Onko syntilistan kärjessä oleva turve hyvä vai paha asia? – ”Me olemme ja pysymme asian ytimessä”

Energiaturpeen aikakausi alkoi 1970-luvulla öljykriisin aikoihin. Turpeen aumaan ajoa Pajusuolla.

Energiaturpeen aikakausi alkoi 1970-luvulla öljykriisin aikoihin. Turpeen aumaan ajoa Pajusuolla. (Kuva Vapo)

Vapon edustajan mukaan turvetta on tehokkaampi tuottaa kuin energiapuuta.

TURVE Suomi on maailman soistuneimpia maita. Maapinta-alasta on turvemaita ja soita lähes kolmasosa eli 9,08 miljoonaa hehtaaria. Turpeesta on tullut kuitenkin kansakunnan pahimpia mörköjä ja sen alasajo on vauhdissa.

Taustalla on YK:n ilmastoraportti, joka on nostanut esiin vaatimukset turpeen energiakäytön lopettamisesta. Vastatuulta riittää myös tavallisten kulkijoiden keskuudessa. Syntilistan kärkeen on nostettu se, että turve katsotaan ilmaston kannalta haitalliseksi polttoaineeksi. Maalajin haitoiksi listataan myös uusiutumattomuus sekä turpeen tuotannon vaikutus vesistöihin.

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan turpeen käytöllä on haitallisia ympäristövaikutuksia sekä soille, vesistölle että ilmastolle. Turpeen nostaminen soilta ja soiden ojittaminen kuormittavat vesistöjä. Soilta on sanottu huuhtoutuvan veden mukana jonkin verran ravinteita, kiintoainesta, humusta ja rautaa.

Turpeen haittoihin nostetaan myös ilmastoa lämmittävät päästöt, joten turpeenpolton vähentäminen on Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan yksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää energiatuotannon ilmastohaittoja.

Turve on herättänyt kuitenkin ristiriitoja päätöksentekijöissä ja Sanna Marinin johtama hallitus on ilmoittanut perustavansa työryhmän selvittämään, kuinka turpeen käytön vähentäminen tapahtuisi oikeudenmukaisesti.

Tehokkaampaa kuin energiapuu

Vapon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Ahti Martikaisen mukaan Suomessa on noin 3 500 000 hehtaaria ojittamatonta ja suojelematonta suota, 1 300 000 hehtaaria suojeltua suota ja 70 000 hehtaaria turvetuotantoa. Vertailun vuoksi metsiä on ojitettu 4 500 000 hehtaaria.

– Päästölaskennassa koskemattomia soita ei kuitenkaan lasketa nieluiksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti vesistövaikutuksia on liioiteltu. Luonnonvarakeskuksen mukaan turvetuotannon typpi ja fosforikuormitus on alle 1 prosenttia. Ja tuoreen Geologisen tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan sen humus- ja sedimentaatiovaikutus on erittäin pieni.

Turvetuotantoa on arvosteltu myös siitä, että se uhkaa luonnonsoita.

– Nykyisen lainsäädännön mukaan turvetuotantolupia ei saa edes anoa ojittamattomille tai merkittäviä luontoarvoja sisältäville alueille, Martikainen muistuttaa.

Suomen energiaomavaraisuus on noin kolmannes, joten tämän vuoksi energiaturpeella on erityinen rooli Suomessa energiatuotannon huoltovarmuuden turvaajana.

– Turvetta on myös tehokkaampi tuottaa kuin energiapuuta, se on tasalaatuista polttoainetta, lämpöarvoltaan hyvä ja myös hyvin varastoitavissa. Lisäksi kaikki tuotantoketjun työllistämisvaikutukset ja verot jäävät Suomeen, Martikainen listaa.

Turve kasvaa millin vuodessa

Turvetta on käytetty kautta aikojen eristeenä, kuivikkeena ja kasvualustana. Energiana turvetta käytettiin jo pula- ja sota-aikaan halkojen korvikkeena.

Energiaturpeen aikakausi alkoi Martikaisen mukaan kuitenkin 1970-luvulla öljykriisin jälkeen.

– Suomen hallitus lohkaisi 100 000 hehtaaria Metsähallituksen maita Vapolle ja antoi määräyksen käynnistää energiaturvetuotanto, jottei Suomi joutuisi koskaan enää samaan tilanteeseen kuin öljykriisin jälkeen. Tällöin ei saanut polttaa edes katuvaloja.

Turve kasvaa noin millin vuodessa. Kaikkiaan Suomessa syntyy uutta turvetta yli 30 miljoonaa kuutiota vuodessa ja sitä korjataan noin puolet eli joka vuosi turpeen määrä kasvaa.

Turvetta nostetaan pääasiassa kolmeen tarkoitukseen. Energiaturpeeksi, jyrsinturpeena ja palaturpeena. Lisäksi vähemmän maatuneita pintaturpeita käytetään myös eläinten kuivikkeena sekä kasvuturpeena, jota Vapo jatkojalostaa Suomessa kasvualustoiksi. Osa viedään myös jalostamattomana Keski-Eurooppaan.

Ensimmäinen aktiivihiilitehdas

Vuonna 2018 turvetuotannon työllistäväksi vaikutukseksi Bioenergia ry ja Koneyrittäjien liitto arvioivat 2300 henkilötyövuotta suorana ja välillisinä työllisyysvaikutuksina 4200 henkilötyövuotta.

Vapon Ahti Martikainen uskoo edelleen turpeen voimaan.

– Uskomme, että kymmenessä vuodessa turpeen muut käyttömuodot, kuten energia, kasvu ja kuiviketurve tuovat jo 200–300 miljoonan euron liikevaihdon tuotteilla, joiden raaka-aineen käyttö on tehokkaampaa ja kannattavuus parempi kuin turpeen aikaisemmissa käyttömuodoissa.

Pisimmällä tämä uusi liiketoiminta on aktiivihiilen jalostamisessa turpeesta. Vapo rakentaa parhaillaan Ilomantsiin ensimmäistä aktiivihiilitehdasta. Tehtaan on määrä olla tuotannossa vuoden 2020 syksyllä.

– Eli jos ja kun maailmalla saastuminen jatkuu, pula makeasta vedestä lisääntyy ja aktiivihiilimarkkinat kasvavat. Me olemme ja pysymme asian ytimessä, sillä turve on erinomainen raaka-aine sen tekemiseen.

  • Haastattelu on julkaistu myös Meidän Suomi -lehdessä

Lue myös: Mutakylpyjä ei tarvitse enää salailla – ”Turpeessa piehtaroivat naiset eivät voi olla väärässä”

Lähtölaukaus energiakriisin aikoihin

Sotkamolainen Tuomo Meriläinen on nähnyt jo vuosikymmenten ajan turvetuotannon ylä- ja alamäet. Meriläisen johtama Suokone Oy on valmistanut turvetuotantoon ja soiden raivaukseen soveltuvia työkoneita jo vuodesta 1971 lähtien.

– Isäni ja sukulaismiesten perustama yritys aloitti toimintansa energiakriisin aikoihin. Teimme aikoinaan hyvän teon, kun ryhdyimme kehittämään ja valmistamaan koneita, joiden avulla voidaan tuottaa kotimaista energiaa.

Meriläisen mukaan kaikki lähti liikkeelle soiden raivauskoneista.

– Silloin tarvittiin muun muassa ojituslaitteita. Myös kantojen- ja pintamaan jyrsimiseen tarvittiin jyrsimiä sekä kenttien muotoiluun ruuvitasaajia. Tämän jälkeen oli vuorossa palaturpeen tuotantoon sopivia laitteita, toimitusjohtaja Meriläinen listaa.

Toiminnan alkuvaiheessa alkoi myös ulkomaanvienti. Koneita myytiin Ruotsin ja Venäjän lisäksi muun muassa Irlantiin ja Kanadaan.

– Ulkomaan vienti on näytellyt merkittävää osaa yrityksen historiassa ja yhä edelleen koko myynnistä menee noin 75 prosenttia vientiin. Pääasiassa Baltian maihin sekä Venäjälle, Ruotsiin, Kanadaan ja Afrikkaan.

Kainuulainen konevalmistaja on kehittänyt markkinoille myös turvatuotannosta riippumatonta kalustoa.

Esimerkiksi 90-luvun alussa yritys kehitti ”joka sektorin” murskausjyrsimen, jonka käyttömahdollisuudet ovat hyvin laajat; jäänmurskauksesta metsämaan muokkaukseen.

– Turvetuotannon heilahtelut ovat pakottaneet erikoistumaan ja suunnittelemaan koneita, jotka eivät ole sidottu ainoastaan suolle.

Ajan muutoksesta huolimatta Meriläisen johtama yritys valmistaa edelleen suokoneita, mutta valtaosa näistä menee kuitenkin vientiin. Sen sijaan varaosakaupalle löytyy vielä kotimaassakin jalansijansa.

– Kotimaan myynti on hiipunut vallitsevan turvevastaisuuden takia. Tilanne on todella surullinen, kun energiaturpeesta on tehty suoranainen mörkö. Suoalueista vain 0,8 prosenttia on turvetuotannon käytössä, joten sen täydellinen lopettamisella ei maailmaa pelasteta. Tämä vouhkaaminen kertoo vain siitä, että ihmiset ovat erkaantuneet todellisuudesta. Asennemuutos olisi nyt enemmän kuin paikallaan, Tuomo harmittelee.

Kommentoi Facebookissa