MIELENTERVEYS Ahdistuneisuushäiriöihin perustuvat sairauspäivärahajaksot ovat yleistyneet Suomessa jyrkästi vuosina 2017–2024. Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila on noussut yleiseksi diagnostiseksi perusteluksi sairauspäivärahalle.
Tarkempiin diagnooseihin pureutunut tutkimus osoittaa, että taustalla voivat olla diagnoosikäytäntöjen muutokset.
– Ahdistuneisuushäiriöihin perustuvat sairauspoissaolot ovat ymmärrettävästi herättäneet keskustelua ja huolta viime vuosina. Näyttää siltä, että ainakin osa yleistymisestä voi selittyä muulla kuin varsinaisen ahdistuneisuuden lisääntymisellä, sanoo Kelan tutkija Riku Perhoniemi.
Vuonna 2017 ahdistuneisuushäiriöihin perustuvia pitkiä sairauspoissaoloja oli noin 0,8 prosentilla työikäisestä väestöstä. Vuoteen 2024 mennessä osuus oli noussut lähes 1,9 prosenttiin eli yli kaksinkertaistunut.
Myös mielialahäiriöihin, etenkin masennushäiriöihin, perustuvat pitkät sairauspoissaolot yleistyivät vuosina 2017–2019. Muutos oli kuitenkin pienempi kuin ahdistuneisuushäiriöissä, ja taso on 2020-luvulla pysynyt vakaana.
Ahdistuneisuushäiriöt pitkien sairauspoissaolojen perusteena ovat lisääntyneet erityisesti diagnoosiryhmissä ”Muut ahdistuneisuushäiriöt” sekä ”Reaktiot vaikeaan stressiin ja sopeutumishäiriöt”. Muut ahdistuneisuushäiriöt -ryhmässä eniten kasvua on ollut yleisimmissä diagnooseissa eli sekamuotoisessa ahdistus- ja masennustilassa sekä määrittämättömässä ahdistuneisuushäiriössä.
Tutkijat arvioivat, että yksi selitys sille, että ahdistuneisuushäiriöt ovat yleistyneet ja ohittaneet masennushäiriöt pitkien sairauspoissaolojen perusteena, voi löytyä diagnoosikäytännöissä tapahtuneista muutoksista eli siitä, miten lääkäri valitsee potilaalle diagnoosin. Vuonna 2019 julkaistiin ahdistuneisuushäiriöiden Käypä hoito -suositus, joka helpotti ahdistuneisuushäiriöiden tunnistamista, sekä sairauspoissaolojen määrittämiseen liittyvä Käypä hoito -suositus.
– Diagnoosikäytännöt muuttuvat ajassa. Voi olla, että uusien hoitosuositusten myötä osa potilaista sai ahdistuneisuushäiriöihin lukeutuvan diagnoosin siinä missä olisi saattanut aiemmin saada masennusdiagnoosin, sanoo Perhoniemi.
Muita mahdollisia taustatekijöitä diagnoosikäytäntöjen muutoksille voivat tutkijoiden mukaan olla muun muassa lääkärien kokema kiire ja rajallinen aika sairauspäivärahaa varten vaadittavien B-lausuntojen tekemiseen, ja lääkärien halukkuus välttää masennusdiagnoosiin liittyvää stigmaa.
– Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö häiriötasoinen ahdistuneisuus itsessään olisi yleistynyt. Ahdistuneisuutta voivat ruokkia yhteiskunnalliset muutokset, työelämän kuormitus, koronapandemia, sosiaalisen median vaikutukset ja medikalisoiva mielenterveyspuhe.
Pitkien sairauspoissaolojen taustalla olevien syiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta yhteiskunnassa osataan kohdentaa käytettävissä olevia resursseja oikeiden ongelmien ratkaisemiseen. Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen takia menetetty työpanos aiheuttaa Kelan aiemman laskelman mukaan vuosittain vähintään miljardin euron kustannukset työnantajille ja yhteiskunnalle.
Lue myös: Nettishoppailu lisääkin stressiä – tutkimuksen mukaan uutiset ja aikuisviihde voivat lievittää sitä
Kommentoi Facebookissa