METSURI Isot kädet ja leveä hymy ovat soinilaisen Urmas Niemen, 54, näkyvimpiä tavaramerkkejä.
– Niin ja älä unohda mainita ruutupaitaa sekä metsurin sinioranssia virkapukua. Eikös ne naiset ole kautta aikojen listanneet univormumiehet sinne hottislistan yläpäähän, Urmas veistelee naureskellen.
Unskin kohdalla riittää huumoria. On aina riittänyt. Ilman keveämmän ajattelutavan kykyä elämäni olisi voinut kääntyä hyvin mollivoittoiseksi.
– Sen verran on matkan varrella ollut hyytävää vastatuulta, Urmas taustoittaa.
Urmas Niemen juuret ovat syvällä Etelä-Pohjanmaan Soinissa. Kolmilapsisen perheen nuorimmaisena varttunut Unski sanoo eläneensä vauhtirikkaan lapsuuden, sillä pikkupojan arkea värittivät perinteisten pallopelien lisäksi myös musiikki ja metsätyöt.
– Aloitin kitaransoiton 11-vuotiaana. Vuotta myöhemmin tartuin vesurin varteen ja lähdin isän kisälliksi raivaushommiin. Tulihan siinä päivälle mittaa, kun välillä oli luettava vielä läksytkin.
Vaikka metsätöiden aakkoset Unski oppi isältään, niin musiikin suhteen hän sanoo olevansa itseoppinut.
– Kun talosta löytyi kitara ja radio, niin ei siinä muuta tarvittu. Istuin lukuisat illat kamarin sängyn laidalla, kuuntelin radion musiikkiohjelmia ja näppäilin sointuja.
Pian kamarissa pyörivät raskaamman sarjan vinyylit ja kuten ennenkin, nuorimies Niemi soitteli mukana.
”Metsureille riittää töitä”
Ensimmäisen oman kitaransa Unski laittoi 70-luvun lopulla ja tämä oli alkusoittoa myös näihin päiviin kantaneelle bänditoiminnalle. Vaikka musiikki näytteli suurta osaa myös Unskin nuoruudessa, niin yhden suurimmista erävoitoista vei kuitenkin metsä.
– Kun ihminen kasvaa pihkan keskellä, sen tuoksusta haluaa nauttia läpi elämän. Opiskelin metsuriksi ja haaveilin metsätalousinsinöörin koulutuksesta. Työ raivaussahan sarvissa vei kuitenkin voiton. Viimeiset 37 vuotta olen toiminut ammattimetsurina ja vieläpä hyvin tyytyväisenä sellaisena.
Toiset unelmoi elämästä aurinkorannoilla, mutta Unskin paratiisi on hyvin hoidettu suomalainen metsä. Aikakauden muutoksista huolimatta Unskin kaltaisille metsureille riittää kuitenkin töitä.
– Työnkuva on kuitenkin laajentunut, sillä metsänhoito on hyvin monipuolinen kokonaisuus. Enää ei tehdä pelkkää pöllisavottaa. Nykypäivän metsurin on hallittava metsänhoidon suunnittelun ja raivauksen lisäksi myös istutus, muokkaus ja jopa laadun tarkkailu.
Työn monipuolisuus on Unskin mukaan kuitenkin parasta polttoainetta myös jatkoa ajatellen.
– Vaikka metsien mies on tunnetusti riski ja raavas, niin ikä tekee tehtävänsä. Ennen ojat ylitettiin kauriin loikalla, mutta nykyään ylitys tapahtuu pohjia myöten kävellen.
Eteläpohjalaista ilosanomaa
Reilut kymmenen vuotta sitten ura metsurina oli kuitenkin katkolla kun Unskilta leikattiin aivolisäkkeen hyvälaatuinen kasvain.
– Sairaus jätti jälkensä. Kasvain aiheutti suurta kasvuhormin eritystä, jonka seurauksena esimerkiksi käteni ovat normaalia kookkaammat. Lisäksi toisen silmän näkökyky on rajallinen.
Urmas tunnetaan myös lakeuksien legendaksi nimetyn Lumberjacks-bändin laulaja-kitaristina. Bändin tyylilaji on eteläpohjalainen blues, jota esitetään Unskin mukaan rouhealla työmiehen otteella.
– Yksinkertaasta, komiaa ja maharottoman omintakeesta. Käännämme bluesille ominaisen surumielisyyden letkeäksi ilosanomaksi.
Lumberjacksin bluesjuna nytkähti liikkeelle jo vuonna 2008, mutta vauhti kiihtyi vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun pojat ryhtyivät tekemään omaa musiikkia. Lopputulos paketoitiin kasaan vuonna 2012, jolloin bluesin tukkijätkiltä ilmestyi ensimmäinen levy.
Festarikeikkoihin erikoistuneen metsuribändin toinen levy julkistettiin vuoden 2016 lokakuussa ja tiedossa on myös kolmas kiekko.
– Tavoitteena on, että kitara soi edelleen samalla tavalla kuin moottorisahakin; uudisraivaajameiningillä.
Lue myös: Metsuri-Jaakko on ajanut loppuun 75 moottorisahaa – eikä ole ollut päivääkään poissa töistä
Kommentoi Facebookissa