TAPAHTUMA Pyhätunturilla sijaitseva kiemurteleva tunturijono on lähes kaksi miljardia vuotta vanha. Tunturien laet, kerot, vuorottelevat niiden välissä kulkevien syvien rotkojen eli kurujen kanssa. Aikoinaan alueella sijaitsi Alppien korkuinen vuorijono, pehmeämpi kiviaines on nyt rapautunut pois ja jäljellä on kova kvartsiitti.
Pyhätunturin alue kuuluu liki kokonaan lähes 80 vuotta sitten perustettuun kansallispuistoon. Korkein huippu on 540 metriä korkea Noitatunturi, aiemmin Seitakerona tunnettu.
Nyt 600 ihmistä kiipeää kivisen kurun seinämää ylöspäin pitkin yhtä harmaaksi kuin ympäristö patinoituneita pitkospuita ja portaita. Yhtäkkiä kivenmurikoiden välissä pulputtaa kahvinkeitin, välitasanteella on kahvitarjoilua. Matkan varrella kyltti tiesi kertoa, että sähköistys on toteutettu EU-tuella. Hyvä, että joku on älynnyt hakea.
Aittakurun pohjalla, harmaan rakkakiviseinämän ympäröimänä, seisoo mies kitaransa kanssa. Samuli Putro avaa nyt jo 20. kertaa järjestettävän Pyhä Unplugged -tapahtuman. Eikä täysi katsomo joudu pettymään, Putro on vireessä. Välillä puidaan miehen ja naisen välisiä ongelmallisia suhteita huumorin keinoin, jonka jälkeen lähes hiljennytään taas klassikoiden kuten Elämä on juhla ja Olet puolisoni nyt tunnelmissa.
Yleisö kuuntelee ja osallistuu korkealle tunturin rinteelle rakennetusta puisesta katsomosta. Akustiikka on erityinen, ääni kantaa kymmenien metrien matkan lähes vahvistamatta. Myös esiintyjä kuulee ilmeisen tarkasti kuuntelijoiden kommentit, kuten toivekappaleeksi pyydetyn Älä huuda mulle. Putro toteuttaa toiveen, mutta sitä ennen vaihtaa muutaman sanan toiveen esittäneen kanssa, vaikka välimatkaa alhaalta ylös on kymmeniä metrejä.
– Tämä on Lappia, että keskustelua käydään kilometrien välimatkalla, Putro oivaltaa.
Kenelle tahansa muulle artistille esiintyminen Putron jälkeen olisi epäkiitollinen tehtävä, mutta Tuomari Nurmio hoitaa oman esiintymisensä suvereenisti. Kitara soittaa bluesrytmejä ja sanoitukset ovat saaneet vaikutteita kansanperinteestä, stadin slangia unohtamatta. Molemmat miehet saavat encoret, Nurmio riemastuttaa yleisöä räppäämällä. Aittakurun kiviteatterin valloittivat tapahtuman aikana myös Mokoma sekä Vesterinen yhtyeineen.
Pyhä Unpluggedin housebändinä on lähes koko sen historian ajan toiminut Lenni-Kalle Taipale & SVY. SVY tarkoittaa Seppo Valjakan Ystäviä, mies on pitkän linjan blueskitaristi ja ystäviksi lukeutuivat pienen suuren pianistimme lisäksi nyt muun muassa Sami Pitkämö, Marzi Nyman ja Osmo Ikonen. Ammattitaitoinen yhtye säestää suvereenisti niin Anna Puuta kuin Einiäkin.
Tapahtuman taiteellinen johtaja on puolestaan Mato Valtonen, joka on onnistunut vuodesta toiseen luomaan lähes loppuunmyydyn tapahtuman, tänä vuonna se tarkoittaa noin 4 000 maksanutta kuulijaa. Pyhä Unpluggedin ainutlaatuisuus ei kuitenkaan synny yleisömäärän maksimoimisella vaan ympäröivään luontoon istuvien pienimuotoisten esitysten laadulla.
Ainoa kauneusvirhe sattuu, kun Hotelli Pyhätunturin avauskonsertti starttaa vasta kaksi tuntia ohjelmaan merkittyä myöhemmin, eikä kokenut juontaja Mato Valtonen sitä millään tavalla selitä. Pienenä lohtuna Samuli Putro tekee puolen tunnin yllätyskeikan odottajille.
Yökerhossa ei hiljennytä herkillä kappaleilla, ainoastaan Anna Puu vastaa Aittakurun haasteeseen ”nainen ja kitara” -versiolla omasta kappaleestaan. Sen sijaan yleisöä viihdytetään myös Costello Hautamäen toimesta versiolla Hurriganes-klassikosta. Brunssilla puolestaan saattoi nostalgioida esimerkiksi Taiskan ja Mombasan tahdissa.
Tapahtuman toinen, pienempi ulkoilmalava Tajukangas on rakennettu pystysuoran kallioseinämän eteen. Siellä esiintyivät Sami ja Maarit Hurmerinta — joiden encore oli luonnollisesti Jäätelökesä — sekä Sir Elwood Duo. Yhtä odotetusti Kari Peitsamo aloittaa oman esiintymisensä Tsokassa, tunturin laella, tutulla Kauppaopiston naisilla.
Pyhän henki löytyi tänä vuonna kivisten kulissien lisäksi erityisesti kappelista. Marzi Nymanin yhdessä isänsä rovasti Hannu Nymanin kanssa isännöimä Isä, poika ja Pyhän henki -konsertti täytti täyden Revontulikappelin improvisoinnin ilotulituksella sekä gospelhenkisillä funky- ja soulklassikoilla.
Kappelissa koettiin ehkä kaikkein selvimmin myös se, minkä voi hyvin ymmärtää Pyhän hengeksi; kaikki osallistujat, niin yleisö, esiintyjät kuin järjestäjätkin, ilmaisivat kiitollisuuttaan saadessaan olla paikalla.
Kommentoi Facebookissa