POLITIIKKA Siitä on jo yli 50 vuotta, kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi, mutta edelleen puolueelle tekee kipeää löytää menestyviä, kaupunkilaisiin vetoavia naisia puolueen johtotehtäviin. Anneli Jäätteenmäki hylättiin ennen kuin muste oli telefaxissa ehtinyt kuivua ja Matti Vanhanen otti siipiensä suojaan sekä kulttuuriministeriksi Tanja Karpelan. OECD:n nykyistä apulaispääsihteeriä Mari Kiviniemeä vähäteltiin muodollisesti päteväksi pääministeriksi.
Kolmeen otteeseen ministerinä toiminut Paula Lehtomäki menetti Talvivaaran lietteisiin muutaman sata tuhatta euroa arvottomiksi muuttuneina perheosakkeina sekä kansanedustajapaikkansa. Äänestäjät haukkuneen Suomen Keskustan entisen toivon pelasti Juha Sipilä valtiosihteerikseen, suuremmalla palkalla kuin Lehtomäki kansanedustajana olisi saanut.
Valtiosihteerin kuukausipalkka on noin 12 500 euroa, bonuksena päälle tuli vielä Sipilän ojentama Solidiumin hallituspaikka ja 35 000 euron lisätulot vuodessa. Ei ihme, ettei Lehtomäki halua enää palata varasijalta pienipalkkaisiin kansanedustajahommiin, kun Suomen Pankin johtokuntaan siirtyvältä Olli Rehniltä vapautuu paikka eduskunnassa vuodenvaihteessa.
Nyt Keskustan edustusvaimon viittaa Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkillä kantaa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, perheyritys Vallila Interiorin hallituksen puheenjohtaja, Stadin Friidu, Espoon Ella, Vuoden liikemies ja paljon muuta.
Sopimukset on tehty rikottaviksi
Anne Berneriä on pidetty tehokkaana liikenaisena, jolla on hyvä sydän. Hänen isoisänsä tuli ennen talvisotaa Sveitsistä Suomeen kutomoalan töihin, patologiksi halunnut lapsenlapsi kävi isoisän pyynnöstä ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun ja ryhtyi tekstiilikonsernin vetäjäksi. Berner tunnetaan myös lastensairaalahankkeen vetäjänä.
Siirtyminen politiikkaan oli amerikkalaistyylinen bisnesliike, sillä hän aikoo palata eduskunnasta takaisin yritysmaailmaan, kun neljä vuotta on kulunut. Siihen mennessä hän on luonut arvokkaita suhteita, joita hän tarvitsee menestyäkseen urallaan jatkossa entistä mittavammin.
Kokoomuksen vaalirahoittaja ja Nato-kannattaja allekirjoitti syyskuun 19. päivä 2014 eduskuntavaalien ehdokassopimuksen puolueen kanssa. Se piti julkistaa vasta, kun Sveitsin kansalainen Berner saisi myös Suomen kansalaisuuden. Kun kaksoiskansalaisuus myönnettiin tammikuussa 2015, Berner julkistikin ehdokkuuteensa – Keskustan listoilla.
Selitykset asiassa vaihtuivat kuin muotivärit kuoseissa, lopulta Berner myönsi käyneensä pitkiä keskusteluja Juha Sipilän kanssa jo pitkään. Kaksilla korteilla pelannut Berner oli saanut Sipilältä paremmat takuut merkittävästä asemasta tulevissa suunnitelmissa kuin Alexander Stubbilta, eikä Kokoomus lähtenyt riitelemään vankassa nosteessa olleen tulevan hallituskumppaninsa kanssa.
Parikymmentä hallituspaikkaa
Sipilän miljoonat tiedetään, mutta Anne Bernerin sidonnaisuuksia ei ole puitu kovinkaan paljoa julkisuudessa. Perheyritys Oy Vallila Interior Ab:n liikevaihto on neljässä vuodessa pudonnut 36 miljoonasta eurosta 31 miljoonaan, voitto on vaihdellut vajaan miljoonan tappiosta puolen miljoonan voittoon, ollen ajanjaksolla 2012–2015 kaikkiaan noin 165 000 euroa pakkasella.
Kesäkuussa 2015 Anne Berner teki melko ylimalkaisen ilmoituksen sidonnaisuuksistaan tullessaan ministeriksi, ja hän tarkensi sitä vuotta myöhemmin. Vallila-konsernin yhtiöiden lisäksi Berner on usean kiinteistöyhtiön hallituksessa sekä mukana säätiöissä ja yhdistyksissä. Hallituspaikkoja on parikymmentä.
Berner joutui luopumaan muun muassa pörssiyhtiö Sopranon hallituksen puheenjohtajuudesta sekä Veikkauksen ja eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen hallituspaikasta. Eivätkä kaikki kansanedustajuutta edeltäneet hallituspaikat menestysyrityksissä olleet. Maskun Kalustetalo sekä Korjaamo Group olivat yrityssaneerauksessa, Consortium Sofi haettiin konkurssiin.
Isoimmat ongelmat Bernerillä on ollut lentoasemayhtiö Finavian kanssa, jonka hallituksen puheenjohtaja erosi protestina Bernerin tavasta hoitaa johdannaissopimuksissa miljoonatappiot tehneen valtionyhtiön omistajaohjausta. Bernerillä löytyy myös yhteyksiä Finaviaan sekä yhtiön käyttämän tilintarkastustoimiston että viestintätoimiston kautta.
Velkaa ja vakoiluhommia
Voisi kuvitella kahden yritysjohtajan – Sipilän ja Bernerin – vievän Suomen taloutta vauhdikkaasti eteenpäin, mutta hallituksen taival on alkuinnostuksen jälkeen ollut toivottoman tuskaista. On tietysti hyvä, ettei huonoja lakialoitteita viedä eteenpäin, mutta huolimattomaan ja tietämättömään valmisteluun uhrataan aivan turhaa energiaa.
Taksiuudistusta kommentoineet liikennöitsijät joutuivat huomauttamaan, että taksin on voinut aina napata lennosta ja tavaroita on saanut kuljettaa jo vuosikymmeniä. ”Valtioneuvoston asetuksen saariston liikenne- ja kuljetuspalveluiden kohtuullisista maksuista” laskeneet saariston asukkaat kertoivat ministerille, että annetuilla lukemilla yhden henkilön työmatkakulut saattaisivat olla vuodessa jopa 28 000 euroa.
Bernerin suuri hanke on Liikennekaareksi kutsuttu kokonaisuus, joka sisältää sekä tieliikennelain että liikennemarkkinoiden kokonaisuudistuksen. Niiden lisäksi yksi kohutuimmista hankkeista on alustavasti jo esitelty Valtion liikenneverkkoyhtiö, jolle vuoden kuluttua siirrettäisiin kaikki kulkuväylät kuten tieverkosto. Yhtiö ottaisi maanteitä vastaan velkaa, jolla maksettaisiin korjaushankkeet.
Kansalaiset maksaisivat teiden käytön autoihin liitetyillä siruilla, joilla selviäisi ajettu matka, mutta joilla voitaisiin seurata myös henkilön liikkeitä. Isoveljen valvonta sai kansalaisilta välittömän tyrmäyksen, kuten myös tietullit. Samalla vakavuudella voimme todeta, että jos jäljittämistä tarvitaan, eräällä Aarnion Jarilla on kokemusta Trevoc-merkkisistä seurantalaitteista. Hän ei valitettavasti ole kuitenkaan vapaana.
Autoilijoiden rahastaminen annettaisiin yksityisille yrityksille ja valtavan kokoluokan uudistusta on valmisteltu harvinaisen hiljaisesti ja salassa. Ei ole kovinkaan suuri yllätys, että tuoreessa Iltalehden teettämässä Taloustutkimuksen gallupissa yli puolet suomalaisista eli 51 prosenttia antaisi liikenneministeri Anne Bernerille potkut.
Hän on hallituksen epäsuosituin ministeri, ennen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosta ja pääministeri Sipilää. Kysely tehtiin jo ennen sirukohua, nyt luvut olisivat todennäköisesti vielä huonommat.
Kommentoi Facebookissa