna, ihan käytännön syistä; käteisen rahan käyttö on liian vaikea rasti proteesikäsilleni.
Sulloin äkeissäni korttia takaisin taskuunsa, kun viereiseltä kassalta herrasmies tuli paikalle ja maksoi minun muovilistani saatesanoilla: “annat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen saman summan”. Jäin niin sanotusti “hönkä auki” tuijottamaan miestä ihmeissäni. Käsittämätöntä! Ihan uskomatonta! Ensin en tajunnut edes kiittää, lopulta en muuta kyennytkään kuin kiittelemään.
Ihmisten hyvyys ja auttavaisuus jaksaa yllättää ja kovasti ilahduttaa viikosta toiseen. Pienestä huomaavaisesta eleestä parantuu toisen ihmisen mieli monta metriä! Sitä paitsi siitä tulee itsellekin mahdottoman hyvä mieli.
Lahjoitin 10 € Syöpäsäätiön Roosa Nauhalle. Velkani ihmiskunnalle lienee tältä erää kuitattu.
Arja Ahtaanluoma
Arja Ahtaanluoma on perheellinen reilu nelikymppinen nainen, joka vuonna 2017 hoitovirheen seurauksena heräsi viiden viikon nukutuksesta neliraaja-amputoituna. Molemmat jalat amputoitiin reisitasolta, oikea käsi kyynärvarresta sekä vasemmasta kädestä kaikki sormet.
Koko tarinan voit lukea kirjasta Puolinainen (Johnny Kniga), jonka hän kirjoitti kuntoutumisestaan, elämästään ja ajatuksistaan toipumisen aikana. Oivaltavat jutut arjesta, sen iloista, pettymyksistä ja kommelluksista jatkuvat tutulla tyylillä näissä kolumneissa, höystettynä mustalla huumorilla, kunnes tummempi väri keksitään.
PuoliNaisen tarinaa voit lisäksi seurata myös Facebookissa: PuoliNainen – Arja Ahtaanluoma. Tule mukaan – meitä on jo yli 700!
Lue myös: Miksi meille ihmisille on niin tärkeää, mitä muut meistä ajattelevat – ja miten muut meidät näkevät?
Kommentoi Facebookissa