KOLUMNI Poliitikot pääministeristä kunnallisiin vaikuttajiin vakuuttavat, että Tunnin junaksi nimitettyä uutta nopeaa junayhteyttä Helsingin ja Turun välillä on alettava rakentamaan. Kesäkuun alussa Sanna Marinin hallitus päätti lisätalousarviossaan osallistumisesta ratahankkeeseen. Jo viime vuoden syyskuussa silloisen liikenneministerin Marinin johdolla oli päätetty käynnistää neuvottelut juna- ja raideyhtiön perustamisesta, enemmistön omistaisi valtio ja kunnat. Suomalaisille veronmaksajille paikkalippu Tunnin junaan tulisi maksamaan ainakin 2,5–3,0 miljardia euroa.
Uusi oikorata tulisi lyhentämään matkaa Helsingin rautatieasemalta Turkuun muutaman kymmenen kilometriä ja matka-aika lyhenisi nykyisestä noin puolella tunnilla, tavoiteaikaan 75 minuuttiin. Tunnin junan markkinointiviesti on harhaanjohtava, samoin kuin nopean junan yhteyden taloudelliset perustelut. Espoon kaupunginjohtaja latelee julkisuudessa tuttua talouspuhepuppua, jossa Espoon kaupunkiradan käynnistäminen – osa uutta ratayhteyttä – vauhdittaa maamme talouden kasvua ja työllisyyttä tulevina vuosina, asuntorakentaminen vilkastuu ja yritykset hyötyvät.
Tunnin junan kannattajia on myös Salon kaupunginhallituksen puheenjohtaja, demareiden Saija Karnisto-Toivonen, joka kannattaa ratahanketta kunnallispolitiikassa, mutta myös lobbausfirma Milttonin kuluttajaviestinnän suunnittelijana. Firma tunnetaan poliitikkojen avustajien suojatyöpaikkana, joka imee puoleensa poliittisten hankkeiden lobbausta tuhtia korvausta vastaan. Lobbauksesta on maksettu uuden rantaradan kaupunkien asukkaiden pussista jo kymmeniä tuhansia euroja ja viimeisestä yhdentoista kuukauden lobbauksesta Salon, Turun, Lohjan ja Espoon kassasta noin 60 000 euroa. Onko tämä rakenteellista korruptiota?
Turun kaupunginjohtaja puolestaan keksii käyttää uuden junayhteyden perustelemiseksi ilmastokorttia vakuuttamalla ”uuden nopean raideyhteyden olevan osa ilmastoratkaisua”. Samalla kaupunginjohtaja jättää kertomatta, että tämä ilmastoteko tulee maksamaan 25 miljoonaa euroa jokaista uutta raidekilometriä kohden. Näin todistaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus (19/2018), jossa tutkittiin nopeiden junayhteyksien kokonaiskustannuksia. Radan hinta kasvaa mitä suuremmilla junanopeuksilla – yli 200 km/h – ajetaan. Kertomus toteaa lisäksi, että matkustajamäärät ovat harvoin riittävän suuret taloudellisesti kannattavalle liikennöinnille. Kannattavalla supernopealla junalla olisi oltava noin 9 miljoonaa matkustajaa vuosittain.
Tällä hetkellä Helsingin ja Turun välillä liikkuu 1,3 miljoonaa matkustajaa, hankeen ajajat puhuvat tulevaisuudessa kolmesta miljoonasta matkustajasta, mikä luku on vedetty hatusta professori Hannu Piekkolan Tunnin junan taloudellisesta kannattavuudesta tekemästä tilausselvityksestä. Piekkolan mukaan uusi ratayhteys synnyttää uusia työpaikkoja ja laajempia työssäkäyntialueita parantaen näin työllisyyttä. Miten ratayhteys, jossa juna pysähtyy vain muutamalla asemalla, voi lisätä työllisyyttä ja missä?
Tunnin junan suunnittelu hankeyhtiössä maksaa turkulaisille sekä espoolaisille yli kymmenen miljoonaa euroa, helsinkiläisille liki kuusi miljoonaa euroa. Jo Sipilän hallitus ohjasi veronmaksajien pussista hankkeelle 40 miljoonaa euroa, kun valtiovarainministerinä hääri turkulainen Petteri Orpo, liikenneministerinä keskustan Anne Berner ja työministerinä sinisten Jari Lindström.
EU on myöntänyt Tunnin junalle 37,5 miljoonan euron rahoituksen, tukea voi saada maksimissaan 50 prosenttia suunnitteluun ja 20 prosenttia rakentamiseen. Käytännössä Suomi on saanut noin 10 prosenttia haetuista ja hyväksytyistä rakentamiensa radan kustannuksista. EU:n nettomaksajana Suomi maksaa tämänkin potin suomalaisten veronmaksajien pussista.
Nyt kannattamattomalle junayhteydelle ollaan rakentamassa demarikaksikon, pääministeri Marinin ja liikenneministeri Timo Harakan johdolla veronmaksajien rahoilla muistomerkkiä, joka erääntyy maksuun myös tuleville sukupolville. Maksajien joukon kärjessä ovat ensimmäisinä kotinsa menettävät asukkaat tulevan ratalinjauksen tieltä.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa