Suomen olympiaurheilu ei voi hyvin – Tokion kisojen siirtyminen jopa onnenpotku

Olympiarenkaat Tokion olympiastadionin edessä

Olympiarenkaat Tokion olympiastadionin edessä. (Kuva AOP)

Suomen menestys kesäolympiakisoissa romahti 2000-luvulla. Huippu-urheilun muutostyöt eivät ole tuottaneet kunnon tuloksia toistaiseksi, vaikka rahaa on palanut paljon.

OLYMPIALAISET Tokion olympiakisoja jouduttiin koronapandemian takia siirtämään vuodella eteenpäin. Lohdutukseksi YLE:ltä on voinut seurata menneiden kesäolympialaisten suomalaisia tähtihetkiä.

Suomen historia kesäolympialaisista on kieltämättä komeaa katsottavaa. Väritelevisioidenkin aikana 1900-luvun viimeisinäkin vuosikymmeninä koettiin unohtumattomia hetkiä, kuten Lasse Virenin kultamitalijuoksut ja Pertti Karppisen kultamitalisoudut.

Vielä Sydneyn 2000 olympialaisissa suomalaiset voittivat kaksi kultamitalia. Arsi Harju voitti kultaa kuulantyönnössä ja Jyrki Järvi sekä Thomas Johanson purjehtivat 49er-luokan kultaa.

Sydneyn kisojen aikaan Suomi oli jo putoamassa huippu-urheilun kansainvälisestä kyydistä, mutta urheilujohtajat eivät sitä tiedostaneet. Lajiliitotkaan eivät ottaneet asiaa puheeksi, kun veikkausvoittovaroista tuli rahaa automaationa. Urheilujournalisminkaan taso ei riittänyt Suomessa ongelman esilletuomiseen.

Ateenan 2004 olympialaisissa suomalaisten historiallinen kultaputki katkesi. Satu Mäkelä-Nummelan Pekingissä 2008 ampuma trap-kulta on viimeisin suomalaisurheilijan saavuttama olympiavoitto kesäkisoista. Talviolympialaisissa on sen jälkeen tullut kaksi kultaa, joita molempia oli voittamassa hiihtäjäsankari Iivo Niskanen.

YLE:n nostalgiakoosteissa Pekingin 2008, Lontoon 2012 ja Rio de Janeiron muistelut mahtuivat yhteen koosteeseen. Ateenan 2004 kisoista koostetta ei esitetty ollenkaan, vaikka Marko Kemppaisen ammuntahopea ja Marko Yli-Hannukselan painihopea olisivat olleet sen arvoisia.

Ateenassa Suomen romahdus oli jo selkeästi nähtävissä. Saldoksi jääneet kaksi hopeamitalia olivat ehdottomasti heikompi saavutus kuin Suomessa urheiluun käytetyllä rahamäärällä olisi pitänyt saavuttaa.

Merkittävämpiä uudistuksia ei Ateenan flopin jälkeen suomalaiseen urheilujärjestelmään kuitenkaan tehty. Pekingissä 2008 voitiinkin kuvitella, että Suomen urheilu oli mennyt eteenpäin, kun saldoksi tuli neljä mitalia.

Juttuvinkki: Absurdeista olympiakisoista 40 vuotta – Urho Kekkonenkin oli mukana

Satu Mäkelä-Nummela ampui Pekingissä trapin kultaa ja Henri Häkkinen voitti ilmakiväärissä pronssia. Sanna Sten sekä Minna Nieminen soutivat kevyessä pariairokaksikossa hopeaa ja Tero Pitkämäki voitti keihäänheitossa pronssia.

Lontoossa 2012 Suomi saavutti kolme olympiamitalia. Tuuli Petäjä-Siren purjelautaili hopeaa ja Silja Lehtinen, Silja Kanerva sekä Mikaela Wulff purjehtivat Match Racessa pronssia. Keihäänheitossa Antti Ruuskanen saavutti ensin pronssia, joka neljä ja puoli vuotta myöhemmin kirkastui hopeaksi, kun ukrainalaisheittäjän todettiin käyttäneen dopingia.

Rio de Janeiro 2016 oli suomalaisten olympiahistorian pohjanoteeraus. Mira Potkosen nyrkkeilypronssi jäi suomalaisten ainoaksi mitaliksi.

Merkittävässä roolissa suomalaisessa urheilujohtamisessa ollut Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen luennoi Pekingin kisojen jälkeen suomalaisen urheilun ongelmista. Vuonna 2010 perustettiin urheilun muutostyöryhmä, joka visioi 2012, että Suomesta tulisi 2020 paras Pohjoismaa sekä tulosten että toimintamallin tehokkuuden näkökulmasta. Rahaa paloi tähän projektiin 2,6 miljoonaa euroa.

Vuonna 2012 perustettiin Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö. Sen toiminta ei ole nostanut Suomea parhaaksi Pohjoismaaksi ainakaan toistaiseksi. Norja, Ruotsi ja Tanska ovat Suomea selvästi edellä.

Rion kisoista muistetaan Potkosen lisäksi Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski, joka kohtuuttomastikin sai kaiken sosiaalisen median loan niskoilleen. Kojonkoski ei suinkaan yksin ollut perustamassa huippu-urheiluyksikköä eikä yksin vastannut sen toiminnasta.

Urheilu on kuitenkin julmaa leikkiä. Menestystä mitataan vain tuloksilla ja Kojonkoski oli vastuussa, kun kyse oli kuitenkin valtio-omisteisesta Veikkauksesta jaettavan tulopotin käyttökohde, jota hän itse johti.

Rion kisojen jälkeen ei ole menty juuri eteenpäin. Suomalaisittain Tokion kisojen siirtyminen vuodella saattoi olla armollistakin, koska tilastot eivät olisi tänä kesänä Suomelle paljoa menestystä luvanneet. Olisi ollut jopa todennäköistä, ettei Suomi olisi voittanut yhtään mitalia.

Jos Tokion olympialaiset pystytään järjestämään ensi vuonna, saadaan samalla selvyyttä, onko suomalainen olympiaurheilu noussut aallonpohjasta. Kaksikin mitalia olisi olosuhteisiin nähden hyvä tulos.

Suomalaista olympiatason urheilijoista moni on elänyt köyhyysrajalla. Veikkausvoittovaroista jaettavat tuet tai muualta hankitut sponsorituet eivät ole riittäneet ammattilaisurheilijana elämiseen, kuin harvoilla.

Nykypäivänä olympiamitali edellyttää ammattilaisuutta. Mäkelä-Nummelan Pekingissä ampuma trapin kulta olikin hämmästyttävä saavutus, koska hän oli finalisteista ainoa amatööri.

Valtiovalta ymmärsi muutama vuosi sitten, ettei menestystä saavuteta vain huippu-urheiluyksiköitä perustamalla tai urheiluorganisaatioiden tukemisella. Suoria tukia kohdistettiin enemmän itse urheilijoille.

Kojonkoski jätti tehtävänsä huippu-urheiluyksikössä 2018 siirtyäkseen Kiinan talviurheilun palvelukseen. Risto Nieminen ei pyrkinyt Olympiakomitean puheenjohtajaksi toiselle kaudelle 2016. Nieminen vakuutteli, ettei Rion surkealla menestyksellä ollut tekemistä hänen päätöksensä kanssa.

Sekä Kojonkoski ja Nieminen ovat korostaneet, että Huippu-urheiluyksikön kautta saadaan parempaa arvokisamenestystä vasta 2020-luvulla. Väite on perusteltukin, koska 2020-luvun huiput ovat kulkeneet urheilijan polkuaan 2010-luvun aikana.

Muutosprosesseja on tehty, mutta yhä pieni osa huippu-urheilulle jaettavista veikkausvoittovaroista päätyy silti suoraan itse urheilijoille tai heidän valmentajilleen. Monen lupauksen ura jää aikuisiän kynnyksellä polkemaan paikoilleen.

Jos Suomi saavuttaa kesäolympiakisojen menestyksessä muut Pohjoismaat Tokion, Pariisin 2024 ja Los Angelesin 2028 olympialaisissa, voidaan Huippu-urheiluyksikön katsoa onnistuneen. Jos taso on näissä 2020-luvun olympialaisissa samaa luokkaa kuin kolmissa edellisissä olympiakisoissa, joista Suomi voitti kahdeksan mitalia, on syytä tehdä perusteellinen selvitys, mikä huippu-urheilun uudistamisessa meni pieleen.

Teksti Otto Palojärvi

Lue myös: Surullisen kuuluisa Qatar haluaa nyt kesäolympiakisat

Kommentoi Facebookissa