Mitä revontulet paljastavat? – Tutkijat pyytävät yleisöltä kuvia erikoisista revontulista

Lauta-aita muodostuu erillisistä vihreistä pystysuuntaisista säteistä, joiden välissä on selviä rakoja. (Kuva Ana Schorin)

Kiinnostava havainto voi olla pieni vihreä rakenne tai tavallisesta poikkeava vaalea kaari.

REVONTULET Alkava talvi voi tarjota hyviä mahdollisuuksia revontulten havainnointiin. Tutkijat toivovat yleisön kiinnittämään huomiota revontulten erikoisiin muotoihin.

Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden sykleissä. Vaikka nykyisen syklin aktiivisuushuippu on jo takana, seuraavat vuodet voivat edelleen olla Suomessa hyvää revontuliaikaa.

Revontulet muodostavat usein nauhoja, säteitä, kaaria, harsoja ja dyynejä, mutta kaikkia muotoja ei vielä tunneta hyvin. Pienet, paikalliset tai lyhytkestoiset ilmiöt voivat jäädä tutkimuskameroilta tallentamatta, joten harrastajien havainnot ovat tärkeitä.

Tutkijat toivovat poikkeavista muodoista kuvasarjoja tai videoita, joista näkyy missä erikoiset muodot sijaitsevat suhteessa muihin revontuliin. Havainnot voi ilmoittaa Ursan Taivaanvahtiin.

– Pohjoisessa revontulet voivat olla arkipäiväinen näky. Siksi harvinaisempiakin rakenteita voi Lapissa jäädä kirjaamatta. Tutkimuksen kannalta kiinnostava havainto voi silti olla pieni vihreä rakenne tai tavallisesta poikkeava vaalea kaari, sanoo koordinaattori Emma Bruus Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriolta.

Steve-kaari näkyy pitkänä, kapeana ja muista revontulista erillisenä kaarena harmaana, valkoisena tai purppuransävyisenä. (Kuva Eero Karvinen)

Kansalaisten havaintoja voidaan yhdistää tieteellisiin mittauksiin. Mutta mitä revontulten erilaiset muodot voivat kertoa Maan lähiavaruuden tapahtumista?

– Haluamme selvittää, mitä revontulen muoto voi kertoa sen taustalla olevista Maan lähiavaruuden ja yläilmakehän fysikaalisista prosesseista, kertoo Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorion apulaisprofessori Doğacan Öztürk.

Tutkimuksessa keskitytään noin 100 kilometrin mittaisiin revontuliin. Suuresta kuvamäärästä ryhmitellään koneoppimisen avulla revontuliluokkia, joita verrataan magnetometrien sekä yläilmakehän tuulia ja lämpötiloja mittaavien instrumenttien havaintoihin.

Tavoitteena on ymmärtää, liittyvätkö revontulten eri muodot esimerkiksi hiukkassateisiin, ionosfäärin sähkönjohtavuuteen tai maanpinnalla mitattaviin magneettikentän nopeisiin muutoksiin.

Tutkimusta tehdään Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriossa sekä osana Oulun yliopiston SafeEarth-tutkimusohjelmaa, joka tarkastelee muun muassa Auringosta lähtöisin olevia luonnonuhkia ja lähiavaruuden ilmiöitä.

Lue myös: Suomalaiset löysivät uuden revontuli-ilmiön – nyt dyynit saivat vahvistusta uudesta tutkimuksesta

Tutkijoita kiinnostavia revontulten muotoja

Steve-kaari näkyy pitkänä, kapeana ja muista revontulista erillisenä kaarena harmaana, valkoisena tai purppuransävyisenä. Steve voi ilmestyä voimakkaan revontuliaktiivisuuden jälkeen muiden revontulten hiipuessa. Steve on lyhenne sanoista Strong Thermal Emission Velocity Enhancement

Lauta-aita muodostuu erillisistä vihreistä pystysuuntaisista säteistä, joiden välissä on selviä rakoja. Se voidaan havaita Steve-kaaren yhteydessä.

Fragmentit ovat pieniä, himmeitä, vihreitä valon riekaleita tai laikkuja. Ne voivat olla himmeitä, liikkua ja kadota nopeasti ja esiintyä yksin tai lähellä suurempaa revontulimuotoa. Tavallisen kameran kapea kuva voi tallentaa pienen fragmentin paremmin kuin koko taivaan tutkimuskamera. Fragmenttien syntymekanismia ei vielä tunneta.

Kommentoi Facebookissa